Hurraakerkko.com

Category: Lists

Top tens and other listicles on movies, games, and many more topics.

Top 10 Red Dead Redemption -tehtävää

Western-klassikko Red Dead Redemption julkaistiin vuonna 2010

Red Dead Redemption -pelin ikimuistoisimmat hetket

Rockstar Gamesin kehittämä lännenseikkailu Red Dead Redemption täyttää kymmenen vuotta. Tämän vuoksi on hyvä hetki muistella peliä, joka siirsi avoimen maailman pelimekaniikan Villin Lännen maisemiin. Ei ihme, että siitä on tullut klassikko.

Sittemmin jatko-osa Red Dead Redemption 2 on noussut yhdeksi viime vuosien kehutuimmista peleistä. Kuitenkin, oma sydämeni sykkii yhä vahvimmin alkuperäiselle osalle. Vaikka se ei ole yhtä massiivinen, se on silti täynnä toimintaa, tunnekuohuja ja Rockstarille ominaista mustaa huumoria.

John Marston haluaa jättää rikollisen menneisyytensä taakseen. Silti liittovaltion agentit pakottavat hänet tuomaan entiset jengitoverinsa oikeuden eteen. He pitävät Marstonin perhettä panttivankina, kunnes hän on löytänyt Dutch van der Linden ja muut rikoskumppanit.

Siksi Marston kipuilee virkavallan pelinappulaksi joutumisen kanssa. Lisäksi Marstonin pitää suorittaa hengenvaarallisia ja moraalisesti arveluttavia tehtäviä päästäkseen kohteidensa kintereille.

Matkan varrella Marstonia auttavat ja kampittavat monenlaiset hahmot. Esimerkiksi paheellinen upseeri DeSanta, ihmelääkettä kaupitteleva Nigel West Dickens sekä liuta muita eksentrisiä persoonia.

Tästä huolimatta Red Dead Redemption ei ole pelkkä tribuutti länkkäreille. Päinvastoin, se on yksi kaikkien aikojen parhaista western-tarinoista.

Red Dead Redemption on yksi kaikkien aikojen western-tarinoista

Mutta mitkä ovat sen ikimuistoisimmat hetket?

Tässä listassa jaan omat suosikkitehtäväni.

10. Red Dead Redemption Treasure Hunter Challenges

Ensinnäkin, peli tarjoaa erilaisia haasteita. Ne liittyvät esimerkiksi metsästykseen, uhkapeleihin ja kasvien keräämiseen. Haasteista tienaa sekä kokemuspisteitä että rahaa.

Usein jätän suurimman osan näistä kesken. Kuitenkin on yksi haaste, josta en luovu. Tarinan alussa Marston pelastaa aarteenmetsästäjän ryöväreiden väijytykseltä. Palkkioksi hän saa kartan, joka johdattaa salaiselle aarteelle. Kyseessä on ensimmäinen kymmenestä kultaharkkokätköstä, jotka on piilotettu eri puolille pelimaailmaa.

Suoritan kaikki aarrehaasteet joka kerta. Syy on selvä: niistä saadut sadat dollarit mahdollistavat investoinnit erikoisaseisiin ja muihin kalliisiin hankintoihin.

9. Justice at Pike’s Basin

Marston ajautuu jatkuvasti tekemään palveluksia ihmisille, joiden toivoo auttavan vanhojen tuttujensa löytämisessä.

Armadillon sheriffi kutsuu Marstonin avuksi. Tällä kertaa tehtävänä on ajaa karjavarkaat pois Pike’s Basinin kanjonista.

Kyseessä on suoraviivainen “tapa kaikki” -tehtävä. Silti se tarjoaa riittävästi haastetta pelin alkuun. Lisäksi se jää mieleen yhtenä tarinan ensimmäisistä pitkistä tulitaisteluista.

8. Hanging Bonnie McFarlane

Myöhemmin Marston auttaa sheriffiä järjestämään vaihtokaupan. Tarkoitus on vaihtaa rikollinen kidnapattuun Bonnie McFarlaneen.

Valitettavasti vaihtokauppa paljastuu huijaukseksi. Niinpä Marston joutuu taistelemaan tiensä kymmenien jengiläisten läpi. Lopulta hän ehtii estämään viattoman karjatilallisen hirttämisen.

Matkan aikana Tumbleweedin alueelle Marston ja sheriffi keskustelevat oikeudesta. Samalla he pohtivat, miten väärin keinoin oikeutta toisinaan ylläpidetään.

7. Man Is Born Unto Trouble

Seuraavaksi tarina esittelee hilpeän juoppohullun nimeltä Irish. Hän auttaa Marstonia etsimään konekivääriä, jota tarvitaan hyökkäykseen Bill Williamsonin tukikohtaan.

Ase kuitenkin sijaitsee kaivoksen syvyyksissä. Siksi Marstonin täytyy raivata tieltään liuta liipasinherkkiä mainareita. Pelaaja voi käyttää ympäristöä edukseen: esimerkiksi räjäyttämällä lyhtyjä ja dynamiittilaatikoita vihollisten lähellä.

Lopulta palkintona on vauhdikas kaivoskärryajelu. Tässä vaiheessa vihollisia voi niittää urakalla jo matkalla ulos.

6. Mexican Caesar & The Great Mexican Train Robbery

Kun tarina etenee, Marston matkaa Meksikon puolelle. Täällä hän joutuu työskentelemään vuoroin kapinallisille ja vuoroin virkavallalle. Asetelma muistuttaa elokuvaa Kourallinen dollareita, jossa Clint Eastwood tasapainoilee rikosperheiden välillä.

