Flashdance (1983) – katso arvostelu!

Flashdance on tarina omien unelmien tavoittelusta.
Katso arvostelu ja tilaa YouTube-kanava!

Vuonna 1983 julkaistu Flashdance on tarina omien unelmien tavoittelusta

Elokuva on helppo tiivistää yhteen lauseeseen, sillä se edustaa legendaarisen tuottaja Don Simpsonin popularisoimaa käsitettä high concept, jonka tarkoituksena on tehdä elokuvasta mahdollisimman myyvä tarinasta stailaukseen.

Kaiken piti olla kevyttä ja kiiltävää, ja menestyksen toistettavissa. 1980-luvun Hollywood kohtelikin elokuvia enemmän tuotteina kuin taiteena. VHS-aikakausi antoi oivan syyn tehtailla jatko-osia vaikka miten kehnoille elokuville, kunhan niillä tienasi.

Nykypäivän Disneyn tehtaillessa uusia Marvel- ja Star Wars -sisältöjä kuin liukuhihnalla on helppo sanoa, ettei kyyninen kaupallisuus ole kadonnut Hollywoodista mihinkään.

Tuotteistaminen ei kuitenkaan automaattisesti tarkoita, ettei elokuvalla voisi olla taiteellisia meriittejä. Flashdance muistetaan varmasti parhaiten musiikistaan ja tanssikohtauksistaan – ja hyvästä syystä – mutta se on myös kuvattu näyttävästi. Jokainen ruutu on blokattu ja valaistu tyylikkäästi.

Flashdance on täyttä silmäkarkkia – muutenkin kuin Jennifer Bealsin ansiosta.

Mikä tunne!

Kuvankaunis Jennifer Beals esittää Alexia, joka työskentelee päivisin hitsaajana, mutta haaveilee tulevaisuudesta tanssijana.

Hän onkin varsinainen tanssin ihmelapsi, joka omaksuu taitoja pelkästään tarkkailemalla muita. Hän imeekin vaikutteita joka kadunkulmasta – tuli vastaan sitten katutanssija tai passipoliisi.

Eniten kokemusta hän saa esiintymällä klubilla, jollaisesta voi vain haaveilla. Mawby’s Bar on räkälä, jossa näkee huippuluokan tanssiesityksiä toisensa perään – eikä kyseessä siis ole strippiluola. Elokuvalla onkin hyvä sisäänrakennettu mekanismi, että aina kun halutaan pitää taukoa varsinaisesta juonesta, ruudulle isketään uusi eeppinen show.

Silti Alex hermoilee hakemisesta arvostettuun tanssikouluun, sillä hänellä ei klassista tanssitaustaa. Hänen erilaisuutensa kerrotaan tyylikkäästi sanaakaan sanomatta, kun hän silminnähden erottuu muista tanssijoista vieraillessaan hakutoimistossa.

Jennifer Beals loistaa Alexin roolissa, mutta mikä tekee Alexista niin karismaattisen hahmon? Kyse ei ole pelkästä ulkonäöstä, vaan Alexin persoona on myös täynnä elämää. Hän tukee ystäviään, mutta on myös sanavalmis, huumorintajuinen ja okei, kunnon flirtti.

Nämä piirteet pääsevät esille etenkin suosikkikohtauksessani, jossa Alex tapaa poikaystävänsä ex-vaimon hienostoravintolassa. Jälleen kerran paikka, johon Alex ei näennäisesti kuuluisi. Ex yrittää pilata pariskunnan esileikin mutta Alex pistää tälle nopeasti jauhot suuhun.

Alex on vasta 18-vuotias ja työskentelee jo baarissa ja raksalla, mikä kuulostaa siltä, että Alexin pitäisi olla 21. Ehkä ajat olivat erilaiset. Silti tuntuu vähän kyseenalaiselta, että hän ryhtyy suhteeseen nelikymppisen pomonsa kanssa.

Toisaalta Jennifer Bealsin ja Michael Nourin välillä on mahtavaa kemiaa ja hahmojen luonteet täydentävät toisiaan: Alexin tunteen palo vastaan Nickin elämänkokemus.

