Hurraakerkko.com

Category: Film February

A yearly celebration of movies, from mainstream classics to the lesser-known cult favorites.

  • Allan Quatermain ja kadonnut kultainen kaupunki

    Allan Quatermain ja kadonnut kultainen kaupunki

    Taattua Cannon-laatua

    Törkyleffoista tunnettu tuotantoyhtiö Cannon Films piti tarkasti silmällä niin alakulttuureita (kuten budolajeja ja tanssityylejä) kuin valtavirran trendejä.

    Tuloksena oli liuta B-leffoja, joissa sekoitetaan genrejä ja kliseitä ihastuttavan kaistapäisellä tavalla. Kannattaa ehdottomasti katsoa esimerkiksi Ninja III: The Domination, jossa ninjojen välienselvittelyn ohella nähdään vaikutteita Flashdancesta ja Manaajasta.

    Allan Quatermainin seikkailut on tuotettu häpeilemättä Indiana Jonesin vanavedessä. Se on tavallaan hassua, sillä alkuperäiset Quatermain-kirjat 1800-luvun lopulta taas inspiroivat Indiana Jonesia. Sama asia tapahtui myös Flash Gordonin kohdalla: alkuperäiset Gordon-seikkailut inspiroivat Tähtien Sotaa, kun taas vuoden 1980 Flash Gordon -filmatisointi yritti selvästi ratsastaa Tähtien Sotien suosiolla.

    Cannon tuotti kaksi H. Rider Haggardin alkuperäisteoksista ammentavaa Allan Quatermain -seikkailua yhtä aikaa. Luulisi kimppatuotannon auttavan säilyttämään tyylin, mutta huolimatta samasta käsikirjoittajasta ja yhtä suuresta budjetista, Kultainen kaupunki vaikuttaa kaikin puolin after thoughtilta.

    Allan Quatermain and the Lost City of Gold

    Voiko syynä olla se, että puikoissa on eri ohjaajat – outoa, ottaen huomioon tuotannon yhtä aikaa.

    Ykkösen, Kuningas Salomonin kaivosten ohjaaja on kipparoinut klassikoita, kuten alkuperäinen Cape Fear ja Navaronen Tykit. Kakkosen ohjaajan tunnetuin elokuva lienee Disneyn Musta Aukko, minkä lisäksi ansioluettelossa on liuta tv-klassikoita Gilligan’s Islandista Onnen päiviin. Amatööreistä ei ollut kyse.

    Allan Quatermain (Richard Chamberlain) lähtee puolisonsa Jesse Hustonin (Sharon Stone) ja soturi Umslopogaasin (James Earl Jones) kanssa jäljittämään tarunhohtoista Kultaista Kaupunkia löytääkseen kadonneen veljensä.

    Kultainen kaupunki löytyy yllättävän helposti, ja paikka vaikuttaa alkuun viattomalta paratiisilta. Kokovalkoisiin pukeutuvassa valtakunnassa ei kuitenkaan ole kaikki hyvin. Kaupunkia johtaa kaksi kuningatarta, joista yksi haluaa rauhaa ja toinen juonittelee kaupungin todellisen vallanpitäjän, ylipappi Agonin kanssa.

    Quatermain ajaa Agonin ulos kaupungista, mutta tämä palaa kostamaan. Sankarit kuitenkin selättävät kaupungin valtausta yrittävät villit.

    Muistan fanittaneeni Allan Quatermain -leffoja lapsena, mutta etenkin tämän jatko-osan kohdalla aika on totisesti kullannut muistot (pun intended).

    Nyt on aika purkaa turhaumat – katso videolta tarkempi analyysi elokuvasta Allan Quatermain ja Kadonnut Kultainen Kaupunki (Allan Quatermain and the Lost City of Gold, 1986).

    Hurraakerkko muualla sosiaalisessa mediassa:

  • Paras järjestys katsoa Tähtien Sodat?

    Paras järjestys katsoa Tähtien Sodat?

    Miten katsoa episodit I-IX ja sivutarinat Solo ja Rogue One?

    Vuosituhannen vaihteessa julkaistuista Star Wars -episodeista lähtien Star Warsista puhuminen on ollut vaikeaa.

    Alkuperäinen trilogia teki niin valtavan vaikutuksen faneihin ja yleisesti pop-kultttuuriin, mutta heikon juonen, ohkaisten hahmojen ja liiallisten erikoistehosteiden varaan rakennettu etkotrilogia tuntui suoranaiselta selkäänpuukotukselta. Lisäksi ne vesittivät monia alkuperäisen trilogian dramaturgisia kohokohtia ja kuvitteellisen maailman sääntöjä.

    Tämä oli erityinen pettymys Uuden Toivon, Imperiumin Vastaiskun ja Jedin Paluun kanssa kasvaneille, jotka joutuivat pohtimaan, missä järjestyksessä esittää episodit I-VI omille lapsille.

    Apuun riensi Rod Hiltonin kehittämä Machete Order, joka oli onnistunut kompromissi tarinan kronologian ja elokuvien tuotantojärjestyksen välillä.

    Machete Order pohti, missä järjestyksessä katsoa episodit I-VI – julkaisuvuoden vai kronologisen narratiivin mukaan.

