Kuukauden Digilluusio: Testissä OnlyFans

Mikä on OnlyFans ja miten sitä käytetään?

Miten kohuttu OnlyFans-palvelu toimii?

Koronaeristys innosti monia entistä aktiivisemmiksi aikuisviihteen kuluttajiksi. Erityisen paljon mediassa on puhuttu OnlyFans-sivuston suosion huomattavasta kasvusta.

Vuonna 2016 perustettu OnlyFans yhdistää aikuisviihteen sosiaaliseen mediaan. Maksua vastaan palvelun käyttäjät voivat kuluttaa sisällöntuottajien eksklusiivista kuva- ja videomateriaalia, joka on yleensä luonteeltaan NSFW.

Kaikki sisältö ei ole aikuisviihdettä, vaan palvelusta löytyy myös muusikoita ja jopa terveydenhuollon ammattilaisia. Tällaisen sisällön määrä tullee kasvamaan tulevaisuudessa, mutta vaikka mukana olisi Cardi B:n kaltaisia mainstream-artisteja, fokus pysyy varmasti pitkään K18-materiaalissa.

Cardi B (vas) perusti OnlyFans-tilin promotakseen WAP-musiikkivideotaan.

Miten käytän OnlyFans-palvelua?

Halusin *puhtaasti journalistisin tarkoitusperin* testata, millainen OnlyFans on käytännössä. Tässä kokemuksiani yksityiskäyttäjäksi ryhtymisestä.

Käyttöönotto vaatii sähköpostiosoitteen tai Twitter-tilin kirjautumiseen sekä luottokortin. Palvelu ei ole maksullinen, mutta suurin osa sisällöistä on. Et myöskään voi seurata edes maksuttomia tilejä ilman korttitietojen luovuttamista.

Sisällöntuottajat voivat itse asettaa materiaalinsa hinnan, ja maksu voi olla kuukausitilaus tai yksittäiseen sisältöön oikeuttava kertamaksu.

Ensimmäisenä vastaan tulee Twitteriä muistuttava käyttöliittymä, tosin ilman sisältöä. OF ehdottaa muutamien sisällöntuottajien tilejä, muttei ymmärrettävästi tarjoa paljasta pintaa sisältävää explore-syötettä.

Hakutoiminto on kömpelö. Se ei tarjoa hakua vastaavia tuloksia (”did you mean…”) eikä välttämättä tunnista edes tarkkaa käyttäjätunnusta. Käyttäjän on helpompi onkia jostain suoralinkki tuottajan profiiliin ja syöttää se selaimeen. Käyttäjän on siis tiedettävä, mitä hakee. Mutta onhan palvelun nimi tosiaan OnlyFans; tietäjät tietää.

Muutaman tuottajan seuraamisen jälkeen sisältösyötteeseen alkaa ilmestyä videoita, kuvia ja Story-klippejä, ja yksityisviesteihin tuottajien tarjouksia uusista maksullisista sisällöistä.

Erillismaksua edellyttävät sisällöt ovat harmaita, hintalapulla varustettuja laatikoita. Tuottaja saattaa kuvata sisältöä hyvin tarkkaan, esimerkiksi ”kolmen minuutin video minusta läpinäkyvässä punaisessa topissa.” Hmm, en ole koskaan tavannut edes kokonaan näkyvää Topia, joten pitäisiköhän pistää rahaa likoon?

Yksi palvelun mielekkäimmistä teknisistä ominaisuuksista on automaattiviestien monipuolisuus.

Tuottajat voivat automatisoida tervetulotoivotuksen, jossa he esittelevät tilinsä sisältöä ja käyttöehtoja uusille tilaajille. He voivat myös vapaasti jakaa tarjouksia, muistutuksia ynnä muita terveisiä seuraajilleen niin kauan kuin nämä ovat tilaajia. Hyvä asiakaspalvelu on varmasti yksi tärkeimmistä keinoista pitää seuraajat tyytyväisinä.

No miltä se aikuisviihteestä maksaminen tuntuu?

Tilasin kokeeksi erään aikuisviihdenäyttelijän fiidin kolmen dollarin kuukausihintaan. Kokemus ei ollut läheskään niin vaivaannuttava kuin jynkkyleffan ostaminen Anttilasta teini-iässä, mutta melkein yhtä vaivaannuttava kuin tämän artikkelin kirjoittaminen.

Vaikka tuottaja oli tuttu kasvo, sisältö sattui olemaan laadun puolesta pienoinen pettymys. Monet aikuisviihde-esiintyjät turvautuvat OnlyFansiin tulonlähteenä poikkeustilan takia. Rajoitusten myötä sisällöt valmistuvat kotoa käsin, eikä kotikutoisuus omalla kohdalla puhuttele. Kyseessä oli toki yksittäinen tuottaja – muilla voi olla hyvin eritasoista sisältöä.

En myöskään ole kiinnostunut chattailemaan tuottajan kanssa tai tilaamaan räätälöityä sisältöä, vaikka mahdollisuus onkin toinen OnlyFansin myyntivalteista. Mutta katsotaan, miten social distancing vaikuttaa tarpeisiin toisen aallon tullen.

Porno median edelläkävijänä

Vaikka OnlyFansilla on maailmanlaajuisesti 30 miljoonaa käyttäjää ja puoli miljoonaa sisällöntuottajaa, palvelu ei tietenkään tule ohittamaan suosiossa sosiaalisen median jättiläisiä.

Aikuisviihdeteollisuus on kuitenkin aina toiminut suunnannäyttäjänä valtamedialle, eikä varmasti kestä pitkään ennen kuin samanlaiset monetisointimahdollisuudet ovat tarjolla myös mainstream-vaikuttajille. Vastineeksi ostajat saavat räätälöityä sisältöä, mikä on tähän mennessä ollut mahdollista lähinnä Patreonin tyylisten joukkorahoituspalveluiden avulla.

OnlyFansin suosio kertoo myös pornomyönteisyyden yleistymisestä (keep telling yourself that, creep). Ihmiset ovat huomattavasti avoimempia puhumaan pornon katsomisesta tai alan sivustoille rekisteröitymisestä. Siintääkö horisontissa tulevaisuus, jossa jaamme omia seksivideoita kavereille tai hengaamme palvelussa, jossa voi julkisesti arvioida, kuka muista yökerhon asiakkaista on ’pantavin’?

Viimeksi Digilluusio käsitteli TikTokin kulttuuria ja Giphyn potentiaalia yhteisömediana.

Easter Egg: Suomessa lanseerattiin elokuussa erilaista ammattitaitoa vaativa yhteisö. Prönö on miniversio LinkedInistä, mutta auttaa asiantuntijoita verkostoitumaan osaamisen ja aiheiden kautta. Teemoja ovat muun muassa markkinointi, kestävä kehitys ja hengellisyys.

Easter Egg #2: Viimeksi Hurraakerkko käsitteli 50 Centin pikkutuhmaa bängeriä Candy Shop. Elokuu oli näemmä yhtä rietastelua.

Vastaa

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.

Back to Top