Poikaystävän lisäksi tukijoukoissa on ikääntyvä isoäititäti, jonka kuolema on yksi elokuvan turhimmista käänteistä. Se vain… tapahtuu. Mutta ehkä läheisen menetys muistuttaa Alexia tarttumaan mahdollisuuksiin, kun ne ovat saatavilla.

Elokuva huipentuu Alexin koe-esiintymiseen. Tanssi on klassikkokamaa, joka säväyttää, vaikka sitä on miten parodioitu vuosien saatossa.

Yksi asia tosin syö kohtauksen tehoa. Jennifer Beals ei siis koko elokuvan aikana tanssi itse melkein ollenkaan, mutta loppuhuipennuksessa häntä tuuraa peräti kolme sijaistanssijaa – joista yksi on mies!

High Concept

Puhutaan vielä high conceptin käsitteestä.

Flashdance on Don Simpsonin ja Jerry Bruckheimerin ensimmäinen yhteistyö. Elokuva toimi prototyyppinä tuottajakaksikon menestyskaavalle, jota he toistivat Top Gunista Levottomiin sieluihin.

Kaavaan kuuluu muun muassa se, että elokuvan koko narratiivin voi tiivistää yhteen lauseeseen.

Sen lisäksi elokuva alkaa varta vasten tuotetulla biisillä. Ensimmäisessä näytöksessä tarjoillaan visuaalinen kohokohta, kuten Flashdance suihkutanssi tai Top Gunin ensimmäinen hävittäjätaistelu. Tarinan varrelle ripotellaan montaaseja ja viimein elokuva päättyy pysäytyskuvaan.

Vaikka Flashdance on inspiroinut kymmeniä elokuvia – jopa yliluonnollista ninjatoimintaelokuvaa Ninja III: The Domination – on syytä tarkastella muita 1980-luvun alun hittejä ennen kuin väittää yksin Flashdancen muokanneen elokuvateollisuuden uuteen uskoon.

Se julkaistiin vuosi Rocky III:n jälkeen – elokuvan, joka päivitti Rocky-estetiikan uudelle vuosikymmenelle – ja Flashdance viliseekin suoria vaikutteita heti alkuteksteistä lähtien. Ei ihme, että Flashdancea on kutsuttu naisversioksi Rockysta.

Soundtrack

Mutta siinä missä Rocky III muistetaan tunnusbiisistään Eye of The Tiger, Flashdance tarjoaa täyslaidallisen hittejä.

Soundtrack pursuaa ikivihreitä, kuten Irene Caran esittämä nimikkobiisi, Joan Jettin I Love Rock’N’Roll ja Michael Cembellon Maniac. Oma suosikkini on Shandin He’s A Dream. Näiden bangereiden välissä kuullaan Giorgio Moroderin tunnelmallista syntikkavetoista scorea.   

Elokuvan ainoa ärsyttävä osa on Alexin työkaveri Ricky. Hän on koomikon urasta haaveileva kokki, jonka korneille vitseille nauraa vain hän itse.

Silti niin Ricky kuin kaikki muutkin hahmot nivoutuvat täydellisesti elokuvan teemaan oman unelman tavoittelusta. Osa on saanut, mitä haluaa ja siksi kannustaa Alexia. Toiset taas luovuttavat unelmiensa suhteen ja toimivat siten varoittavana esimerkkinä.

Tuomio

Pakko arvostaa elokuvaa, joka rakentaa liudan mielenkiintoisia hahmoja ja draamankaaria ja ehtii kertoa sen kaiken vain puolessatoista tunnissa. Eikä se missään vaiheessa tunnu kiireiseltä vaan dynaamiselta ja siltä, ettei mukana ole mitään ylimääräistä.

Kaikki hahmot nivoutuvat täydellisesti elokuvan teemaan oman unelman tavoittelusta. Osa on saanut, mitä haluaa ja siksi kannustaa Alexia. Toiset taas luovuttavat unelmiensa suhteen ja toimivat siten varoittavana esimerkkinä. Voisi sanoa, että Flashdancen käsikirjoitus on täydellinen.

Flashdance on syystäkin tanssielokuvien klassikko. Se tarjoaa upeaa musiikkia, upeita roolisuorituksia, upeaa kuvausta, upeaa tanssia ja upeita hahmoja. Flashdance on upea.

Leave a Reply

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.