Blades of Steel on lätkäpelien suuri klassikko
Suomalaiset laman lapset olivat kiekkokansaa jo ennen MM95:sta – never forget.
Ala-asteella kaikilla oli Mighty Ducksin tai Blackhawksin logoilla koristeltuja vaatteita, reppuja, keräilykortteja ja muuta fanikamaa.
Eikä fanitus jäänyt vain penkkiurheiluksi. Talvipäivät vietettiin jäällä ja kun päästiin kaukalosta kotiin, Nintendoon iskettiin kaikkien aikojen urheiluvideopeli: Blades Of Steel.
Vuonna 1987 kasibittiselle Nintendolle julkaistu kiekkoklassikko Blades of Steel on mekaniikaltaan näennäisen yksinkertainen: liikutat pelihahmoja ristiohjaimella, syötät yhdellä näppäimellä ja lauot toisella. Tämä oli aikaa ennen Electronic Artsin NHL-pelejä, joten harhautuksia ei vielä ollut keksitty.
Silti Blades of Steel on yllättävän monipuolinen, etenkin jos ottaa huomioon, että se julkaistiin 8-bittisen Nintendon alkutaipaleella. Ottelut ovat vauhdikkaita muttei tarvitse olla mikään Saku Koivu oppiakseen pelin salat. Ei siis ihme, että siitä riitti iloa vielä pitkälle 90-luvun puolelle.
Peli oli niin suosittu, että kasetteja löytää edelleen edullisesti divareista ja netistä. Aikanaan pelit olivat tietysti kalliita, joten videopeleillä oli myös suurta sosiaalista arvoa – aina mentiin sen luokse, kenellä oli laajin pelivalikoima. Eli aika harvoin hengailtiin minun luonani.
Blades of Steelin upea kansitaide
Ennen internetiä ei voinut katsoa traileria YouTubesta vaan ostopäätös piti tehdä pitkälti nimen tai kannen perusteella.
Blades Of Steelin upea, käsin piirretty kansi lupaa toiminnantäyteistä urheiluspektaakkelia. Kansi on klassikkokamaa, jonka jokainen kasarin lapsi tunnistaa.
Kansi perustuu kuvaan Wayne Gretzkystä taistelemassa kiekosta Tomas Jonssonin kanssa. Kuva on vuoden 1983 Stanley Cup -loppuottelusta, jossa Edmonton Oilers kohtasi New York Islandersin.
Kantta varten hahmojen kasvoja ja peliasuja muokattiin tekijänoikeuskiistojen välttämiseksi. Temppu oli Konamille tuttua pelien kuten Metal Gearin ja Contran kohdalla, ja olisikin ehkä Gretzkylle riittänyt muttei Sports Illustratedin valokuvaajalle.
Kuvaaja kertoi plagioinnista työnantajalleen, joka kertoi Konamille, joka kertoi kuvittaja Tom Duboisille, että tämän pitää maksaa 10 000 dollarin arvoiset sakot, jos halusi pitää työnsä Konamilla.
Dubois (joka ääntää nimensä juuri [dybois] eikä ranskalaisittain [dy-bwaa]) suostui maksumieheksi. Tämän jälkeen hän teki itsestään entistä tunnetumman kuvittamalla ikonisia kansia. Niihin kuuluvat Super Castlevania IV ja Turtles In Time.
Kannen yläosassa riehuvien nyrkkeilysankarien henkilöllisyys jää mysteeriksi, mutta rivakat otteet lupaavat toiminnantäyteistä urheiluspektaakkelia. Visu on klassikkokamaa, jonka jokainen kasarin lapsi tunnistaa.
Taatusti lätkässä
Kansi nostaa odotukset korkealle – ja peli ylittää ne. Blades Of Steel on syystäkin klassikko.
Nykypeleissä on realistisemmat grafiikat mutta kasibittisessä Blades of Steelissä on yksinkertaista ja ajatonta vetovoimaa. Pelaa viisi minuuttia ja olet taatusti lätkässä.