    Sittemmin viihdejätti Disney on ostanut oikeudet George Lucasin alkuperäiseen avaruusfantasiaan ja julkaissut liudan monilta osin onnistuneita Star Wars -elokuvia ja -sarjoja. On siis korkea aika päivittää optimaalinen tapa nauttia Star Warsista.

    Missä järjestyksessä Star Wars -elokuvat pitäisi siis katsoa tätä nykyä?

    Tässä tulee ehdotukseni. Video huomioi vain live action -elokuvat, jolloin harkinnasta jäävät animaatiot kuten Clone Wars ja Bad Batch. Samoin kehuttu The Mandalorian jää pois.

    Ehdottamani järjestys on seuraava:

    • Episodi IV: Uusi Toivo (A New Hope)
    • Episodi V: Imperiumin Vastaisku (The Empire Strikes Back)
    • Episodi III: Sithin Kosto (Revenge of the Sith)
    • Episodi VI: Jedin Paluu (Return of the Jedi)
    • Episodi VII: The Force Awakens
    • Episodi VIII: The Last Jedi

    Esittämäni järjestys jättää pois useita elokuvia: Episodit 1, 2 ja 9 sekä sivutarinat Solo ja Rogue One.

    Tämä varmasti hämmästyttää monia faneja. Prequel-trilogian suhteen ollaan helpommin samoilla linjoilla, mutta Disneyn tuottamat elokuvat jakavat vahvasti mielipiteitä – listalta leikatuista leffoista etenkin Rogue One, jota monet fanittavat. Itse jäin kaipaamaan mielenkiintoisempia hahmoja. Scarifin taistelu ja yksi kaikkien aikojen Darth Vader -kohtauksista ei pelasta ponnetonta ja epäloogista kokonaisuutta.

    Karvain pettymys on kuitenkin saagan päätösosa Episode IX: The Rise of Skywalker. Katso video kuullaksesi tarkemmat perustelut, miksi se “hylättiin” muiden elokuvien ohella.

    Luke Skywalker on saagan päähenkilö

    Tarkoitukseni on laatia mahdollisimman mukaansatempaava tarina, eikä se onnistu katsomalla kaikki elokuvat, varsinkaan kronologisessa järjestyksessä. Silloinhan pitäisi katsoa viisi korkeintaan kädenlämpöistä elokuvaa ennen kuin tarina alkaa oikeasti kiinnostaa!

    Minulle tarinan keskiössä on aina ollut Mark Hamillin esittämä Luke Skywalker, joka nousee viattomasta kosteusviljelijästä diktatuurin alla kärsivän galaksin pelastajaksi. Jedimestarina hän nousee uudelleen vastarintaan ja uhraa henkensä, kun Ensimmäinen Ritarikunta uhkaa uutta rauhaa. Ennen kuolemaansa hän kouluttaa nuoren Reyn henkiseksi perillisekseen, joka edustaa Voiman käytön uutta aikaa.

    Mikä on paras järjestys sinun mielestäsi – kronologinen järjestys vai tarinallinen? Katsotko kaikki elokuvat vai vain osan? Kommentoi YouTubessa tai alla.

    Disney suhtautuu selvästi harkitummin Star Warsiin kuin MCU-tuotantoihin, joihin ei näy loppua. Taustalla on varmasti polarisoitunut keskustelu uusien Star Warsien ympärillä. Silti odotan innolla Ewan McGregrorin paluuta kaukaiseen galaksiin sarjassa Obi-Wan.

    Missä järjestykessä katsoa Star Wars -saaga?
  • 10 klassikkoelokuvaa talvea ikävöiville

    10 klassikkoelokuvaa talvea ikävöiville

    Näiden elokuvien lumiset maisemat lämmittävät mieltä

    Harmittaako, että täysiverisen talven sijaan saimmekin vain neljä marraskuuta? Älä huoli, tässä on lista klassikoita, joiden avulla pääset pakkasen puolelle.

    10. Vauhdilla Chicagoon (Plains, Trains & Automobiles, 1987)

    Kaikki mikä tällä kaksikolla voi mennä pieleen, menee perusteellisesti pieleen.

    Steve Martinin ja John Candyn tähdittämässä slapstick-komediassa matka kotiin kiitospäiväksi muodostuu epäonnen ja epäonnistumisten painajaismaiseksi sarjaksi.

    9. Imperiumin vastaisku (The Empire Strikes Back, 1980)

    Hoth Empire Strikes Back Luke Han Solo
    It’s getting Hoth in here.

    Kaukaisessakin galaksissa käydään lumisotaa. Elokuvan alkupuoliskon Hoth-planeetan hyökkäyksen jälkeen liikutaan yhä viileissä ympäristöissä, kun elokuva kulminoituu Darth Vaderin ja Luke Skywalkerin ikoniseen yhteenottoon Bespinin pilvikaupungissa.

    Lue myös Episodi VII:n jälkeen koostettu lista Top 40 Star Wars -kohtausta

    8. Frozen – huurteinen seikkailu (2013)

    Sisarusten välirikko aiheuttaa luonnonkatastrofin.