Yhdessä tehtävässä, nimeltään Mexican Caesar, Marston suojelee miliisien ammusjunaa kapinallisten yllätyshyökkäykseltä. Toiminta alkaa jo matkalla junalle, kun pieni joukko kapinallisia lähtee takaa-ajoon. Kaikki tällaiset tehtävät, joissa pelaaja saa istua vaunuissa ja ammuskella ympärillä parveilevia vihollisia, ovat erityisen hauskoja.

Varsinainen koitos alkaa kuitenkin vasta junan kyydissä. Marston saa käyttöönsä konekiväärin, jolla kapinallisia niitetään hengästyttävällä tahdilla.

Toisessa tehtävässä, The Great Mexican Train Robbery, Marston puolestaan auttaa kapinallisjohtaja Abraham Reyesin joukkoja. Tavoitteena on ryöstää varusteita kuljettava juna.

Tämä saattaa olla ainoa kerta, kun stealth-hiiviskely on pakollista. Reyes antaa Marstonille heittoveitsiä, joita hyödyntämällä pelaaja voi sniikata junalle. Hiiviskely jää kuitenkin lyhyeksi. Ryöstö havaitaan, ja yhtäkkiä niskaan iskeytyy kokonainen divisioona aseistettuja sotilaita.

Monia tehtäviä edeltää pitkä ratsastus tehtäväalueelle. Näiden aikana käydään usein filosofisia keskusteluja matkakumppanien kanssa. Reyesin kanssa ratsastaessa kuullaan yksi pelin terävimmistä sananvaihdoista:

Reyes: “Nyt kun olemme ystäviä, toivon sinun hillitsevän himosi tappaa minut.”

Marston: “Lupaan, että olet ensimmäinen, joka tietää, jos tapan sinut.”

5. The Burning

Bonnie McFarlanen pääasiallinen tehtävä on opettaa Marstonille (eli pelaajalle), miten ratsastetaan, hoidetaan maatilaa ja ajetaan karjaa.

Pelin alkupuolelle sijoittuvat tehtävät ovat toimintaa kaipaavalle pakkopullaa, vaikka Bonnie onkin yksi suosikkihahmoistani.

The Burning on kuitenkin dramatiikaltaan toista maata.

Bonnien maatilan ladossa syttyy tulipalo. Pelaajan on kiivettävä sisään palavaan rakennukseen pelastaakseen sisälle juuttuneet hevoset. Jännitys ei aina vaadi luotien viuhumista.

4. We Shall Be Together In Paradise

Irishin antamat tehtävät ovat kautta linjan viihdyttäviä ja kuljettavat pelaajan uniikkeihin miljöisiin.

Williamson pakenee Fort Mercerin tulitaistelusta, joka on tarinan ensimmäisen näytöksen loppuhuipennus. Niinpä Irish auttaa Marstonin ylittämään rajan Meksikoon. Lauttamatkaan tulee komplikaatioita, kun joukko Irishin vihamiehiä odottaa vastarannalla.

3. I Know You

Metsästykseen, ampumatarkkuuteen ja keräilyyn liittyvien haasteiden ohella matkan varrella voi suorittaa varsinaisen tarinan ulkopuolisia sivutehtäviä. Ne vaikuttavat pelaajan kunniapisteisiin.

I Know You on yksi mieleenpainuvimmista sivutehtävistä. Marston kohtaa mystisen pukumiehen, joka käyttäytyy kuin tuntisi Marstonin läheisesti. Hän antaa Marstonille useita moraalia koettelevia tehtäviä. Ensimmäisessä pitää valita, estääkö tuntematonta miestä tekemästä aviorikosta.

Pukumies ilmestyy viimeisen kerran Marstonin farmilla. Loppuhuipennus jättää niin Marstonin kuin pelaajan hämmentyneisiin tunnelmiin. Hahmo on niin kryptinen, että käsittelin sitä 10 vuotta sitten Digilluusiossa.

2. An Appointed Time

Vallankumous käynnistyy ja Meksiko on sekasorron vallassa. Marston aikoo pelastaa vangitun Reyesin teloitukselta, kun tämän tyttöystävä tulee väliin.

Reyesin ja Luisan suhde on yksi pelin mehukkaimmista. Maalaistyttö on Reyesin pauloissa ja puhuu tästä tulevana aviomiehenään, kun taas sikamainen Reyes ei edes muista daamin nimeä. Luisan kuolema onkin nopeasti sivuutettu antikliimaksi, mikä alleviivaa hänen vähäistä merkitystään kapinallisjohtajalle.

Tehtävä ei kuitenkaan todellakaan pääty siihen.

Marston haastaa Reyesin vanginneen upseerin kaksintaisteluun, minkä jälkeen pitää vapauttaa putkassa viruvat vapaustaitelijat ja johdattaa heidät miliisien kimppuun. Edessä on monivaiheinen tulitaistelu, jossa kuluu kosolti Dead Eyeta ja konekiväärin luoteja.

Viimein Marston ja Reyes hoitelevat Williamsonin ja diktaattorin elkein käyttäytyvän kenraali Allenden, ja Marstonin on aika palata Amerikkaan viimeisen kohteensa Dutchin jäljille. Toisen näytöksen päätteeksi Meksiko jää Reyesille, joka ei välttämättä ole yhtään sen kunniallisempi kuin hallitus, jonka hän halusi syöstä vallasta.

