Elokuvallinen floppikin voi tarjota musiikillista iloa
Vuosituhannen alussa musiikki oli vielä merkittävä osa elokuvan markkinointia. Jokaisella blockbusterilla oli hittiartistin levyttämä tunnusbiisinsä, joka saattoi nousta jopa suurempaan suosioon kuin itse elokuva.
Nykyään nekin harvat tunnarit, jotka tuotetaan elokuvaa varten, jäävät vähälle huomiolle, jos kyseessä ei ole Bond-elokuva.
Muutos johtunee suurilta osin mediatottumuksistamme. Olemme hajauttaneet huomiomme niin monen kanavan kesken, että harva elokuvajulkaisu on niin merkittävä tapaus, että se pakottaisi “kaikki” katsomaan.
Kenties taustalla on myös nyky-Hollywoodissa korostunut kustannustehokkuus. Omaperäisyyden sijaan panostetaan jaettuihin universumeihin ja klassikkoleffojen uusioversioihin. Soundtrackeillä kuullaan vain persoonatonta stock-musiikkia tai vanhoja hittejä. Ja kuka välittää radiosoitosta, kun kohdeyleisön tavoittaa varmemmin tykittämällä pre-rolleja somessa?
Film February jatkuu muistelemalla vanhoja hyviä aikoja – joskaan ei hyviä leffoja. Listasin pari vuotta sitten iskeviä biisejä kököistä elokuvista…
Lue myös Top 11 hyvää biisiä huonosta elokuvasta
… Joskaan en osaa sanoa, olivatko valinnat sittenkään ihan top-noteerauksen arvoisia. Nyt on kuitenkin luvassa 10 uutta biisivinkkiä odotukset alittaneesta leffasta (ja tällä kertaa satunnaisessa järjestyksessä).
10. Lara Fabian: The Dream Within (elokuvasta Final Fantasy)
Samannimiseen videopeliin perustuva Final Fantasy -animaatio on paikoin visuaalisesti vaikuttava ja ääninä esiintyy Hollywoodin kermaa. Mielenkiintoisista ideoista huolimatta tarina on kuitenkin turhan polveileva, eikä kytkeydy itse pelisarjaan millään tavalla.
Lopputeksteissä kuullaan Lara Fabianin kaunis balladi, joka olisi klassikkokamaa, jos se oli Disney-leffan tunnari.
Lue myös: 10 sykähdyttävää biisiä videopeleistä
9. John Parr: Restless Heart (elokuvasta The Running Man)
The Running Man kalpenee Arnold Schwarzeneggerin suosion huippukauden scifi-klassikoiden Predatorin ja The Terminatorin rinnalla.
Laadusta kertonee se, että yksi kohokohdista on lopputekstien ilmestyminen. Niitä luetaan nimittäin John Parrin Restless Heartin tahtiin. Kappale ei toki ole mikään Eye of the Tiger, mutta miellyttää AOR-fania.
Katso arvostelu elokuvasta The Running Man
8. Will Smith: Nod Ya Head (elokuvasta Men In Black 2)
Will Smithin tähdittämä ensimmäinen Men In Black oli omintakeinen yhdistelmä scifiä ja huumoria. Hitti-ilmiötä oli näemmä vaikea toisintaa.
Tylsästä elokuvasta huolimatta Smith julkaisi varsin iskevän sinkun markkinoinnin tueksi. Nod Ya Head (Black Suits Coming) korvaa ykkösosan tunnusbiisin soul-jamit energisellä rock-revittelyllä.
7. Come To Me (elokuvasta Fright Night)
The Terminatorista tuttu Brad Fiedel esittelee melodisempaa puoltaan Kauhun yön soundtrackillä, jonka kohokohta on kitara- ja synavetoinen instrumentaali Come To Me. Se viettelee mukaansa tenholla, joka on karkuteillä muusta elokuvasta.
Katso Kauhun yön arvostelu ja lue lisää aliarvostetuista Terminator-elokuvien soundtrackeistä
6. Jean Beauvoir: Feel the Heat (elokuvasta Cobra)
Väkivallalla herkutteleva Cobra on yksi Sylvester Stallonen ikonisimmista rooleista. Elokuva oli massiivinen hitti, mutta tätä nykyä se lähinnä huvittaa ryppyotsaisuudellaan sekä aukkoja ja action-leffakliseitä täynnä olevalla juonellaan. Soundtrack on kuitenkin täynnä vetävää kasarimusaa.
Lue myös: Stallonen Cobra-elokuvan monet versiot
5. Sammy Hagar: Winner Takes It All (elokuvasta Over the Top)
Kuten jo olen aiemminkin todennut, Stallone-katalogista löytyy nippukaupalla hittejä. Niinpä listalle päätyy tupla-annos Sylttyä!
Winner Takes It All on testosteronintäyteinen rock-anthem. Machouden tasosta kertoo se, että Sammy Hagar peri biisin toiselta rock-laulajalta, koska alkuperäinen performanssi ei tuotantotiimin mielestä kuulostanut tarpeeksi häijyltä.
Niin Cobra kuin Over the Top ovat surullisenkuuluisan Cannon-studion tuotantoa ja niitä yhdistää yltiöpäinen äijäily, rock ja päätyminen internetin harrastelijakriitikoiden rajun rakkauden kohteeksi.
Lue myös: Top 10 biisiä Stallone-elokuvista
4. Destiny’s Child: Independent Women, Pt. 1 (elokuvasta Charlie’s Angels)
Independent Women on itse asiassa poikkeuksellinen biisi: harvan 90-luvun blockbusterin tunnarina kuultiin modernia R’n’B:tä.
Kappaleen sanoma sopii leffan teemaan, mutta on itse elokuvaa moninkertaisesti edistyksellisempi ja viihdyttävämpi. Nautin erityisesti tell me what you– ja question-kohdista. Näyttelijöiden namedroppaaminen tosin haittaa ajattomuutta.
3. Bobby Brown: On Our Own (elokuvasta Ghostbusters 2)
Ghostbusters 2 on yllättävän laiska yritys toistaa sarjan ykkösosan nokkeluutta. Bobby Brownin new jack swing -henkinen tunnari on kuitenkin raikas ja täynnä positiivisia viboja.
2. Ana Johnsson: We Are (elokuvasta Spider-Man 2)
Yhdistelmä Nickelback-soundia ja Natalie Imbruglia -musavideota (jonka ohjauksesta vastaa muuten suomalainen Antti Jokinen) ei riitä pelastamaan Sam Raimin Hämis-trilogiaa, jonka viihdearvo laskee vahvan startin jälkeen kuin lehmän häntä.
Biisi on auttamatta aikansa tuotos ja Ana Johnsson niin tuntematon nimi, ettei ihmekään, jos et muista kappaleen olemassaoloa. Erityispropsit siitä, miten vertauskuvallisesti lyriikat sitoutuvat elokuvan teemaan.
1. Levottomat (elokuvasta Levottomat)
Päätämme listan jokseenkin harvinaislaatuisesti suomalaiseen tuotantoon. Samuli Edelmannin ja Cata Mansikka-Ahon duetto Levottomat on todella tunnelmallinen tunnari raflaavalle seksisekoilulle, josta on romantiikka kaukana.
Elokuvan soundtrack on itse asiassa varsinainen vuosituhannen vaihteen pohjoismaisen musiikin aarreaitta. Kokoelmasta löytyy hittejä muun muassa Darudelta, Kentiltä, Ultra Bralta ja The Crashiltä.
Viimeksi Film February käsitteli Star Wars: Episode IX -huhuja.