Quentin Tarantinon ikimuistoisimmat roolisuoritukset

Quentin Tarantino – näyttelijä?

Quentin Tarantino on yksi Hollywoodin arvostetuimmista ohjaajista ja käsikirjoittajista. Hänen teoksensa tunnistaa dialogivetoisuudesta, väkivaltaisuudesta, 60-70-luvun musiikkia täynnä olevasta soundtrackista ja jatkuvista pop-kulttuuriviittauksista.

Kenties näiden tavaramerkkien takia sivuutamme, miten usein hänet nähdään myös kameran edessä. Tarantino esiintyy itse asiassa lähes jokaisessa elokuvassaan – ja vieläpä puheroolissa, eikä vain hitchcockmaisena cameona.

Tarantino on fantastinen henkilöohjaaja, joka saa tähtikaartinsa loihtimaan eläviä olentoja mitä eksentrisemmistä hahmoista. Mutta miten onkaan herran omien näyttelijänlahjojen laita?

Ohjaajan yhdeksäs elokuva Once Upon a Time in Hollywood saapuu elokuvateattereihin tällä viikolla, joten nyt on oivallinen aika muistella kohtauksia, joissa auteur muuttuu acteuriksi.

Reservoir Dogs (1992): Mr. Brown

Tapaamme näyttelijä Tarantinon ensimmäistä kertaa hänen esikoisohjauksensa ensisekunneilla.

Aamiaispöydässä Mr. Brown tulkitsee Madonnan lyriikoita rikollisjengin huvitukseksi ja hämmästykseksi.

Pitkällinen kohtaus esittelee Tarantinon käsikirjoituskyvyt näyttävästi ja tunnelma pöydän ympärillä on kuin seuraisimme tosielämän poukkoilevaa keskustelua. Tarantinon roolisuoritus on kuitenkin niin harjoitellun oloinen, että muiden esiintyjien rennompi olemus paljastaa joukon kokemattomimman näyttelijän.

Planet Terror (2007): Rapist #1

Tarantino vetää tarantinot elokuvassa Planet Terror.

Robert Rodriguezin grindhouse-tribuutti on viihdyttävä sekoitus kauhua, toimintaa ja komiikkaa. Tarantino on vain sivuroolissa, mutta hänen kohtauksensa rikkovat elokuvan maailman neljännen seinän.

Tarantino esittää sotilasta, joka on vanginnut sankaritar Cherryn salaiseen tukikohtaan. Hississä sotilas riisuu maskinsa kysyäkseen vangin mielipidettä Ava Gardnerista.

Muistan turhautumiseni leffateatterissa nähdessäni maskin takaa paljastuvat kasvot. Olen intohimoinen fani, mutta noihin aikoihin Tarantinon tyyli pitkitettyine monologeineen tuntui jo kolutulta ja turhan monen imitoimalta.

Hänen näkemisensä Planet Terrorissa vei totaalisesti (mutta onneksi vain hetkeksi) huomion itse elokuvan tunnelmalta. Toinen näyttelijä olisi voinut tehdä Cherryn kiusaamisesta aidosti jännittävän kohtaamisen, mutta nyt se tuntuu mainoskatkolta oikean elokuvan sisällä; siltä, että tehdään tekemisen vuoksi. Kohtauksen räikeää tarantinomaisuutta korostaa se, että sotilas jopa varta vasten pysäyttää hissin keskustelun ajaksi.

Ehdoton Tarantino-suosikkielokuvani on Django Unchained. Western-eepoksen heikoimmassa kohtauksessa ohjaaja nähdään cameo-roolissa australialaisena kaivostyöläisenä – tai ennemminkin leikkimässä sellaista.

Pulp Fiction – tarinoita väkivallasta (1994): Jimmy

Yksi onnistuneimmista roolisuorituksista nähdään juhlitussa magnum opuksessa Pulp Fiction.

Esikaupungissa asuva Jimmy joutuu aamutuimaan auttamaan kaveriaan ruumiin hävittämisessä. Jimmy on syystäkin nyreissään. Huvittavinta on kuitenkin se, että virkavallan sijaan tohvelisankarin suurin huolenaihe on vaimon mielipide asiasta: jos Bonnie näkee, mitä on käynyt, edessä on VARMA avioero.

Tarantino on käsikirjoittanut itselleen herkullisen roolin, joka tarjoaa harvinaislaatuisen mahdollisuuden laittaa jauhot suuhun Samuel L. Jacksonille.

Autenttisimmillaan Tarantino on kohtauksessa, jossa gangsterit joutuvat peseytymään ja vaihtamaan vaatteensa kylmässä ulkoilmassa. Jimmy seuraa operaatiota sivusta lapsekasta vahingoniloa loistaen.

Lue myös: Top 10 hyvää pahista ja pahaa hyvistä

Hämärästä aamunkoittoon (1996): Richard ”Richie” Gecko

Vangitsevin esiintyminen nähdään toisessa Rodriguez-kauhuelokuvassa.

Ujo ja hiljainen Richie alistuu isoveljensä käskyille, mutta on myös äärimmäisen väkivaltainen seksuaalirikollinen. Hänen harhaisuutensa ja äkkipikaisuutensa luo enemmän ongelmia kuin mihin poliiseja pakenevalla parivaljakolla olisi varaa.

Ei ihme, että isoveljellä keittää välillä yli.

Tarantino eläytyy uskottavasti niljakkaaseen ja sosiaalisesti kömpelöön rooliin, joka rakentuu hiirulaismaisen kuiskailun, pikkupoikamaisen ulkonäön ja vaivaannuttavien katseiden varaan. Hän heittäytyy myös nautiskelemaan ikonisesta kohtaamisestaan vampyyrikuningatar Santanicon kanssa (tosin osa omistautumisesta selittyy Tarantinon tunnetulla jalkafetissillä).

Odotan innolla Tarantinon yhdeksättä elokuvaa, jonka tähti Brad Pitt kuvaa sitä sydämelliseksi. Ilmeisesti luvassa onkin jotain aivan muuta kuin K18-rikosdraamaa. Mielenkiintoista! En tosin ymmärrä, miksi kääntäjät laiskottelevat leffan otsikon suomentamisessa…

Bonus: Tein vuosia sitten lyric videon upeasta soul-kappaleesta, joka soi Django Unchainedin soundtrackillä sekä artikkelissa Anakronistinen musiikki Tarantinon elokuvissa.

Vastaa

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.

Back to Top