Lupa tappaa on Bond-sarjan tribuutti 80-luvun Hollywood-toimintaelokuville
80-luku oli toimintaelokuvien ehdotonta kulta-aikaa. 70-luvun kyynisen arkirealismin jälkeen Hollywood uudisti toimintaelokuvien formaatin. Tarinankerronta rytmittyi dynaamisemmaksi ja kielenkäyttö törkyisemmäksi. Sankarit eivät olleet enää vain katujen tavat tuntevia rosoisia poliiseja vaan one-linereita viljeleviä, luodinkestäviä lihaskimppuja.
Uusi estetiikka teki 90 minuutin kaavamaisistakin räiskinnöistä nautinnollisia. Parasta antia oli itse toimintakohtausten toteutus. Leffoissa sai selvää, mitä ruudulla tapahtuu, kun ei nojattu nykyaikaiseen shaky camiin, ADHD-tason leikkaustahtiin tai hämäriin kuvafilttereihin. Katsoja imaistiin mukaan herkuttelemalla takaa-ajokohtausten romurallilla, räjähdyksillä ja huolella koreografioiduilla nyrkkitappeluilla.
Lupa tappaa (License To Kill, 1989) on Bond-sarjan ehdottomasti kasariesteettisin toimintajännäri. Siinä tiivistyy melkein kaikki 80-luvun toimintakliseet, mutta Bond-muottiin sopivalla skaalalla. Luvassa on poikkeuksellisen raaka ja kylmäverinen Bond-seikkailu.
Genren klassikoissa, kuten kaikkien aikojen parhaassa toimintaelokuvassa Die Hard – Vain kuolleen ruumiini yli oli myös draamaa ja hahmoissa syvyyttä. Lupa tappaa lähettää James Bondin lain väärälle puolelle suorittamaan henkilökohtaista kostotehtävää.
Lupa tappaa lainaa itse asiassa monia elementtejä Die Hardilta. Elokuvassa nähdään Robert Davi ja Grand L. Bush eli agentit Johnson ja Johnson (“no relation”). Elokuvien musiikista vastaa sama säveltäjä, Michael Kamen. Score voitaisiinkin hyvin vaihtaa Die Hardin, Tappavan aseen tai Road Housen kanssa, eikä eroa välttämättä huomaisi.
Lue myös: Top 10 tappoa Die Hardissa
Bond-sarja on käsitellyt huumausainerikollisuutta vain harvoin. Mutta kuten sanottu, Lupa tappaa on tehty ajan hengessä, joten valkoinen pulveri pöllyää enemmän kuin aikalaisissa Tappava ase ja RoboCop. Kirjoittajat vetivät inspiraatiota erityisesti Panaman päämiehestä kenraali Noriegasta, joka kerrytti valtionsa kassaa huumetrafikoinnilla ja rahanpesulla.
Felix Leiter menee naimisiin
Elokuvan alussa valmistaudutaan häihin. Vanha kaveri Felix Leiter on menossa naimisiin ja James Bond (Timothy Dalton) toimii bestmanina.
Felixinä esiintyy David Hedison – ainoa näyttelijä, joka esittää Felixiä toistamiseen, ennen Daniel Craigin Bondeja.
Matkalla vihkimiseen Leiterin DEA-kollegat kertovat huumelordi Franz Sanchezin hiippailevan lähistöllä. Aivan – Felix onkin tällä kertaa huumausaineviranomaisten leivissä, ei perinteisen CIA:n.
Leiter ja Bond unohtavat muut velvoitteet ja painuvat Sanchezin perään. Sanchez jää nalkkiin ja Felix ja Bond saapuvat turvallisesti kirkolle. Vihkimisen jälkeen tutustumme myös Felixin vaimoon. Della ei viihdy valkokankaalla pitkään, mutta kolmikon välillä on kemiaa. Tulee fiilis, että heillä on yhteistä historiaa.
Kohtauksissa viitataankin menneisyyteen parilla tavalla. Della heittää sukkanauhansa Jamesille viitaten perinteisiin, että sen saava menee seuraavaksi naimisiin. James kuitenkin toteaa, ettei lähde leikkiin mukaan. Felix kertoo Jamesin olleen aiemmin naimisissa – Erittäin Salaisen ohella Lupa tappaa taitaa olla ainoa Bond-leffa, jossa puhutaan kuolleesta vaimosta. Ja molemmat maininnat olivat 80-luvulla!
Toinen viittaus menneeseen on hellävaraisempi. Aviopari lahjoittaa Bondille sytkärin, mikä tietysti viittaa nimeen Leiter JA myös siihen, että David Hedison lahjoitti Bondille sytkärin myös ollessaan Leiterin roolissa Roger Mooren elokuvassa Elä ja anna toisten kuolla.