    Disneyn modernissa sadussa kuningatar Annan taikavoimat uhkaavat jättää Arendellen valtakunnan ikitalven kouriin. Vuonna 2019 julkaistu jatko-osa ei kenties ole ihan samaa kaliiberia kuin ykkönen, mutta yllättävän tasapainoinen sekoitus Disneylle ominaista huumoria, lämpöä, jännitystä ja musiikkia.

    7. The Thing – Se jostakin (1982)

    Kurt Russell kamppailee avaruusolentoa vastaan John Carpenterin ohjaamassa body horror -klassikossa The Thing.

    Antarktiksella työskentelevät tiedemiehet löytävät avaruusolennon, joka omaksuu tappamiensa olentojen olomuodon. Pian keneenkään ei voi luottaa. Scifi-kauhuelokuva muistetaan erityisesti klaustrofobisesta tunnelmasta ja groteskeista erikoistehosteistaan.

    Suosittelen myös Howard Hawksin tuottamaa (ja mahdollisesti ohjaamaa) alkuperäisversiota samasta tarinasta The Thing From Another World vuodelta 1951.

    Katso myös: Arvostelussa Säpinää Chinatownissa

    6. Batman – Paluu (Batman Returns, 1992)

    All I want for Christmas is you.

    Batman Returns on ehdoton Bat-elokuvasuosikkini, kiitos moniulotteisten päähenkilöiden, Tim Burtonille ominaisen mustan huumorin ja Michelle Pfeifferin. Lepakkomiehen joulunodotus sujuu mitellessä rikollispomo Pingviinin ja bisnesmies Max Schreckin kanssa.

    Lue myös: 10 vahvaa naishahmoa

    5. Die Hard 2 (1990)

    Yippe-ki-yeah-you-know-what-I’m-talking-about

    Renny Harlinin ohjaama jatko-osa kaikkien aikojen parhaalle toimintaelokuvalle saa usein kritiikkiä osakseen, mutta turhaan. Die Hard 2 – se jossa soi Finlandia on raaempi mutta yhtä lailla viihdyttävä toisinto alkuperäisestä megahitistä. John McClanen ei kannattaisi edelleenkään tehdä suunnitelmia vaimonsa kanssa jouluaatoksi.

    Lue myös: Top 10 tappoa Die Hardissa

    4. Cliffhanger – Kuilun partaalla (1993)

    Koska yksi talvinen Renny-elokuva ei riitä.

    Vuorikiipeilijät joutuvat taisteluun henkensä puolesta, kun rikollisliiga pakottaa heidät auttamaan kadonneen rahasaaliin etsinnöissä. Luvassa Rennylle ominaista liioiteltua väkivaltaa, päätähuimaavia stuntteja ja John Lithgown herkullinen roolisuoritus pääpahiksena.

    3. Hohto (The Shining, 1980)

    Jack Torrance, riittävän hyvän vanhemmuuden kansikuvapoika.

    Stanley Kubrickin tulkinta Stephen Kingin kertomuksesta kuljettaa kirjailijan perheineen pitämään huolta jättimäisestä hotellista talven ajan. Vähitellen isukin mieli alkaa luisua aggressiivisen ja harhaisen puolelle. Hohto saattaa olla suosikkikauhuelokuvani – hyytävä tunnelma ei rajoitu pelkkiin lumikinoksiin.

    2. Päiväni murmelina (Groundhog Day, 1993)

    Bill Murrayn esittämä säämies joutuu elämään saman päivän kerta toisensa jälkeen.

    Pikkukaupungin perinnettä raportoimaan nakitettu kyyninen säämies joutuu aikasilmukkaan, jossa sama päivä toistuu, kunnes Phil Connorsin onnistuu korjata asenteensa ja voittaa työparinsa sydän.

    1. Kelkkajengi (Cool Runnings, 1993)

    John Candy oli loistava koomikko, joka osasi eläytyä myös vakavampiin hetkiin. Kelkkajengi jäi viimeiseksi roolisuoritukseksi, joka julkaistiin vielä hänen elinaikanaan.

    Lista alkaa ja loppuu John Candy -elokuvalla. Hatarasti tositapahtumiin perustuvassa komediassa jamaikalainen kelkkailujoukkue edustaa maataan Calgaryn talviolympialaisissa. Kelkkajengi on inspiroiva hyvän mielen leffa, joka tuo välittömästi mieleen hokeman ”feel the rhythm, feel the rhyme!”

    Lisää leffasuosituksia joka säälle löydät YouTube-kanavaltani. Katso, tykkää ja tilaa!

  • Sankarittarille: Elokuvien 10 unohtumattominta vahvaa naishahmoa

    Sankarittarille: Elokuvien 10 unohtumattominta vahvaa naishahmoa

    Gal Gadot as Wonder Woman running on across No Man's Land
    Naiset rynnistävät valkokankaalle uskottavina toimintasankareina – viimeinkin!

    Vuosia sitten koostamani elokuvamaailman hyvis– ja pahislistat olivat näin jälkeenpäin ajatellen harmillisen miespainotteisia. Syynä olivat varmasti rajoittunut leffamakuni ja samastumiskyky, mutta myös se tosiasia, että naispuoliset toimintasankarit olivat tuohon aikaan harvassa.