1. Red Dead Redemption -pelin paras tehtävä: And The Truth Will Set You Free

Lopulta matka vie Blackwaterin moderniin kaupunkiin, joka tarjoaa raikkaan kontrastin loputtomiin aavikoihin.

Kuitenkin pelin kolmas näytös kärsii kisaväsymyksestä. Vaikka tulitaistelut käyvät yhä intensiivisemmiksi, tehtävien rakenne muuttuu yksitoikkoiseksi. Lisäksi uudet hahmot eivät saa tarpeeksi aikaa, jotta niihin ehtisi muodostaa syvällistä suhdetta.

Samaan aikaan Marstonin kärsivällisyys on lopussa. Liittovaltion agentit pakottavat hänet hoitamaan Dutchin joukon lopullisesti. Heti raadollisen And You Will Know the Truth -tehtävän jälkeen ratsuväki lähtee vuoristoon Dutchin tukikohtaan.

Matka huipulle alkaa tunnelista, joka johtaa kallion laelle. Toisaalta edelliset puoli tuntia ovat olleet räjähtävää toimintaa, mutta tässä vaiheessa eteneminen tuntuu yllättävän helpolta. Kehittäjät eivät lisänneet juuri lainkaan vihollisia, joten pelaaja saa kulkea rauhassa.

Käytävän päässä odottaa kieleke, kymmenien metrien korkeudessa. Marston pyytää Dutchia antautumaan, mutta tämä kieltäytyy. Sen sijaan hän tekee itsemurhan hyppäämällä alas. Näin viimeinen välienselvittely päättyy melankoliseen keskusteluun muuttuvasta maailmasta ja selviytymisestä.

Viimein agentit vapauttavat Marstonin velvollisuuksistaan. Hän ratsastaa kohti kotia Jamie Lidellin Compass-kappaleen soidessa taustalla. Tässä hetkessä pelaajaa rouhaisee syvältä, ja kyyneleet ovat herkässä.

Red Dead Redemption -pelin uusi versio 2021?

Red Dead Redemptionin maailmasta, hahmoista ja tehtävistä riittäisi pureskeltavaa useampaankin artikkeliin tai videoon.

Tämänkin listan koostaminen oli todella hankalaa, sillä peli on täynnä tehtäviä, jotka viihdyttävät useammankin pelikerran jälkeen. Kerro kommenteissa, jos listalta unohtui joku suosikkisi.

Red Dead Redemption II sijoittuu aikaan ennen ykkösosan tapahtumia. Sen laajaan maailmaan uppoutuu väistämättä tuntikausiksi kerrallaan. Pelin päähenkilö Arthur ei ole yhtä karismaattinen kuin Marston, mutta kaksikon kohtalot kietoutuvat yhteen hienovaraisesti tarinan aikana.

Epookin mielenkiintoisimpia aspekteja on seurata Dutchin muutosta jalosta idealistista vainoharhaiseksi mielipuoleksi, sillä hahmon kohtalo on vahvasti ykkösosan konfliktin ytimessä.

Olisipa Star Wars -esiosat osattu kirjoittaa yhtä koukuttavasti.

Vaikka RDR2 otti harppauksen niin tarinankerronnan, grafiikoiden kuin pelimekaniikan monipuolisuuden suhteen, alkuperäinen Red Dead Redemption on kestänyt aikaa (ja useita läpipeluukertoja) erinomaisesti. Mitä nyt grafiikat ovat vanhentuneet. Olenkin innoissani huhusta, jonka mukaan Rockstar julkaisisi pelistä remasteroidun version vuoden 2021 alussa.

Lue myös: 10 sykähdyttävää biisiä videopeleistä

15.10.2020
10 klassikkoelokuvaa talvea ikävöiville

Näiden elokuvien lumiset maisemat lämmittävät mieltä

Harmittaako, että täysiverisen talven sijaan saimmekin vain neljä marraskuuta? Älä huoli, tässä on lista klassikoita, joiden avulla pääset pakkasen puolelle.

10. Vauhdilla Chicagoon (Plains, Trains & Automobiles, 1987)

Kaikki mikä tällä kaksikolla voi mennä pieleen, menee perusteellisesti pieleen.

Steve Martinin ja John Candyn tähdittämässä slapstick-komediassa matka kotiin kiitospäiväksi muodostuu epäonnen ja epäonnistumisten painajaismaiseksi sarjaksi.

9. Imperiumin vastaisku (The Empire Strikes Back, 1980)

It’s getting Hoth in here.

Kaukaisessakin galaksissa käydään lumisotaa. Elokuvan alkupuoliskon Hoth-planeetan hyökkäyksen jälkeen liikutaan yhä viileissä ympäristöissä, kun elokuva kulminoituu Darth Vaderin ja Luke Skywalkerin ikoniseen yhteenottoon Bespinin pilvikaupungissa.

Lue myös Episodi VII:n jälkeen koostettu lista Top 40 Star Wars -kohtausta

8. Frozen – huurteinen seikkailu (2013)

Sisarusten välirikko aiheuttaa luonnonkatastrofin.

Disneyn modernissa sadussa kuningatar Annan taikavoimat uhkaavat jättää Arendellen valtakunnan ikitalven kouriin. Vuonna 2019 julkaistu jatko-osa ei kenties ole ihan samaa kaliiberia kuin ykkönen, mutta yllättävän tasapainoinen sekoitus Disneylle ominaista huumoria, lämpöä, jännitystä ja musiikkia.

