Katso arvostelu: The Running Man (1987)

The Running Man – Juokse tai kuole
The Running Man – Juokse tai kuole

Korni tieteistoimintaelokuva on kaikkea muuta kuin must see

Saatat muistaa vuodesta 2017 Despaciton, metoo-liikkeen ja Donald Trumpin nousun presidentiksi. Mutta muistatko miten kaikki seurasivat reality-ohjelmaa, jossa palkkamurhaajat tappavat rikollisia suorassa lähetyksessä?

Ai et? Missä umpiossa olet oikein asunut?

Juokse tai kuole

Vuonna 1987 julkaistussa ja kaukaiseen vuoteen 2017 sijoittuvassa tieteistoimintaelokuvassa Arnold Schwarzeneggerin esittämä sotilas lavastetaan syylliseksi siviilien massamurhaan ja tuomitaan osallistumaan brutaaliin gladiaattorikisaan The Running Man.

Kyseessä on kaikkien rakastama tv-ohjelma, jossa murhasta tehdään viihdettä suorassa lähetyksessä. Arska pakotetaan mukaan juoksijana, jota palkkatappajat metsästävät.

Nämä palkkatappajat eli stalkerit ovat toinen toistaan kummallisempia. Sub Zero on jääkiekkoa pelaava sumopainija, Buzzsaw moottorisahaa heilutteleva blondattu faija. Dynamo taas on kart-autolla huristeleva oopperalaulaja, joka ampuu käsistään sähköä.

Toisin sanoen pahikset ovat noloja – ja kuolevat aina oman erikoisaseensa voimasta. Liekinheittimellä varustettu Fireball räjähtää saadessaan vähän kipinää, Dynamo saa itse sähköiskun. Jesse Venturan esittämä ”kaikkien aikojen menestynein stalker” Captain Freedom taas saa potkut.

Pääpahis on Running Manin kaksinaamainen juontaja Killian, joka on kameroiden edessä Kari Salmelaisen kaltainen kansansuosikki mutta kulisseissa tekee kaikkensa Arskan päänmenoksi.

Arska pistää stalkereille kampoihin ja yleisö alkaa vähitellen kääntyä juoksijoiden eli uhrien puolelle. Kertoo paljon elokuvan laadusta, että sen parasta antia ovatkin sen statistit. On hilpeää seurata, miten liekeissä studioyleisö on tapposhown tapahtumista.

Ohjelma on osa totalitaristisen hallituksen oikeusjärjestelmää. Arskan mukana kisassa on juoksijoita, joilla on yhteyksiä salaiseen vastarintaliikkeeseen. Tiimi saa selville, että sattumalta televisio-ohjelman lähetysyksikkö sijaitsee keskellä Running Man -areenaa. He onnistuvat hakkeroimaan lähetyksen ja paljastamaan kaikille, että Killian on huijari.

Kingi tulkinta

Elokuva perustuu Stephen Kingin tarinaan, jonka hän julkaisi alun perin salanimellä Richard Bachman. Kuten niin monen muunkin filmatisoinnin kohdalla, King sanoo, ettei leffalla ole mitään tekemistä hänen tekstinsä kanssa.

Kommentti voi kuulostaa negatiiviselta, mutta jopa puhuessaan Stanley Kubrickin Hohdosta King toteaa, ettei halua kontrolloida muiden tulkintoja. (Running Mania hänellä tosin olisi oikeus kritisoida.)

Uudelleentulkinta ei yllätä, sillä tiettävästi itse Running Man -kilpailua käydään kirjassa vain muutaman sivun verran.

Konseptin venyttämisestä käsikirjoitukseksi vastasi Steven DeSouza, joka on tehtaillut toimintaklassikoita kuten Commando ja kaksi ensimmäistä Die Hardia. DeSouza on siis ansioitunut action-kirjoittaja, mutta Running Man on niin rampa, että jopa Arskan one-linerit ontuvat.

Jos siis haluat upeita one-linereita vilisevän Arska-leffan, jota et ole katsonut sataa kertaa, suosittelen paljon ennemmin Raakaa keikkaa. Tutustu elokuvaan katsomalla Kasarikultin arvostelu – ja muista tilata kanava.

Tuotantotiimissä on muitakin 80-luvun lahjakkuuksia kuin De Souza. Koreografiasta vastaa Paula Abdul ja musiikista Harold Faltermeyer, jonka merkittävin kontribuutio elokuvalle on tämä synafilli, joka korvaa kornin vitsin perään kuuluvan ba-dum-tsss-rummutuksen.

Tulevaisuuden kliseet

Jos elokuvalle pitää jostain antaa pisteitä niin muutamia asioita se ennustaa oikein – esimerkiksi deepfake-teknologian.

Tulevaisuudenkuvalla olisi saanut leikitellä vielä lisääkin.

Näemme muutaman mustalla huumorilla maustetun tv-mainoksen vähän samaan tapaan kuin samana vuonna julkaistussa Robocopissa, mutta muuten joudumme tyytymään kliseiseen näkymään resuisista köyhistä suurkaupungin raunioissa.

Tuomio

Running Manissa olisi ollut aineksia älykkäämpään toimintaspektaakkeliin, mutta tuotanto-ongelmien myötä tulos on lattea sekamelska eri ideoita. Ohjaaja vaihtuikin useampaan otteeseen, kun elokuvan konseptista ei päästy yksimielisyyteen.

Kun tuotanto ehti Andrew Davisin ohjaksissa mennä 8 miljoonaa dollaria yli budjetin pelkästään kahden ensimmäisen kuvausviikon aikana, Paul Glaser tarttui haasteeseen ja, noh, ainakin hän piti kiinni lupauksestaan saada kuvaukset valmiiksi ajallaan. Laatu jäi kuitenkin tv-tuotannon tasolle ja Arnoldin ja aiempien ohjaajien toivoma älyllisempi sosiaalinen kommentointi leikattiin.

Andrew Davis muistetaan parhaiten ysäritrilleri Takaa-ajetusta. Vuosia myöhemmin hän pääsi jatkamaan yhteistyötä Arskan kanssa ohjaamalla elokuvan Collateral Damage. Elokuva on yhtä kaukana Arskan parhaista kuin The Running Man. Viihdyttävin asia onkin Bill Haderin tarina leffan kuvauksista, joissa hän toimi tuotantoassistentina.

Kenties panokset olisivat olleet korkeammalla, jos pääosaa olisi esittänyt joku toinen kuin Arnold Schwarzenegger. Rooliin harkittiin esimerkiksi Christopher Reeveä – kyvykästä näyttelijää, joka oli osoittanut voivansa tähdittää myös toimintaelokuvia muttei olisi ollut Schwarzeneggerin kaltainen voittamaton lihaskimppu.

Toisaalta ilman Arskaa The Running Man olisi vaipunut nopeasti unholaan. Elokuva näyttää halvalta ja kuulostaa kornilta – se on kaikkea muuta kuin must see.

Leave a Reply

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.