James Bond vannoo kostoa
Sanchez ei kuitenkaan viihdy vankina pitkään, kun Felixin kaksinaamainen kollega auttaa tämän pakoon. Sanchez palaa vielä kostamaan. Hänen miehensä tappavat Dellan ja vangitsevat Felixin. Sanchezin ykkösnyrkkinä Dariona nähdään nuori Benicio Del Toro, jonka omalaatuinen energia tuo jokaiseen kohtaukseen uniikkia jännitettä.
Tunnelma tiivistyy entisestään, kun Felix lasketaan haialtaaseen. Tämä on ensimmäinen elokuvan todella synkistä kohtauksista. Jopa pahikset kauhistelevat, kun petokalat hyökkäävät agentin kimppuun.
Kun Bond löytää Dellan ruumiin ja Felixin henkitoreissaan, hän näkee punaista. Bond alkaa jäljittää Sanchezia omin nokin. MI6 tulee vendettan väliin ja kutsuu Bondin puhutteluun.
Kun M yrittää pistää Bondin ruotuun, Bond haraa vastaan ja ilmoittaa irtisanoutuvansa. M:n reaktio on mahtavan hapan: ”We’re not a country club, 007.”Bond on usein nähty Q:n nuhdeltavana, mutta näin tuima sävy oli tähän mennessä harvinaista osaston johtajalta.
Bond kuitenkin pitää päänsä ja pakenee paikalta lainsuojattomana. Hän palkkaa avukseen Felixin vanhan kumppanin Pam Bouvierin.
Carey Lowell on yksi Bond Girl -suosikeistani
Viimeksi tässä sarjassa käsiteltiin toista suosikki-Bondiani Erittäin salainen. Näitä elokuvia yhdistää useampi tekijä.
Ne merkkaavat John Glenin Bond-ohjaajan uran alkua ja loppua. Ne ovat tunnelmaltaan poikkeuksellisen ryppyotsaisia. Toimintakohtaukset on dramatisoitu näyttävästi.
Molemmissa nähdään myös vahva ”Bond Girl”. Erittäin salaisen Melina edistää kostotehtäväänsä päättäväisesti, Carey Lowellin Pam Bouvier on ajan henkeen sopivamman neuvokkaampi ja itsenäisempi.
Bouvier ei pelkästään päädy Bondin hurmattavaksi tai käskytettäväksi vaan on kriittinen osa suunnitelmaa rikollisten taltuttamiseksi. Pam on niinkin tarmokas, että Bondin passittaessa hänet kesken kaiken kotiin, hän yrittää omin avuin päästä Sanchezin sisäpiiriin.
Joskin tuttuun Bond-tyyliin myös Bouvier on harvinaisen helppo kellistää.
Bond ja Bouvier tapaavat ensi kertaa räkälässä, kun Sanchezin miehet saapuvat paikalle. Tilanne eskaloituu klassiseksi baaritappeluksi, mutta kaksikko pääsee karkuun. Pakoveneestä loppuu bensa, joten kai sitten ainoa juttu, mitä voi tehdä, on kuherrella ihmisen kanssa, jonka on tuntenut puoli tuntia.
Parivaljakko matkaa kuvitteellisen Isthmusin pääkaupunkiin, jossa Bond käynnistää operaationsa Sanchezin organisaatioon soluttautumiseksi.
Bond saa apua yllättävältä taholta, kun vanha kunnon Q (Desmond Llewellyn) pelmahtaa paikalle. Q:ta ei kovin usein nähdä kentällä ylipäänsä, saati näin paljon. Myös hänen suhtautumisensa on poikkeuksellisen isällinen Bondia kohtaan. Tässä leffassa poiketaan konventioista juuri oikeissa kohdissa.
Hyytävä huumeparoni Franz Sanchez
Robert Davin esittämällä huumeparoni Franz Sanchezilla on kaksi puolta: hän osaa hurmata ja yhtäkkiä teloittaa vihollisensa sadistisesti. Välillä pelkkä katse saa koko huoneen vaivaantumaan.
Rooli sopii täydellisesti Davin coolille karismalle. Hän on yhtä viihdyttävä niin isännöidessään maailman huumekartelleja kuin uhkaillessaan vihollisiaan.
Sanchezista tekee poikkeuksellisen muun muassa hänen verkostonsa koko. Toki melkein kaikilla Bond-pahiksilla on pienarmeija kätyreitä, mutta poikkeuksellista onkin, miten moni heistä esitellään nimellä. Darion lisäksi on turvallisuuspäällikkö Heller, talouspäällikkö Truman-Lodge – jopa Isthmusin presidentti kuuluu Sanchezin korruptiorinkiin.
Yksi tärkeimmistä apureista on meritutkimusbisneksensä kautta huumeiden salakuljetuksessa avustava Milton Krest; toinen, jonka tietää rikolliseksi jo ihan ulkonäön perusteella. Krestin hahmo on poimittu Ian Flemingin tarinasta Hildebrand Rarity.
Sanchezin heikkous liittyy juuri hänen massiiviseen organisaatioonsa. Hänelle uskollisuus on rahaakin tärkeämpää ja petturuudesta rangaistaan kovimman kautta.