7. The Thing – Se jostakin (1982)

Kurt Russell kamppailee avaruusolentoa vastaan John Carpenterin ohjaamassa body horror -klassikossa The Thing.

Antarktiksella työskentelevät tiedemiehet löytävät avaruusolennon, joka omaksuu tappamiensa olentojen olomuodon. Pian keneenkään ei voi luottaa. Scifi-kauhuelokuva muistetaan erityisesti klaustrofobisesta tunnelmasta ja groteskeista erikoistehosteistaan.

Suosittelen myös Howard Hawksin tuottamaa (ja mahdollisesti ohjaamaa) alkuperäisversiota samasta tarinasta The Thing From Another World vuodelta 1951.

Katso myös: Arvostelussa Säpinää Chinatownissa

6. Batman – Paluu (Batman Returns, 1992)

All I want for Christmas is you.

Batman Returns on ehdoton Bat-elokuvasuosikkini, kiitos moniulotteisten päähenkilöiden, Tim Burtonille ominaisen mustan huumorin ja Michelle Pfeifferin. Lepakkomiehen joulunodotus sujuu mitellessä rikollispomo Pingviinin ja bisnesmies Max Schreckin kanssa.

Lue myös: 10 vahvaa naishahmoa

5. Die Hard 2 (1990)

Yippe-ki-yeah-you-know-what-I’m-talking-about

Renny Harlinin ohjaama jatko-osa kaikkien aikojen parhaalle toimintaelokuvalle saa usein kritiikkiä osakseen, mutta turhaan. Die Hard 2 – se jossa soi Finlandia on raaempi mutta yhtä lailla viihdyttävä toisinto alkuperäisestä megahitistä. John McClanen ei kannattaisi edelleenkään tehdä suunnitelmia vaimonsa kanssa jouluaatoksi.

Lue myös: Top 10 tappoa Die Hardissa

4. Cliffhanger – Kuilun partaalla (1993)

Koska yksi talvinen Renny-elokuva ei riitä.

Vuorikiipeilijät joutuvat taisteluun henkensä puolesta, kun rikollisliiga pakottaa heidät auttamaan kadonneen rahasaaliin etsinnöissä. Luvassa Rennylle ominaista liioiteltua väkivaltaa, päätähuimaavia stuntteja ja John Lithgown herkullinen roolisuoritus pääpahiksena.

3. Hohto (The Shining, 1980)

Jack Torrance, riittävän hyvän vanhemmuuden kansikuvapoika.

Stanley Kubrickin tulkinta Stephen Kingin kertomuksesta kuljettaa kirjailijan perheineen pitämään huolta jättimäisestä hotellista talven ajan. Vähitellen isukin mieli alkaa luisua aggressiivisen ja harhaisen puolelle. Hohto saattaa olla suosikkikauhuelokuvani – hyytävä tunnelma ei rajoitu pelkkiin lumikinoksiin.

2. Päiväni murmelina (Groundhog Day, 1993)

Bill Murrayn esittämä säämies joutuu elämään saman päivän kerta toisensa jälkeen.

Pikkukaupungin perinnettä raportoimaan nakitettu kyyninen säämies joutuu aikasilmukkaan, jossa sama päivä toistuu, kunnes Phil Connorsin onnistuu korjata asenteensa ja voittaa työparinsa sydän.

1. Kelkkajengi (Cool Runnings, 1993)

John Candy oli loistava koomikko, joka osasi eläytyä myös vakavampiin hetkiin. Kelkkajengi jäi viimeiseksi roolisuoritukseksi, joka julkaistiin vielä hänen elinaikanaan.

Lista alkaa ja loppuu John Candy -elokuvalla. Hatarasti tositapahtumiin perustuvassa komediassa jamaikalainen kelkkailujoukkue edustaa maataan Calgaryn talviolympialaisissa. Kelkkajengi on inspiroiva hyvän mielen leffa, joka tuo välittömästi mieleen hokeman ”feel the rhythm, feel the rhyme!”

Lisää leffasuosituksia joka säälle löydät YouTube-kanavaltani. Katso, tykkää ja tilaa!

18.2.2020
Sankarittarille: Elokuvien 10 unohtumattominta vahvaa naishahmoa

Naiset rynnistävät valkokankaalle uskottavina toimintasankareina – viimeinkin!

Vuosia sitten koostamani elokuvamaailman hyvis– ja pahislistat olivat näin jälkeenpäin ajatellen harmillisen miespainotteisia. Syynä olivat varmasti rajoittunut leffamakuni ja samastumiskyky, mutta myös se tosiasia, että naispuoliset toimintasankarit olivat tuohon aikaan harvassa.

Arkkityypit sopivat toimintaseikkailuihin, joissa fokus on perinteisesti hahmojen sijaan tapahtumissa, mutta siinä missä miesarkkityypit ovat sankarillisia, naiset ovat turhan usein jääneet miehistä riippuvaisiksi hoivaajiksi tai seksisymboleiksi.

Onneksi Hollywood on viime vuosina tasoittanut sukupuolijakoa ja alkanut tarjota moniulotteisia naishahmoja muuallakin kuin draamaelokuvissa.

Hurraakerkon Film February 2020 starttaakin listaamalla 10 naishahmoa, jotka ovat todellisia bädäreitä.