    Arkkityypit sopivat toimintaseikkailuihin, joissa fokus on perinteisesti hahmojen sijaan tapahtumissa, mutta siinä missä miesarkkityypit ovat sankarillisia, naiset ovat turhan usein jääneet miehistä riippuvaisiksi hoivaajiksi tai seksisymboleiksi.

    Onneksi Hollywood on viime vuosina tasoittanut sukupuolijakoa ja alkanut tarjota moniulotteisia naishahmoja muuallakin kuin draamaelokuvissa.

    Hurraakerkon Film February 2020 starttaakin listaamalla 10 naishahmoa, jotka ovat todellisia bädäreitä.

    10. Sarah Connor (Terminator-elokuvasarja)

    Sarah Connor kasvaa viattomasta tarjoilijasta kylmäveriseksi vastarinnan äidiksi.

    Terminator: Dark Fate viihdytti, mutta jäi kuitenkin tarpeettomaksi osaksi post-apokalyptista saagaa, aivan kuin kaikki muutkin Tuomion päivän jälkeen tuotetut osat. Sen mielenkiintoisimpia elementtejä oli Linda Hamiltonin paluu OG-vastarinnan äidin rooliin.

    Kahden ensimmäisen elokuvan välillä Sarah Connor on alkanut valmistautua vääjäämättömän maailmanlopun varalle vimmalla, jota edes oma poika ei osaa ottaa vakavasti. T2:ssa nähdäänkin mielenterveysongelmien kanssa painiskeleva sissitaistelija, joka on kaikkien aikojen ikonisimpia action-sankarittaria.

    Katso myös: Arvostelussa Terminatorin rakkauskohtaus

    9. Natalya Simonova (elokuvasta 007 ja Kultainen Silmä)

    Kultaisen silmän pääparin välillä on kemiaa, mutta neuvokas Natalya ei ole mikään tavanomainen “damsel in distress”.

    90-luku pakotti jopa James Bondin etsimään muutakin seuraa kuin avuttomia ja/tai kevytkenkäisiä daameja (ja pian, viimeinkin, näemme ensimmäisen naispuoleisen 00-agentin elokuvassa No Time to Die).

    Kultaisen silmän karismaattinen venäläinen koodaaja Natalya Simonova (Izabella Scorupco) alkaa tutkia salaisen superaseen ryöstöä selviydyttyään rikollisiksi kääntyneiden tovereidensa hyökkäykseltä.

    8. Space Girl (elokuvasta Lifeforce)

    Lifeforce-tieteisjännärin kaksi ikimuistoisinta kohokohtaa.

    Matilda Mayn esittämä uhka avaruudesta sekoittaa miesten päät vaivattomammin kuin Sharon Stone Basic Instinctissä. Toisten elinvoimaa varastava avaruusolento on kiehtova konsepti, eikä pelkästään siksi, että hahmo viettää valtaosan ruutuajasta alasti (yeah right).

    Katso Lifeforce-arvostelu

    7. Ilsa Faust (Mission: Impossible -elokuvasarja)

    Rebecca Ferguson elokuvassa Mission: Impossible – Fallout.

    Kaksi viimeisintä Mission: Impossible -elokuvaa lukeutuvat viime vuosien parhaisiin toimintaleffoihin.

    Ilsa Faust kipuilee kaksoisagentin roolinsa kanssa. Hän haluaa auttaa kollegaansa Ethan Huntia, mutta joutuu tekemään kivuliaita päätöksiä osoittaakseen uskollisuutensa eri tahoille. Ilsa on tappava tuliaseenkin kanssa, mutta erityisesti faneja ilahduttaa tavaramerkiksi muodostunut kamppailuliike, jossa agentti kiipeää vastustajansa hartioille ja kiertää jalat tämän kaulan ympärille.

    Lue myös: Miksi Emilio Estevez unohtui ensimmäisestä Mission: Impossible -elokuvasta?

    6. Beatrix “The Bride” Kiddo (elokuvista Kill Bill vol. 1 & 2)

    Beatrix selviää koomasta, halvauksesta, elävältä hautauksesta ja kymmenistä miekoin varustetuista ninjoista saadakseen kostonsa.

    Tarantino-elokuvien naiset ovat usein sarjakuvamaisia ja roolisuoritukset melodramaattisia. Koomasta kostamaan lähtevä Beatrix (tai kuten häntä ykkösosassa kutsutaan, *******) voittaa yleisön sympatiat puolelleen peräänantamattoman päättäväisyyden ja mustan huumorintajunsa ansiosta.

    Uma Thurmanin esittämä entinen palkkamurhaaja saa katarttisessa loppukohtauksessa myös kaivattua inhimillisyyttä maatessaan kylpyhuoneen lattialla tunnemyrskyn kourissa lohduttoman itkun ja hysteerisen naurun sekoittuessa toisiinsa niin henkisesti kuin fyysisesti rankan seikkailun päätyttyä.

    Lue myös: Quentin Tarantinon ikimuistoisimmat roolisuoritukset

    5. Scarlett O’Hara (elokuvasta Tuulen viemää)

    Twelve Oaksin tilan uusi emäntä ei pokkuroi ketään.

