Peter Hyamsin ohjaama Operaatio Outland (1981) sijoittuu Jupiterin kuussa toimivalle titaanikaivokselle.
Olosuhteet ovat karut olemattomasta painovoimasta klaustrofobisiin vapaa-ajan tiloihin. Kaivoksen johtaja on silti onnistunut nostamaan tehokkuuden ennätyksellisen korkealle. Mutta kun työntekijä toisensa jälkeen kuolee mystisissä olosuhteissa, uusi seriffi alkaa epäillä syynä olevan jotain muuta kuin sattumaa. Taustalta paljastuu salaliitto, jonka vain seriffi uskaltaa haastaa.
Uusi seriffi
Pääosassa nähdään Sean Connery. Olen Connery-fani, mutta pohdin välillä, onko hänen suosionsa kiinni näyttelijäntaidoista vai pelkästä karismasta. Hän on kuitenkin tehnyt niin erilaisia elokuvia – eivätkä kaikki niistä ole erityisen hyviä.
Parhaimmillaan Connery on esittäessään kulmikkaita viranomaisia, jotka ovat idealistisia mutta joiden metodit herättävät pahennusta. Connery onkin seriffi O’Nielin roolissa vahvasti mukavuusalueella saadessaan iskeä pahiksia pataan ja kyykyttää jengiä ilahduttavan äijällä asenteella.
O’Niel ei kuitenkaan ole pelkkä macho öykkäri, vaan Connery pääsee myös tunteilemaan.
O’Nielin perheenjäsenet eivät sopudu laitoksen ahdistaviin puitteisiin, joten vaimo häippäisee lapsi mukanaan, mikä vain lisää O’Nielin kasvavaa kyynisyyttä ja eristyksen tunnetta. Koskettavimpia kohtauksia on, kun O’Niel saa poikansa videopuhelun päähän ja Conneryn hiljainen, vähäeleinen katumus vakuuttaa.
Huumerinki paljastuu
Kuolemien syynä on mainareiden suosima huumausaine, joka saa jengin jaksamaan rankkoja työrupeamia mutta johtaa lopulta psykoosiin.
O’Niel hoksaa pian, että huumekaupasta vastaa johtaja Sheppard, jonka kanssa välit ovat olleet alusta alkaen jäiset. Johtaja haluaa vaientaa kaikki riskitekijät rahalla, mikä taas ei istu O’Nielin ajatusmaailmaan.
Juonen merkittävin epäkohta on, että kuolemantapausten mysteeriä olisi voinut pitkittää edes vähän enemmän. Nyt johtajan osallisuus paljastuu hyvän aikaa ennen puoltaväliä.
Korvikkeeksi saamme useita häiritseviä kuolinkohtauksia, kun mainarit sekoavat. Yksi repii avaruuspukunsa auki ja räjähtää alipaineessa, toinen järjestää panttivankitilanteen – ja kaikilla on hullun kiilto silmässä.
Lääkäri auttaa
O’Niel saa huomata johtajan lahjoneen miltei koko henkilökunnan. Edes omat kollegat eivät ole halukkaita auttamaan tutkimuksissa.
Hän saa kuitenkin taivuteltua laitoksen vastahakoisen lääkärin avukseen. Francis Sternhagenin esittämä tohtori Lazarus on yhtä piikikäs kuin O’Niel ja vihjaa usein olevansa burnoutissa. Sinkkuelämää-fanit muistavat Sternhagenin Charlotten konservatiivisena anoppi Bunnynä.
Lazaruksen taustatarinaa ei avata sen kummemmin kuin O’Nielinkään, mutta traumat selvästi yhdistävät ihmisromuja ja vähitellen yhteistyö syventyy kunnioittavaksi ystävyydeksi.
Sijoittuuko Outland Alien-universumiin?
Outland on osittainen uudelleenfilmatisointi lännenklassikosta High Noon, jossa Gary Cooperin esittämä seriffi joutuu kohtaamaan lainsuojattomien jengin yksin, kun kukaan kaupungissa ei suostu auttamaan. Outland toisintaa tämän asetelman, kun johtaja usuttaa joukon palkkasotureita O’Nielin kimppuun.
Outlandissa on kyllä vahva westernin maku – kaivos avaruudessa on futuristinen versio villin lännen uudisasutuksesta, jota suoraselkäinen seriffi vartioi. Westernien klassinen kunniateema yhdistyy tieteiselokuvista tuttuihin etiikan ja liiketoiminnan ongelmakohtiin tavalla, joka muistuttaa vahvasti erästä vain muutama vuosi aiemmin julkaistua scifi-klassikkoa.