10. Sarah Connor (Terminator-elokuvasarja)

Sarah Connor kasvaa viattomasta tarjoilijasta kylmäveriseksi vastarinnan äidiksi.

Terminator: Dark Fate viihdytti, mutta jäi kuitenkin tarpeettomaksi osaksi post-apokalyptista saagaa, aivan kuin kaikki muutkin Tuomion päivän jälkeen tuotetut osat. Sen mielenkiintoisimpia elementtejä oli Linda Hamiltonin paluu OG-vastarinnan äidin rooliin.

Kahden ensimmäisen elokuvan välillä Sarah Connor on alkanut valmistautua vääjäämättömän maailmanlopun varalle vimmalla, jota edes oma poika ei osaa ottaa vakavasti. T2:ssa nähdäänkin mielenterveysongelmien kanssa painiskeleva sissitaistelija, joka on kaikkien aikojen ikonisimpia action-sankarittaria.

Katso myös: Arvostelussa Terminatorin rakkauskohtaus

9. Natalya Simonova (elokuvasta 007 ja Kultainen Silmä)

Kultaisen silmän pääparin välillä on kemiaa, mutta neuvokas Natalya ei ole mikään tavanomainen “damsel in distress”.

90-luku pakotti jopa James Bondin etsimään muutakin seuraa kuin avuttomia ja/tai kevytkenkäisiä daameja (ja pian, viimeinkin, näemme ensimmäisen naispuoleisen 00-agentin elokuvassa No Time to Die).

Kultaisen silmän karismaattinen venäläinen koodaaja Natalya Simonova (Izabella Scorupco) alkaa tutkia salaisen superaseen ryöstöä selviydyttyään rikollisiksi kääntyneiden tovereidensa hyökkäykseltä.

8. Space Girl (elokuvasta Lifeforce)

Lifeforce-tieteisjännärin kaksi ikimuistoisinta kohokohtaa.

Matilda Mayn esittämä uhka avaruudesta sekoittaa miesten päät vaivattomammin kuin Sharon Stone Basic Instinctissä. Toisten elinvoimaa varastava avaruusolento on kiehtova konsepti, eikä pelkästään siksi, että hahmo viettää valtaosan ruutuajasta alasti (yeah right).

Katso Lifeforce-arvostelu

7. Ilsa Faust (Mission: Impossible -elokuvasarja)

Rebecca Ferguson elokuvassa Mission: Impossible – Fallout.

Kaksi viimeisintä Mission: Impossible -elokuvaa lukeutuvat viime vuosien parhaisiin toimintaleffoihin.

Ilsa Faust kipuilee kaksoisagentin roolinsa kanssa. Hän haluaa auttaa kollegaansa Ethan Huntia, mutta joutuu tekemään kivuliaita päätöksiä osoittaakseen uskollisuutensa eri tahoille. Ilsa on tappava tuliaseenkin kanssa, mutta erityisesti faneja ilahduttaa tavaramerkiksi muodostunut kamppailuliike, jossa agentti kiipeää vastustajansa hartioille ja kiertää jalat tämän kaulan ympärille.

Lue myös: Miksi Emilio Estevez unohtui ensimmäisestä Mission: Impossible -elokuvasta?

6. Beatrix “The Bride” Kiddo (elokuvista Kill Bill vol. 1 & 2)

Beatrix selviää koomasta, halvauksesta, elävältä hautauksesta ja kymmenistä miekoin varustetuista ninjoista saadakseen kostonsa.

Tarantino-elokuvien naiset ovat usein sarjakuvamaisia ja roolisuoritukset melodramaattisia. Koomasta kostamaan lähtevä Beatrix (tai kuten häntä ykkösosassa kutsutaan, *******) voittaa yleisön sympatiat puolelleen peräänantamattoman päättäväisyyden ja mustan huumorintajunsa ansiosta.

Uma Thurmanin esittämä entinen palkkamurhaaja saa katarttisessa loppukohtauksessa myös kaivattua inhimillisyyttä maatessaan kylpyhuoneen lattialla tunnemyrskyn kourissa lohduttoman itkun ja hysteerisen naurun sekoittuessa toisiinsa niin henkisesti kuin fyysisesti rankan seikkailun päätyttyä.

Lue myös: Quentin Tarantinon ikimuistoisimmat roolisuoritukset

5. Scarlett O’Hara (elokuvasta Tuulen viemää)

Twelve Oaksin tilan uusi emäntä ei pokkuroi ketään.

Draaman puolelta voisi nostaa useita naisia, jotka ovat muutakin kuin yksioikoisia arkkityyppejä. Oma suosikkini on kuitenkin aina ollut Scarlett O’Hara. Hemmotellusta kakarasta kasvaa viekas selviytyjä, joka on valmis tekemään kaikkensa selviytyäkseen sisällissodan kurjuudesta.

4. Rey Palpatine (Star Wars -elokuvasarja)

Alkuperäisen Star Wars -trilogian esiintyjäkaarti oli hyvin miespainotteinen, mutta sittemmin olemme nähneet enemmän naisia ja eri etnisten taustojen edustajia.

Prinsessa Leia on yksi elokuvahistorian ikonisimmista sankarittarista, mutta itse lämpenen ennemmin Reylle. Hänen tarinassaan kiehtoo tasapainoilu hyvän ja pahan välillä ja viha-rakkaus-suhde Kylo Reniin.