    Draaman puolelta voisi nostaa useita naisia, jotka ovat muutakin kuin yksioikoisia arkkityyppejä. Oma suosikkini on kuitenkin aina ollut Scarlett O’Hara. Hemmotellusta kakarasta kasvaa viekas selviytyjä, joka on valmis tekemään kaikkensa selviytyäkseen sisällissodan kurjuudesta.

    4. Rey Palpatine (Star Wars -elokuvasarja)

    Alkuperäisen Star Wars -trilogian esiintyjäkaarti oli hyvin miespainotteinen, mutta sittemmin olemme nähneet enemmän naisia ja eri etnisten taustojen edustajia.

    Prinsessa Leia on yksi elokuvahistorian ikonisimmista sankarittarista, mutta itse lämpenen ennemmin Reylle. Hänen tarinassaan kiehtoo tasapainoilu hyvän ja pahan välillä ja viha-rakkaus-suhde Kylo Reniin.

    Vaikka uuden Tähtien Sota -trilogian päätösosa The Rise of Skywalker oli karvas pettymys, episodien myötä Rey kasvaa juurettomasta erakosta maailman tasapainon pelastajaksi. Sanavalmis ja neuvokas Rey uskoo hyvään ihmisissä, mutta on myös valmis tuhoamaan vastustajansa.

    Katso: Tämä on paras järjestys katsoa Star Wars -saaga

    3. Nancy Thompson (Painajainen Elm Streetillä -elokuvasarja)

    Heather Langenkamp taisteli Freddy Kruegeria vastaan kolmessa Elm Street -elokuvassa.

    Painajainen Elm Streetillä -elokuvat muistetaan erityisesti one linereita latelevasta veitsikätisestä pääpahiksesta. Unissa uhrejaan vaaniva Freddy Krueger ei kuitenkaan ollut sarjan ainoa innovaatio. Ensimmäisen osan viimeinen selviytyjä Nancy on kaikkea muuta kuin helppo saalis. Hahmo erottuu perinteisistä kauhuleffanaisista edukseen lähtemällä proaktiivisesti hirviöjahtiin, eikä vain odottelemalla uutta hyökkäystä.

    Katso myös: Arvostelussa Painajainen Elm Streetillä 4

    2. Kissanainen (elokuvasta Batman – Paluu)

    “Like I was saying, I’m a woman and can’t be taken for granted. Life’s a bitch, now so am I.”

    Michelle Pfeifferin esittämä Selina Kyle on sihteerinhissukka, joka kuolettavasta hyökkäyksestä selviydyttyään muuntautuu ambivalentiksi kostajaksi. Sisällä kuohuu kamppailu normaalin elämän kaipuun ja sokean verenhimon välillä, mutta Kissanainen on valmis epätoivoisiinkin tekoihin saadakseen kostonsa.

    Lue myös: Top 10 hyvää pahista ja pahaa hyvistä

    1. Wonder Woman (samannimisestä elokuvasta)

    Sotilas-malli-näyttelijä Gal Gadot on kuin Ihmenaisen ruumiillistuma.

    Vuoden 2017 Wonder Womanissa nähdään ihailtavan moniulotteinen tulkinta supervoimilla varustetusta sarjakuvahahmosta.

    Diana Prince on yhtä aikaa naiivi ja päämäärätietoinen omien näkemystensä puolustaja, peloton soturi mutta empaattinen, voimakas ilman jättimäisiä lihaksia ja kylmää office bitch -asennetta.

    Bonuksena arkistojen helmi, arvostelu kulttimainetta nauttivasta Red Sonjasta. Progressiivinen päähenkilö ei pelasta ponnetonta fantasiaseikkailua. Film February jatkuu pian!

  • Arvostelussa tanssielokuva Girls Just Want To Have Fun (1985)

    Arvostelussa tanssielokuva Girls Just Want To Have Fun (1985)

    Vuonna 1985 julkaistu Girls Just Want To Have Fun (Tytöt tahtoo bailata) on jäänyt vuosikymmenen muiden tanssiklassikoiden varjoon.

    Vähäinen tunnettuus kummastuttaa. Rooleissa nähdään kuitenkin liuta leffa- ja tv-tähtiä, kuten Sinkkuelämien Sarah Jessica Parker, Oscar-palkittu Helen Hunt, Beverly Hills 90210:n Shannen Doherty ja ohjaaja Tim Burtonin vakionäyttelijä Biff Yeager.

    Elokuva on puhtoisempi ja suoraviivaisempi kuin Dirty Dancing, Flashdance tai Footloose, mutta alusta loppuun viihdyttävä. Siinä nähdään aikakaudelle ja genrelle arkkityyppisiä hahmoja, näyttäviä koreografioita ja erittäin iskevää musiikkia. Katso arvostelu tutustuaksesi elokuvaan!

    Viimeksi Film Februaryn kunniaksi listattiin 10 uutta hyvää biisiä huonosta elokuvasta.

  • 10 hyvää biisiä huonosta elokuvasta – katso lista

    10 hyvää biisiä huonosta elokuvasta – katso lista

    levottomat mikko nousiainen
    On aika listata lisää timanttisia biisejä surkeista elokuvista

    Elokuvallinen floppikin voi tarjota musiikillista iloa

    Vuosituhannen alussa musiikki oli vielä merkittävä osa elokuvan markkinointia. Jokaisella blockbusterilla oli hittiartistin levyttämä tunnusbiisinsä, joka saattoi nousta jopa suurempaan suosioon kuin itse elokuva.