Muutama vuosi myöhemmin Electronic Arts lanseerasi yhdeksi kaikkien aikojen suosituimmaksi nousseen NHL-pelisarjan, joka otti etenkin alkuun valtavia teknisiä harppauksia joka vuosi.
Super Nintendolle julkaistuihin peleihin verrattuna Blades Of Steel on tottakai pelkistetympi mutta se on silti kaukana primitiivisestä.
Pelaa tätä peliä viisi minuuttia ja olet taatusti lätkässä.
Kasibittinen Nintendo sisälsi paljon teknisiä rajoitteita. Ne vaikuttivat esimerkiksi ruudunpäivitysnopeuteen, väreihin ja miten monta hahmoa ruudulla voi näkyä samanaikaisesti. Niinpä en ymmärrä, miten mukaan on saatu näin monta pelimoodia, kuten rankkarit ja erätaukojen minipelit. Mukana on jopa ääninäytteitä.
Yksi ominaisuus, joka tekee pelistä niin persoonallisen, on se, että kentällä liikutaan sivusuunnassa. Siinä mielessä peli muistuttaa enemmän nykyaikaisia futis- kuin lätkäpelejä.
Toki pelissä on puutteitakin. Etenkin turnausmoodissa voi alkaa ärsyttää, kun maalituuletuksia ja muita välianimaatioita ei voi skipata. Samoin yleisön jatkuvat vihellykset voivat särähtää korvaan.
Hankalinta on maalivahtina pelaaminen. Jo siinä on räpeltämistä, että saa valittua maalivahdin, mutta sittenkin veskarin ohjaaminen on aina vähän arpapeliä. Siinä ei auta edes kuuluisa Konami-koodi YLÖS-YLÖS-ALAS-ALAS-JA-NIIN-EDESPÄIN.
Lue myös legendaarisen Konami-koodin synnystä!
Joukkueet
Mukana on kahdeksan joukkuetta tunnetuista NHL-metropoleista. Jokaisella joukkueella on oma vahvuutensa – yksi on nopeampi ja toisella on parempi maalivahti.
Toisin kuin nykypäivän pelisarjoissa, joukkueet esiintyvät vain kaupunkiensa nimellä. Ei siis Maple Leafs, vaan Toronto. Ei Kings, vaan Los Angeles. Tämä lienee jälleen lisensointikysymys.
Siitä huolimatta tietysti pelaaja yhdistää tiimit NHL:ään. Osalla tiimivärit jopa vastaavat NHL-joukkueen asuja, esimerkiksi New Yorkilla on samat sävyt kuin Rangersilla.
Finish him
Rehellisyyden nimissä paras asia ei liity kiekkoiluun.
Minun lempparihommaani on haastaa riitaa vastustajan kanssa, koska silloin Blades Of Steel muuttuu tappelupeliksi.
Jotta saat matsin aikaiseksi | kun kiekko on vastustajalla, luistele suoraan hänen pelaajaansa kohti, töni pari kertaa kuin olisit Linnanmäen törmäysautossa ja ”there you go”.
Yhtäkkiä hyppäämme Street Fighter -tyyliseen kuvakulmaan, jossa hahmot seisovat nyrkit ojossa.
Erilaisilla näppäinyhdistelmillä voi iskeä suoria ja koukkuja tai blokata vastustajan lyöntejä. Jälleen kerran – yksinkertaista mutta äärimmäisen viihdyttävää.
Ja kun energiamittari tyhjentyy, tappelun häviäjä joutuu jäähylle. Pelaaja saa siis rikkoa sääntöjä ja vielä palkitaan siitä ylivoimalla.
Juuri kuin sen pitäisi oikeastikin olla.
Katso video kuullaksesi NES-klassikosta Blades Of Steel. Lisää 80-luvun klassikoita löydät YouTube-kanavaltani. Piirsin uusiksi muutaman pelihahmon saadakseni videoon korkealaatuiset versiot alkuperäisistä grafiikoista – katso galleria alla.
Leave a Reply