Vaikka uuden Tähtien Sota -trilogian päätösosa The Rise of Skywalker oli karvas pettymys, episodien myötä Rey kasvaa juurettomasta erakosta maailman tasapainon pelastajaksi. Sanavalmis ja neuvokas Rey uskoo hyvään ihmisissä, mutta on myös valmis tuhoamaan vastustajansa.

Katso: Tämä on paras järjestys katsoa Star Wars -saaga

3. Nancy Thompson (Painajainen Elm Streetillä -elokuvasarja)

Heather Langenkamp taisteli Freddy Kruegeria vastaan kolmessa Elm Street -elokuvassa.

Painajainen Elm Streetillä -elokuvat muistetaan erityisesti one linereita latelevasta veitsikätisestä pääpahiksesta. Unissa uhrejaan vaaniva Freddy Krueger ei kuitenkaan ollut sarjan ainoa innovaatio. Ensimmäisen osan viimeinen selviytyjä Nancy on kaikkea muuta kuin helppo saalis. Hahmo erottuu perinteisistä kauhuleffanaisista edukseen lähtemällä proaktiivisesti hirviöjahtiin, eikä vain odottelemalla uutta hyökkäystä.

Katso myös: Arvostelussa Painajainen Elm Streetillä 4

2. Kissanainen (elokuvasta Batman – Paluu)

“Like I was saying, I’m a woman and can’t be taken for granted. Life’s a bitch, now so am I.”

Michelle Pfeifferin esittämä Selina Kyle on sihteerinhissukka, joka kuolettavasta hyökkäyksestä selviydyttyään muuntautuu ambivalentiksi kostajaksi. Sisällä kuohuu kamppailu normaalin elämän kaipuun ja sokean verenhimon välillä, mutta Kissanainen on valmis epätoivoisiinkin tekoihin saadakseen kostonsa.

Lue myös: Top 10 hyvää pahista ja pahaa hyvistä

1. Wonder Woman (samannimisestä elokuvasta)

Sotilas-malli-näyttelijä Gal Gadot on kuin Ihmenaisen ruumiillistuma.

Vuoden 2017 Wonder Womanissa nähdään ihailtavan moniulotteinen tulkinta supervoimilla varustetusta sarjakuvahahmosta.

Diana Prince on yhtä aikaa naiivi ja päämäärätietoinen omien näkemystensä puolustaja, peloton soturi mutta empaattinen, voimakas ilman jättimäisiä lihaksia ja kylmää office bitch -asennetta.

Bonuksena arkistojen helmi, arvostelu kulttimainetta nauttivasta Red Sonjasta. Progressiivinen päähenkilö ei pelasta ponnetonta fantasiaseikkailua. Film February jatkuu pian!

7.2.2020
Top 5 Aikakoneen parhaat biisit

Aikakoneen Vera, Sani, Maki ja Alex.

Kesäisin tehosoittoon Spotifyssä kulkeutuu hittejä vuosien takaa, hyvässä ja pahassa.

Viime vuonna turhankin paljon kuunteluaikaa saivat vuosituhannen alkupuolella huippusuositut rock-yhtyeet, mutta viime kuukausina huomio on kiinnittynyt kotimaiseen eurodance-kokoonpanoon.

Lue myös Top 10 biisiä The Rasmukselta ja Top 10 biisiä Linkin Parkilta

Odota, Keltainen, Neiti Groove... Aikakone tehtaili ysärillä pop-hittejä tahdilla, johon Movetronin kaltaiset kotimaiset kilpakumppanit eivät kyenneet vastaamaan.

Yhtyeen kulta-aika huipentui vuoden 1998 Maa-albumiin. Vuosituhannen vaihteessa Sani, Vera, Alex ja Maki havittelivat kansainvälisiä markkinoita englanninkielisillä biiseillä, mutta läpimurto jäi haaveeksi.

Aikakone palasi suomalaisille juurilleen ja levytysstudioon vuosina 2010 ja 2015. Jälkimmäisellä kerralla tuotettiin yhtyeen versio Michael Jacksonin HIStory-kokoelmasta: yhtyeen 20-vuotistaipaleen kunniaksi koostettin best ofin kylkeen levyllinen uutta musiikkia. Uusi materiaali tuotettiin tosin ilman Veraa (oikealta nimeltään Heidi Puurula).

Tuoreempi tuotanto lienee jäänyt vähemmälle huomiolle, mutta vanhojen klassikoiden kuuntelu lämmittää edelleen mieltä. Tässä ovat omat Aikakone-suosikkini.

5. Seis

Aikakoneen kolmas albumi Maa on yhtyeen mielenkiintoisin. Tuotantoarvot ovat huomattavasti aiempaa korkeammat ja kokonaisuus kaukana tasapaksusta jumputuksesta.

Seis toki edustaa perinteistä Aikakone-sapluunaa, mutta tunnelmallinen soundimaailma aaltoilevine syntikkapilpahduksineen tekee kappaleesta poikkeuksellisen.

Romanttisia lyriikoita maustetaan autoiluun liittyvillä vertauksilla, muttei onneksi liian kanssa. Nykypäivänä kappale kertoisi selvästi Tinder-treffeistä, joiden jälkeen väärin signaaleja tulkinnut joutuu ghostauksen kohteeksi.

Pienenä miinuksena optimistinen ”dababaan” lauleskelu on kylläkin vahvasti ristiriidassa muutoin niin mystisen melodian ja haikean sanoman kanssa. Ei sydän särkyneenä rallatella!

4. Lumotar

Yhtyeen jäsenet kenties vaihtuvat, mutta voimme luottaa siihen, että Maki katsoo kameraan.

Aikakone-kuume hiipui kolmannen pitkäsoiton jälkeen. Myöhemmästäkin tuotannosta löytyy muutama timantti, jotka osoittavat yhtyeen voivan luontevasti kokeilla erilaisia tyylilajeja ominaissoundiaan kadottamatta. Lumotar lumoaa rikkailla kasarisoundeillaan ja todistaa, että retrokin voi tuntua raikkaalta.

3. Odota

Tämän videon jälkeen yhtye ymmärsi estää Makia tanssimasta.

Odota on varmasti yhtyeen tunnetuin ja ehdottomasti tärkein biisi: Sanin haa-a-aa-huudahdukset ja vauhdikkaat synamelodiat luovat perustan koko Aikakone-soundille, joka kuuluu monissa, monissa myöhemmissä biiseissä Aarresaaresta Magiaan. Intensiivinen draivi nousee entisestään lopun modulaation myötä.

Rakastan suomen kieltä, mutten kuuntele suomenkielistä musiikkia kovinkaan usein. Siksi monet artistit onnistuvat yllättämään lyyrisillä kielikuvillaan. Aikakone ei saakaan riittävästi kiitosta sanoituksistaan. Odota-hitin säväyttävin kohta onkin viittaus epätoivoon: ”Huudan tuuleen.”

2. Teimme tarinaa

Olin aina Sani-fani, mutta suosikkibiiseissäni päävokalisteina ovat muut jäsenet. Alex käynnistää kertomuksen särkyneestä sydämestä, ja Sani ja Vera hyppäävät mukaan vasta ensimmäisen kertosäkeen jälkeen.

Biisin sovitus kiehtoo. Jungle-rytmi on vahvassa kontrastissa maalailevien synapyyhkäisyjen kanssa. Biitti putoaa pois ensimmäisen kertosäkeen alussa tuoden esiin Alexin persoonallista ääntä. Toisella kerralla kertsi esitetään tyylikkäästi kaanonina.

1. Tulisitko

Suosittelen tutustumaan kappaleen lyriikoihin (mikäli saat katseen irti Veran sensuellista esityksestä).

Ylivoimainen suosikkini on yksi harvoista kerroista, jolloin Vera esiintyy päävokalistina. Muistan yhä katsoneeni yllä olevaa esiintymistä suorana lähetyksenä. Vaikka olin diggaillut muutamista aiemmista julkaisuista, tämä esitys sai minut ensi kertaa oikeasti innostumaan Aikakoneesta.

Koko Maa-albumi on muutenkin irtiotto aiempien pitkäsoittojen soundeista, mutta Tulisitko nousee silti edukseen kaikuefektien luomalla eteerisyydellä ja ikävöinnistä hyvin runollisesti kertovine sanoituksineen.

Veran tumma ääni vain korostaa poikkeuksellisen dramaattista tunnelmaa entisestään, Sanin haa-aattelut taasen kuulostavat huomattavasti kypsemmiltä kuin yhtyeen perinteisemmissä tamppauskappaleissa. Edes junttaava taustabiitti ei hillitse ilmavaa ja täyteläistä kertosäettä.

Monet Aikakoneen hiteistä ovat aikansa tuotteita, mutta tässä on jotain ajatonta.

Mikä on sinun Aikakone-suosikkisi?

Kärkilistan koonti paljasti Aikakoneen melodisten tunnusmerkkien ohella myös jatkuvia lyyrisiä teemoja. Sydänsuruista laulamisen ohella yhtye nauttii matkailusta avaruuteen ja muihin uusiin maailmoihin.

Kärkisijojen tuntumassa oli monia ikimuistoisia levytyksiä. Hatunnosto esimerkiksi intialaisilla soundeilla maustetulle Keltaiselle – on ihailtavaa, miten täysivaltaisesti yhtye antautuu yltiöaurinkoiselle optimismille.

Mitkä ovat sinun Aikakone-suosikkejasi? Kerro kommenttikentässä tai somessa!

31.7.2019
10 hyvää biisiä huonosta elokuvasta – katso lista

On aika listata lisää timanttisia biisejä surkeista elokuvista

Elokuvallinen floppikin voi tarjota musiikillista iloa

Vuosituhannen alussa musiikki oli vielä merkittävä osa elokuvan markkinointia. Jokaisella blockbusterilla oli hittiartistin levyttämä tunnusbiisinsä, joka saattoi nousta jopa suurempaan suosioon kuin itse elokuva.

Nykyään nekin harvat tunnarit, jotka tuotetaan elokuvaa varten, jäävät vähälle huomiolle, jos kyseessä ei ole Bond-elokuva.

Muutos johtunee suurilta osin mediatottumuksistamme. Olemme hajauttaneet huomiomme niin monen kanavan kesken, että harva elokuvajulkaisu on niin merkittävä tapaus, että se pakottaisi “kaikki” katsomaan.

Kenties taustalla on myös nyky-Hollywoodissa korostunut kustannustehokkuus. Omaperäisyyden sijaan panostetaan jaettuihin universumeihin ja klassikkoleffojen uusioversioihin. Soundtrackeillä kuullaan vain persoonatonta stock-musiikkia tai vanhoja hittejä. Ja kuka välittää radiosoitosta, kun kohdeyleisön tavoittaa varmemmin tykittämällä pre-rolleja somessa?