    Nykyään nekin harvat tunnarit, jotka tuotetaan elokuvaa varten, jäävät vähälle huomiolle, jos kyseessä ei ole Bond-elokuva.

    Muutos johtunee suurilta osin mediatottumuksistamme. Olemme hajauttaneet huomiomme niin monen kanavan kesken, että harva elokuvajulkaisu on niin merkittävä tapaus, että se pakottaisi “kaikki” katsomaan.

    Kenties taustalla on myös nyky-Hollywoodissa korostunut kustannustehokkuus. Omaperäisyyden sijaan panostetaan jaettuihin universumeihin ja klassikkoleffojen uusioversioihin. Soundtrackeillä kuullaan vain persoonatonta stock-musiikkia tai vanhoja hittejä. Ja kuka välittää radiosoitosta, kun kohdeyleisön tavoittaa varmemmin tykittämällä pre-rolleja somessa?

    Film February jatkuu muistelemalla vanhoja hyviä aikoja – joskaan ei hyviä leffoja. Listasin pari vuotta sitten iskeviä biisejä kököistä elokuvista…

    Lue myös Top 11 hyvää biisiä huonosta elokuvasta

    … Joskaan en osaa sanoa, olivatko valinnat sittenkään ihan top-noteerauksen arvoisia. Nyt on kuitenkin luvassa 10 uutta biisivinkkiä odotukset alittaneesta leffasta (ja tällä kertaa satunnaisessa järjestyksessä).

    10. Lara Fabian: The Dream Within (elokuvasta Final Fantasy)

    Samannimiseen videopeliin perustuva Final Fantasy -animaatio on paikoin visuaalisesti vaikuttava ja ääninä esiintyy Hollywoodin kermaa. Mielenkiintoisista ideoista huolimatta tarina on kuitenkin turhan polveileva, eikä kytkeydy itse pelisarjaan millään tavalla.

    Lopputeksteissä kuullaan Lara Fabianin kaunis balladi, joka olisi klassikkokamaa, jos se oli Disney-leffan tunnari.

    Lue myös: 10 sykähdyttävää biisiä videopeleistä

    9. John Parr: Restless Heart (elokuvasta The Running Man)

    The Running Man kalpenee Arnold Schwarzeneggerin suosion huippukauden scifi-klassikoiden Predatorin ja The Terminatorin rinnalla.

    Laadusta kertonee se, että yksi kohokohdista on lopputekstien ilmestyminen. Niitä luetaan nimittäin John Parrin Restless Heartin tahtiin. Kappale ei toki ole mikään Eye of the Tiger, mutta miellyttää AOR-fania. 

    Katso arvostelu elokuvasta The Running Man

    8. Will Smith: Nod Ya Head (elokuvasta Men In Black 2)

    Will Smithin tähdittämä ensimmäinen Men In Black oli omintakeinen yhdistelmä scifiä ja huumoria. Hitti-ilmiötä oli näemmä vaikea toisintaa.

    Tylsästä elokuvasta huolimatta Smith julkaisi varsin iskevän sinkun markkinoinnin tueksi. Nod Ya Head (Black Suits Coming) korvaa ykkösosan tunnusbiisin soul-jamit energisellä rock-revittelyllä. 

    7. Come To Me (elokuvasta Fright Night)

    The Terminatorista tuttu Brad Fiedel esittelee melodisempaa puoltaan Kauhun yön soundtrackillä, jonka kohokohta on kitara- ja synavetoinen instrumentaali Come To Me. Se viettelee mukaansa tenholla, joka on karkuteillä muusta elokuvasta.

    Katso Kauhun yön arvostelu ja lue lisää aliarvostetuista Terminator-elokuvien soundtrackeistä

    6. Jean Beauvoir: Feel the Heat (elokuvasta Cobra)

    Väkivallalla herkutteleva Cobra on yksi Sylvester Stallonen ikonisimmista rooleista. Elokuva oli massiivinen hitti, mutta tätä nykyä se lähinnä huvittaa ryppyotsaisuudellaan sekä aukkoja ja action-leffakliseitä täynnä olevalla juonellaan. Soundtrack on kuitenkin täynnä vetävää kasarimusaa. 

    Lue myös: Stallonen Cobra-elokuvan monet versiot

    5. Sammy Hagar: Winner Takes It All (elokuvasta Over the Top)

    Kuten jo olen aiemminkin todennut, Stallone-katalogista löytyy nippukaupalla hittejä. Niinpä listalle päätyy tupla-annos Sylttyä! 

    Winner Takes It All on testosteronintäyteinen rock-anthem. Machouden tasosta kertoo se, että Sammy Hagar peri biisin toiselta rock-laulajalta, koska alkuperäinen performanssi ei tuotantotiimin mielestä kuulostanut tarpeeksi häijyltä.

