Mitä tapahtui Hellraiserin NES-seikkailulle?
Englantilaisen Clive Barkerin käsikirjoittama ja ohjaama Hellraiser (1987) esittelee yhden kauhuelokuvien kiehtovimmista hahmoista, demonisen Pinheadin.
Vaikka kyseessä on lukuisia jatko-osia inspiroinut body horrorin klassikko, sen pohjalta ei ole koskaan julkaistu videopeliä. Elokuva on täynnä verta ja suolenpätkiä, mutta raakuus ei estänyt Jason Voorheesiä, Freddy Kruegeria, Michael Myersiä tai Alienin ksenomorfeja siirtymästä kotikonsoleille.
Toki on huomioitava, että elokuvien Friday the 13th ja Painajainen Elm Streetillä NES-pelit ovat saavuttaneet kulttistatuksen epäonnistuneen designinsa vuoksi. Kenties emme siis menettäneet mitään…
…Paitsi, että Hellraiserille oli kuin olikin suunnitteilla kasibittinen peli. Ja siitä piti tulla kaikkien aikojen kunnianhimoisin NES-julkaisu.
Nousu ja tuho
Color Dreams -pelistudion perustaja oli niin suuri fani, että osti oikeudet kehittää pelin elokuvan pohjalta. Lisenssin hinta oli 35-50 tuhannen dollarin välillä, mutta heikkolaatuisista peleistä tunnettu kehittäjä nappasi oikeudet jopa alan legendan Konamin nenän edestä.
Sijoittaminen ei jäänyt siihen. Kehittäjät olivat niin tohkeissaan, että upottivat projektiin kaksi miljoonaa dollaria ja jopa mainostivat julkaisua jo ennakkoon kaikkien aikojen suurimpana NES-pelinä.
Suunnitelmat kuitenkin kariutuivat, eikä peli koskaan materialisoitunut. Mitä tapahtui?
Hellraiser-pelin konsepti
Kunnianhimon puutteesta ei kehittäjiä voi syyttää: suunnitteilla oli innovatiivinen yhdistelmä 3D-räiskintää ja ongelmanratkomista.
Pelaaja kontrolloi hahmoa, joka on vangittu elokuvasta tuttuun Lemarchandin laatikkoon, joka tunnetaan myös nimellä Lament Configuration ja on periaatteessa avain Helvetin portteihin.
Tehtävänä on löytää pakotie muokkaamalla tätä puzzle boxia ennen kuin Pinhead kenobiittikavereineen saa pelaajan kiinni. Pelaajan valinnat vaikuttaisivat pelikenttien ulkomuotoon.
Pelin pohjana oli paranneltu versio Wolfenstein 3D:n pelimoottorista. 8-bittinen Nintendo ei millään kyennyt tukemaan niin raskasta peliä, joten Color Dreams suunnitteli uudenlaisen pelikasetin, jota kutsutiin nimellä Super Cartridge.
Kasetti sisälsi muun muassa uuden prosessorin ja lisää RAM-muistia valjastaakseen konsolin omat voimat tehokäyttöön: teknologian oli mahdollista manipuloida videota reaaliajassa pikselin tarkkuudella ja näyttää television ruudulla ennennäkemätön määrä värejä.
Innovaation hinta
Värimuutoksia ei kuitenkaan saatu toimimaan toivotulla tavalla. Kun palaset eivät loksahdelleet täydellisesti paikalleen, vaihtoehtona oli kehittää konsoliin yhdistettävä lisälaite. Yhteishinta pelikasetin kanssa olisi kuitenkin ollut korkeampi kuin Super Cartridge – joka jo itsessään oli varsin tyyris.
Yhden ”superkasetin” valmistus maksoi 50-60 dollaria, mikä olisi todennäköisesti nostanut vähittäiskauppahinnan 100 dollariin. NES-pelit maksoivat tyypillisesti puolet siitä eli nykyrahassa noin 80 euroa (hassua, että tämän päivän X Box One -uutuudet maksavat 10-15 euroa vähemmän).
Color Dreams yrittikin laskea muita kustannuksia. Nintendo edellytti studioita maksamaan pelien arvioinnista ja virallisesta lisensoinnista (muistanet kultareunaisen leiman omasta kokoelmastasi). Studio päätti kiertää prosessin ja julkaista epävirallisen pelin.
Päätös oli huomattava riski. Kauhupelit eivät muutenkaan myyneet hyvin, minkä lisäksi kaupat karttoivat epävirallisten pelien myyntiä sanktioiden uhalla. Kallis myyntihinta olisi varmasti karkottanut innokkaimmankin kauhufriikin takaisin Bubble Bobblen äärelle.
Lue myös: Doomin huijauskoodien synty
Uudelleensyntyminen
Viimein Color Dreams myöntyi taloudellisen riskin edessä ja peruutti pelin julkaisun – vaikka sen saapumista lupailtiin NES-konsolin lisäksi SegaMega Drivelle ja Atarin kannettavalle Lynxille.
Kehittäjät kuitenkin välttivät todennäköisen konkurssin hyllyttämällä pelin ja luomalla nahkansa uudelleen.
Color Dreams vaihtoi pian nimensä Wisdom Treeksi ja otti kyseenalaisen maineensa omakseen tehtailemalla useita surullisenkuuluisan kehnoja (ja epävirallisia) kristillisiä NES-pelejä.
Studio myös pääsi kuin pääsikin hyödyntämään Wolfensteinin moottoria tuottamalla Super Nintendolle Nooan arkkiin sijoittuvan first person shooterin. Jokseenkin runollista, että leikiteltyään demonisilla voimilla kehittäjät löysivät uuden polun Raamatun avulla.
Seuraa Hurraakerkkoa somessa: