Hellbound laajentaa Hellraiserin mytologiaa epätasaisin tuloksin
Hellbound: Hellraiser 2 jatkaa suoraan ykkösosan tapahtumista. Kirsty (Ashley Laurence) on selvinnyt kamppailusta Pinhead-demonia ja sarjamurhaajiksi ryhtyneitä Frank-setää ja äitipuoli Juliaa kanssa.
Viranomaiset eivät ota uskoakseen tarinoita demoneista, joten Kirsty jätetään tarkkailuun mielisairaalaan. Häntä hoitava tohtori Channard (Kenneth Cranham) suhtautuu Kirstyyn ymmärtäväisemmin.
Channard on nimittäin kieron kiinnostunut kuolemasta ja yliluonnollisista voimista ja käyttää potilaitaan koekaniineina hyvin kyseenalaisissa ihmiskokeissa. Hänen on onnistunut kerätä huomattavan kokoelman helvetin portit avaavia palapelejä, jollaisen avulla Kirstykin kohtasi kenobiitit ensimmäistä kertaa.
Channard saa käsiinsä patjan, jolla Julia (Clare Higgins) makasi kuollessaan. Sen sisältämät pahat voimat auttavat Channardia tuomaan Julian takaisin henkiin. Vastapalvelukseksi Julia lupaa kuljettaa tohtorin helvettiin.
Julia kuitenkin pettää Channardin uhraamalla tämän helvettiä hallitsevalle himon ja kaaoksen jumalalle Leviatanille, joka muuttaa tohtorin kaikkien aikojen voimakkaimmaksi kenobiittidemoniksi.
Myös Kirsty laskeutuu helvettiin, koska uskoo isänsä joutuneen pahisten vangiksi. Häntä toivottamassa tervetulleeksi ovat kuitenkin vain Frank, Julia, Pinhead (Doug Bradley) ja Channard-kenobiitti.
Luvassa olisi eeppinen taistelu, ellei elokuvan toinen puolisko olisi tuotanto-ongelmista johtuen jäänyt niin sekavaksi ja latteaksi. Upean dramaattisesti alkava kauhuelokuva lässähtää heti kun helvetin portit avautuvat.
Lue myös kenties Hellraiser-videopelistä, josta olisi voinut sukeutua kaikkien aikojen kunnianhimoisin NES-julkaisu.
Kauhusarjat pitäisi osata lopettaa ajoissa
Kaikissa kauhusarjoissa, joille tehtaillaan jatko-osia kahden käden sormille, on huomattavissa yhtäläisyyksiä. Pahiksista tulee elokuvien päähenkilöitä ja vähitellen katsoja asettuu ennemmin heidän kuin ”hyvisten” puolelle.
Tapoista tulee aina mielikuvituksellisempia mutta toisaalta älyttömämpiä. Tämä yhdessä osa osalta kutistuvien budjettien kanssa johtaa sarjan maineen inflaatioon ja niitä tehdään vain rahan takia, ei tarinan.
Hahmoille rakennetaan vähitellen myös syvempää mytologiaa, mutta ne ovat aina jotain hoopoa. Freddie Krueger sai voimansa joltain unisiittiöiltä, Mike Myers on noitien pelinappula, Jason Voorheesilla on loputtomasti uusiutuvat geenit. Hellraiser-sarjan edetessä Pinheadkin siirtyy metsästämään uhreja verkkopelin välityksellä. Hirviöistä tulee ennemmin huvittavia kuin pelottavia.
Pinhead uudistuu
Ensimmäiset Hellraiserit tunnetaan raakuudestaan mutta ne eivät ole pelkkää verellä ja suolenpätkillä mässäilyä. Hahmoissa on syvyyttä ja taustalla kiehtova mytologia. Christopher Youngin säveltämä ylväs score on vaikuttavaa kuultavaa vaikkei elokuvista kiinnostuisikaan.
Elokuvia vaivaa kuitenkin pienten budjettien ja tuotanto-ongelmien aiheuttama crap factor, joten onkin mahtavaa kuulla, että Hellraiserille on valmisteilla Clive Barkerin alkuperäiselle visiolle uskollinen reboot, jossa näemme uuden, naispuoleisen tulkinnan ikonisesta Pinheadistä.
Katso lisää elokuva-arvosteluja YouTubessa. Muista myös tilata kanavani.