    Niin Cobra kuin Over the Top ovat surullisenkuuluisan Cannon-studion tuotantoa ja niitä yhdistää yltiöpäinen äijäily, rock ja päätyminen internetin harrastelijakriitikoiden rajun rakkauden kohteeksi. 

    Lue myös: Top 10 biisiä Stallone-elokuvista

    4. Destiny’s Child: Independent Women, Pt. 1 (elokuvasta Charlie’s Angels)

    Independent Women on itse asiassa poikkeuksellinen biisi: harvan 90-luvun blockbusterin tunnarina kuultiin modernia R’n’B:tä.

    Kappaleen sanoma sopii leffan teemaan, mutta on itse elokuvaa moninkertaisesti edistyksellisempi ja viihdyttävämpi. Nautin erityisesti tell me what you– ja question-kohdista. Näyttelijöiden namedroppaaminen tosin haittaa ajattomuutta.

    3. Bobby Brown: On Our Own (elokuvasta Ghostbusters 2)

    Ghostbusters 2 on yllättävän laiska yritys toistaa sarjan ykkösosan nokkeluutta. Bobby Brownin new jack swing -henkinen tunnari on kuitenkin raikas ja täynnä positiivisia viboja.

    2. Ana Johnsson: We Are (elokuvasta Spider-Man 2)

    Yhdistelmä Nickelback-soundia ja Natalie Imbruglia -musavideota (jonka ohjauksesta vastaa muuten suomalainen Antti Jokinen) ei riitä pelastamaan Sam Raimin Hämis-trilogiaa, jonka viihdearvo laskee vahvan startin jälkeen kuin lehmän häntä. 

    Biisi on auttamatta aikansa tuotos ja Ana Johnsson niin tuntematon nimi, ettei ihmekään, jos et muista kappaleen olemassaoloa. Erityispropsit siitä, miten vertauskuvallisesti lyriikat sitoutuvat elokuvan teemaan.

    1. Levottomat (elokuvasta Levottomat)

    Päätämme listan jokseenkin harvinaislaatuisesti suomalaiseen tuotantoon. Samuli Edelmannin ja Cata Mansikka-Ahon duetto Levottomat on todella tunnelmallinen tunnari raflaavalle seksisekoilulle, josta on romantiikka kaukana.

    Elokuvan soundtrack on itse asiassa varsinainen vuosituhannen vaihteen pohjoismaisen musiikin aarreaitta. Kokoelmasta löytyy hittejä muun muassa Darudelta, Kentiltä, Ultra Bralta ja The Crashiltä. 

    Viimeksi Film February käsitteli Star Wars: Episode IX -huhuja.

  • Mitä tapahtuu elokuvassa Star Wars: Episode IX?

    Mitä tapahtuu elokuvassa Star Wars: Episode IX?

    Yhdeksännestä Star Wars -episodista ei vielä tiedetä edes nimeä.

    Huhumylly yhdeksännen Star Wars -episodin juonen ympärillä kiihtyy

    Uuden Star Wars -trilogian päätösosa Episode IX saapuu elokuvateattereihin joulukuussa 2019. Ohjauksesta vastaa uuden trilogian startinkin ohjannut JJ Abrams ja päätähtinä nähdään aiemmista elokuvista tutut Daisy Ridley, Adam Driver ja Oscar Isaac.

    Abramsin The Force Awakensiä kritisoitiin vanhojen juonikuvioiden toista, mutta mielestäni elokuva oli todella onnistunut. Tarinankerronta oli dynaamista ja seikkailussa sopiva suhde toimintaa ja huumoria. Mikä tärkeintä, uudet maailmat ja hahmot imaisivat mukaansa.

    Rian Johnsonin jatko-osa The Last Jedi taasen oli huomattavasti omintakeisempi ja dramaattisempi, paikoin jopa trippaileva. Siitä nousi nopeasti yksi Star Wars -suosikeistani.

    VII ja VIII ovat tyyliltään hyvin erilaisia, joten on todella mielenkiintoista nähdä, millaisissa tunnelmissa trilogia viedään päätökseen. Onko luvassa draamaa vai vauhdikasta popcorn-seikkailua?

    Mistä Episodi IX:n juoni lähtee käyntiin?

    https://twitter.com/theswlegacy/status/1037017447755378690

    The Last Jedin lopussa Rey on päässyt alkuun Voima-koulutuksessaan ja kenraaliprinsessa Leian johtama Vastarinta joutunut alakynteen Kylo Renin johtaman pahan Ensimmäisen Ritarikunnan uhkan alla.

    Huhujen mukaan IX hyppää viisi vuotta ajassa eteenpäin.

    Poe Dameronin esittäjä Isaac vihjaa, että luvassa on sotaelokuva. Näemmekin varmasti Vastarinnan jatkavan selviytymistaistelua Ritarikuntaa vastaan. Koska kyseesssä on trilogian päätösosa, luvassa lienee suuri lopputaistelu.

    Hyppy ajassa eteenpäin tarjoaisi myös mahdollisuuden nähdä varttuneempi versio The Last Jedin potentiaalisesta Voima-osaajasta Temiri ”Broom Kid” Blaggista. Kunhan luudanhallintataidoillaan hämmennystä aiheuttanut hahmo ei valittaisi yhtä paljon kuin teini-ikäinen Anakin Skywalker.