Suositun faniteorian mukaan Outland sijoittuukin samaan universumiin kuin vuoden 1979 Alien.
Sean Connery ei ehkä taistele avaruushirviöitä vastaan, mutta Outlandin maailma on erehdyttävän lähellä Ridley Scottin ohjaustyötä visuaalisesta ilmeestä pahaenteiseen musiikkiin. Kummassakin elokuvassa on myös antikapitalistinen alavire; Outlandin kaivoksen omistaja Con-Amalgamate voisi hyvin olla Alien-leffojen Weylandin kilpailija.
Yhtymäkohdat ovat tuskin sattumaa. Niin Alienin, Outlandin kuin Blade Runnerin taustalla on sama tuottaja Alan Ladd, joka toi mukanaan Outlandiin liudan Alienin tekijöitä, tehostevelhoista säveltäjä Jerry Goldsmithiin.
Goldsmith ei kuulemma nauttinut Outlandin scoren säveltämisestä, mutta elektroninen melankolia luo tehokkaasti ahdistavaa tunnelmaa. Lisää Goldsmithiä voit kuulla Kasarikultin suosikeissa Psyko II ja Allan Quotermain.
Tuotantotiimissä on mukana myös huippuluokan leikkaaja Stuart Baird, joka on editoinut hittielokuvia Supermanista Bond-seikkailu Casino Royaleen.
Uraauurtava Introvision-tekniikka
O’Niel ei tietenkään lepäile laakereillaan odotellessaan palkkatappajien hyökkäystä vaan kehittää sotasuunnitelman. Pääsemmekin loppuhuipennuksen kaksintaisteluiden lomassa ihailemaan elokuvan eittämättä vaikuttavia tehosteita, jotka luotiin innovatiivisella kameratekniikalla.
Introvisioniksi kutsutun teknologian avulla pystyttiin heijastamaan niin studiossa olevat näyttelijät kuin etu- ja takaprojektoidut erikoistehosteet kameraan yhtä aikaa vähän samaan tapaan kuin nykyään virtuaalitodellisuuskameroiden kanssa. Tekniikan ansiosta näyttelijät seikkailevat pienoismalliympäristöissä saumattomasti.
Tekniikka oli myös ainoa syy, miksi elokuvan virallinen kuvaaja Stephen Goldblatt suostui projektiin. Elokuvan ohjaaja-käsikirjoittaja Hyams on kipparoinut useita tuottoisia mutta unohdettuja tieteiselokuvia kuten Capricorn One (Frendien Joey Tribbianin mummin lempileffa), TimeCop ja Avaruusseikkailu 2010.
Hyamsilla oli tapana myös kuvata omat elokuvansa, mikä tietysti loukkasi virallisen director of photographyn tunteita. Vaikka Goldblatt käytännössä syrjäytettiin tehtävästään, hän jäi mukaan oppiakseen Introvisionin salat.
Tuomio
Outland on tunnelmallinen ja harmillisen ylenkatsottu tieteiselokuvahelmi.
Paikoin sitä tosin vaivaa katsojan aliarviointi. Alkuteksteissä Jupiterin Io-kuu kirjoitetaan auki englantilaisittain foneettisesti [eye-oh], jottei yleisö erehdy lukemaan sitä sanana ”low” tai numerona 10. Myöhemmin O’Niel kaappaa laitoksen johtajan viestin, jossa hän tilaa palkkamurhaajat paikalle, ja koko dialogi oikein vääntää asian rautalangasta; kas, kun äijä ei sano, että hei kun ollaan pahiksia, niin tapetaan tarinan sankari.
Sama tarinan tyhmentäminen vaivaa toistakin Ladd-tuotantoa, alkuperäistä Blade Runneria, johon lisättiin idioottimainen kertojan ääni tuottajan käskystä.
En tiedä, onko kyseessä ollut Ladd itse, mikä olisi ihmeellistä visionääriltä, joka on ollut tuottamassa myös vuoden 1977 Tähtien Sotaa.
Nämä detaljit ovat joka tapauksessa vähäpätöisiä. Kokonaisuus on vahva ohjauksesta kuvaukseen ja tehosteisiin. Kaiken keskiössä on elokuvan päätähti Sean Connery, jonka roolisuoritus tarjoaa aimo annoksen machoa toimintaa ja yllättävän vilpitöntä draamaa.
Lisää elokuva-arvosteluja löydät YouTubesta. Muistathan tilata kanavani!