Bond hyväksikäyttää tätä heikkoutta kylvämällä epäluottamusta Sanchezin ja tämän miesten välillä. Hän lavastaa Krestin kavaltajaksi, mikä johtaa kenties elokuvan raaimpaan tappoon. Sanchez sulkee Krestin painekammioon, jossa näemme, miten tämän pää pullistuu ja räjähtää kuin ilmapallo. This movie doesn’t f**k around.
Lupa tappaa on monimutkainen toimintatrilleri
Bond tutustuu läheisesti myös Sanchezin Tukholma-syndroomatyttöystävään Lupeen. Talisa Soton roolisuoritus on lattea ja ilmeetön. Ja jälleen on ongelmallista, että Lupe tapaa Bondin pari kertaa ja on saman tien ihan, että ”oh I love him so much”.
On kuitenkin hauska nähdä yhteys Talisa Soton toiseen tunnettuun rooliin. Elokuvassa nähdään Cary Hiroyuki-Tagawa, joka esiintyi muutamaa vuotta myöhemmin Soton kanssa toimintakulttiklassikossa Mortal Kombat.
Hiroyuki-Tagawa esittää peitetehtävissä toimivaa huumepoliisia Hong Kongista. Hän kaappaa Bondin, jonka saapuminen uhkaa sekoittaa tämän operaation. Olen Hiroyuki-Tagawan fani, mutta leffassa on jo muutenkin niin hemmetisti sivujuonia, että miten paljon sitä nyt pitää monimutkaistaa?
Leffa uhkaa saavuttaa Michael Mann/Christopher Nolan-mittasuhteet, mutta juuri kun tahti alkaa laahata, meidät kuljetetaan Sanchezin operaation ytimeen suurta loppuhuipennusta varten.
Sanchez esittelee potentiaalisille sijoittajille tuotantolaitostaan, joka on kätketty jättimäisen temppelin ytimeen. Bond paljastaa itsensä sabotoimalla tuotantolinjan, aloittaen kompleksin tuhoavan ketjureaktion.
Ehdoton kohokohta on, kun Bond jahtaa Sanchezia bensatankkerilla. Dalton nähdään kiipeilemässä liikkuvan rekan päällä ja pahisten konekiväärit soittavan pari tahtia Bond-tunnaria. Ja ihan kuin leffassa ei näkyisi Joel Silver -vaikutteet jo muutenkin tarpeeksi, räjähdykset ovat MASSIIVISIA. Aika mahtavaa.
Lopulta jäljellä ovat vain Bond ja Sanchez, jotka hädin tuskin selviävät ajoneuvojen kolarista. Sanchez uhkaa Bondia viidakkoveitsellä. Bond kysyy, että etkö edes halua tietää, miksi tein tämän, ottaa esiin Felixiltä saamansa sytkärin ja tuikkaa bensan liottaman Sanchezin tuleen.
Daltonin kuopattu kolmas Bond-seikkailu
Lupa tappaa on noussut vuosien varrella yhdeksi suosikki-Bondeistani.
Myös arvostus Timothy Daltonia kohtaan on kasvanut. Dalton on aivan totaalinen bädäri. Hän on niin uskottavan kylmäverinen, että jopa kun hän ottaa esiin pikkuruisen pistoolin, hän näyttää kaverilta, jonka kanssa ei todellakaan kannata ryppyillä. Hän myös hoitaa huomattavan osan stunteistaan itse.
Olisikin ollut mielenkiintoista nähdä hänet uudelleen Bondina. Vaikka Lupa tappaa ei menestynyt Yhdysvalloissa ja nähtiin sitä myöten kaupallisena pettymyksenä, Daltonin kolmannen leffan esituotanto käynnistyi jo seuraavana vuonna.
Elokuva olisi käsitellyt kiistaa Britannian ja Kiinan välillä. Bondin tehtävänä oli estää englantilais-kiinalaista liikemiestä vapauttamasta tietokonevirusta, joka lamauttaisi maailmanlaajuisen tietoverkon. Rikollisen motiivina olisi vapauttaa Hongkong Britannian vallan alta takaisin Kiinalle.
Elokuvalle ei kuitenkaan ehditty kirjoittaa edes valmista käsikirjoitusta ennen kuin tuotantoyhtiö ajautui erinäisiin oikeusjuttuihin. Useampi vuosi vierähti, ja lopulta Dalton jätti Bondin roolin vuonna 1994. Seuraavaksi roolissa nähtiin tietenkin Pierce Brosnan sarjan ehdottomassa muotovaliossa Kultainen silmä.
Bond-sarja on aina pyrkinyt elämään ajan hengessä. Lupa tappaa onkin selvä vastine 80-luvun toimintapläjäyksille, eikä siksi uppoakaan kaikille. Itse tykkään kaikista riskeistä, jotka elokuva ottaa. Asteikolla 001–007 antaisin tälle 005.
Riskeistä puheen ollen, otathan sellaisen ja tilaat YouTube-kanavani.