    Reylo-romanssi

    Jääkö sodan tiimellyksessä aikaa lemmelle? Fanit innostuivat Reyn ja Kylon orastavasta romanssista niin paljon, että keksivät parivaljakolle yhteisnimen Reylo.

    The Last Jedi päättyi välirikkoon, mutta miten käy viimeisessä osassa – onko luvassa sovinto ja rakkaudentunnustus vai kaksintaistelu loppuun asti? Olisi toki jopa buffyvampyyrintappajamaisen melodramaattista, että Rey joutuu surmaamaan ihastelemansa pahan pojan.

    Ainakin toivon hartaasti, etteivät Rey ja Kylo paljastu sukulaisiksi.

    Myös Rosen ja Finnin (Kelly Marie Tran ja John Boyega) välille petailtiin The Last Jedissä romanttista yhteyttä, mutta koko juttu tuntui hyvin päälleliimatulta ja jännitteettömältä. Ties vaikka Finn ja Poe löytäisivät toisensa!

    Leian kohtalo

    Carrie Fisher menehtyi pian The Last Jedin kuvausten päättymisen jälkeen.

    Elokuvassa nähtiin dramaattinen läheltä piti -tilanne, jolla Leia olisi voitu kirjoittaa helposti ulos, mutta hahmo jatkoi mukana loppuun saakka, joten hänet nähdään myös episodissa IX.

    Lue myös arvostelu Carrie elämäkerrasta The Princess Diarist

    Tekijät eivät kuitenkaan (onneksi) aio digitoida Fisheriä, vaan hyödyntävät episodeista VII ja VIII hyllylle jäänyttä materiaalia. Tämä tarkoittaa todennäköisesti sitä, että Fisher istuksii komentokeskuksissa ja jakaa jengille viisauksia (ja yhä läksyttää Poeta rämäpäisyydestä).

    Riskinä on, etteivät kohtaukset vaikuta itse juoneen millään tavalla. Isaac on kuitenkin lupaillut, että Fisherin edesmeno ja hahmon ikonisuus käsitellään ”kauniilla tavalla”. Fisherin lähipiirikin hehkuttaa, että materiaali näyttää tuoreelta ja että ”it’s going to look like it was meant to be.”

    Luke Skywalker Voima-aaveena

    Leia ei ole ainoa esiintyjä haudan takaa – tavallaan. Mark Hamillin esittämä Luke Skywalker menehtyi VIII:n lopussa, mutta hahmo nähdään valkokankaalla vielä kerran. Tämä tarkoittanee sitä, että Luke näyttäytyy Reylle Voima-aaveena aivan kuin Obi-Wan ja Yoda aiemmissa elokuvissa.

    Erään huhun mukaan Richard E. Grant nähtäisiin iäkkäänä Obi-Wanina, ja ulkonäön perusteella voisi sopiakin rooliin. Kuvavuotojen perusteella hän kuitenkin esittää ilmeisesti pahisupseeria.

    Matt Smithin taas on huhuttu esittävän nuorta keisari Palpatinea. Oh brother. Ulkonäkö olisi jälleen kohdallaan, mutten tiedä, millaista lisäarvoa hahmon näkeminen takaumassa voisi tuoda.

    Vanhasta jengistä palaa myös Lando Calrissianin alkuperäinen esittäjä Billy Dee Williams. Roolista ei ole erityisemmin spekuloitu foorumeilla, joten voin heittää vain oman arvauksen. Todennäköisesti kyseessä on yhden kohtauksen cameo-näyttäytyminen – tai entä jos Reyn sooloillessa koulutuksensa kanssa Chewbacca onkin rekrytoinut vanhan kaverin kapteenikseen?

    Lue myös: 40 Star Wars -suosikkihetkeäni

    Mikä on Episodi IX:n nimi?

    Tulevasta elokuvasta ei ole julkaistu yhtään virallista materiaalia, ja totuttuun tapaan tekijät pitävät suunsa supussa. Tiiserin ohella fanit odottavat kuitenkin kuumeisesti elokuvan virallisen nimen julkistusta.

    Harmittelen yhä sitä, ettei uusia elokuvia ole suomennettu. Voima elpyy ja Viimeinen jedi olisivat olleet oivallisia käännöksiä, mutta miksipä turhaan kunnioittaa elokuvasarjaa ja suomen kieltä, kun voi lepäillä laakereillaan…

    Episodi IX:n otsikko viitannee suureen taisteluun ja välienselvittelyyn, mutta tuskin suoraan (esimerkiksi ”The First Order Falls”). Keskiössä voi olla myös Kylon valta-asema tai Reyn henkinen voimautuminen (pun intended), tai tasapaino hyvän ja pahan väillä. Jälkimmäinen vaihtoehtoinen olisi tietynlainen kompromissi episodien III ja VI teemojen välillä.  

    Otsikko voisi tosin olla vaikka Chewie Wookie Cookie Cooking ja menisin ensi-iltaan. Uusi trilogia on onnistunut yllättämään erittäin positiivisesti, enkä malta odottaa, miten tarina päättyy!

    Film February 2019 on käynnistynyt. Lisää elokuvafanitusta muutaman päivän päästä!