Film February jatkuu muistelemalla vanhoja hyviä aikoja – joskaan ei hyviä leffoja. Listasin pari vuotta sitten iskeviä biisejä kököistä elokuvista…

Lue myös Top 11 hyvää biisiä huonosta elokuvasta

… Joskaan en osaa sanoa, olivatko valinnat sittenkään ihan top-noteerauksen arvoisia. Nyt on kuitenkin luvassa 10 uutta biisivinkkiä odotukset alittaneesta leffasta (ja tällä kertaa satunnaisessa järjestyksessä).

10. Lara Fabian: The Dream Within (elokuvasta Final Fantasy)

Samannimiseen videopeliin perustuva Final Fantasy -animaatio on paikoin visuaalisesti vaikuttava ja ääninä esiintyy Hollywoodin kermaa. Mielenkiintoisista ideoista huolimatta tarina on kuitenkin turhan polveileva, eikä kytkeydy itse pelisarjaan millään tavalla.

Lopputeksteissä kuullaan Lara Fabianin kaunis balladi, joka olisi klassikkokamaa, jos se oli Disney-leffan tunnari.

Lue myös: 10 sykähdyttävää biisiä videopeleistä

9. John Parr: Restless Heart (elokuvasta The Running Man)

The Running Man kalpenee Arnold Schwarzeneggerin suosion huippukauden scifi-klassikoiden Predatorin ja The Terminatorin rinnalla.

Laadusta kertonee se, että yksi kohokohdista on lopputekstien ilmestyminen. Niitä luetaan nimittäin John Parrin Restless Heartin tahtiin. Kappale ei toki ole mikään Eye of the Tiger, mutta miellyttää AOR-fania.

Katso arvostelu elokuvasta The Running Man

8. Will Smith: Nod Ya Head (elokuvasta Men In Black 2)

Will Smithin tähdittämä ensimmäinen Men In Black oli omintakeinen yhdistelmä scifiä ja huumoria. Hitti-ilmiötä oli näemmä vaikea toisintaa.

Tylsästä elokuvasta huolimatta Smith julkaisi varsin iskevän sinkun markkinoinnin tueksi. Nod Ya Head (Black Suits Coming) korvaa ykkösosan tunnusbiisin soul-jamit energisellä rock-revittelyllä.

7. Come To Me (elokuvasta Fright Night)

The Terminatorista tuttu Brad Fiedel esittelee melodisempaa puoltaan Kauhun yön soundtrackillä, jonka kohokohta on kitara- ja synavetoinen instrumentaali Come To Me. Se viettelee mukaansa tenholla, joka on karkuteillä muusta elokuvasta.

Katso Kauhun yön arvostelu ja lue lisää aliarvostetuista Terminator-elokuvien soundtrackeistä

6. Jean Beauvoir: Feel the Heat (elokuvasta Cobra)

Väkivallalla herkutteleva Cobra on yksi Sylvester Stallonen ikonisimmista rooleista. Elokuva oli massiivinen hitti, mutta tätä nykyä se lähinnä huvittaa ryppyotsaisuudellaan sekä aukkoja ja action-leffakliseitä täynnä olevalla juonellaan. Soundtrack on kuitenkin täynnä vetävää kasarimusaa.

Lue myös: Stallonen Cobra-elokuvan monet versiot

5. Sammy Hagar: Winner Takes It All (elokuvasta Over the Top)

Kuten jo olen aiemminkin todennut, Stallone-katalogista löytyy nippukaupalla hittejä. Niinpä listalle päätyy tupla-annos Sylttyä!

Winner Takes It All on testosteronintäyteinen rock-anthem. Machouden tasosta kertoo se, että Sammy Hagar peri biisin toiselta rock-laulajalta, koska alkuperäinen performanssi ei tuotantotiimin mielestä kuulostanut tarpeeksi häijyltä.

Niin Cobra kuin Over the Top ovat surullisenkuuluisan Cannon-studion tuotantoa ja niitä yhdistää yltiöpäinen äijäily, rock ja päätyminen internetin harrastelijakriitikoiden rajun rakkauden kohteeksi.

Lue myös: Top 10 biisiä Stallone-elokuvista

4. Destiny’s Child: Independent Women, Pt. 1 (elokuvasta Charlie’s Angels)

Independent Women on itse asiassa poikkeuksellinen biisi: harvan 90-luvun blockbusterin tunnarina kuultiin modernia R’n’B:tä.

Kappaleen sanoma sopii leffan teemaan, mutta on itse elokuvaa moninkertaisesti edistyksellisempi ja viihdyttävämpi. Nautin erityisesti tell me what you– ja question-kohdista. Näyttelijöiden namedroppaaminen tosin haittaa ajattomuutta.

3. Bobby Brown: On Our Own (elokuvasta Ghostbusters 2)

Ghostbusters 2 on yllättävän laiska yritys toistaa sarjan ykkösosan nokkeluutta. Bobby Brownin new jack swing -henkinen tunnari on kuitenkin raikas ja täynnä positiivisia viboja.

2. Ana Johnsson: We Are (elokuvasta Spider-Man 2)

Yhdistelmä Nickelback-soundia ja Natalie Imbruglia -musavideota (jonka ohjauksesta vastaa muuten suomalainen Antti Jokinen) ei riitä pelastamaan Sam Raimin Hämis-trilogiaa, jonka viihdearvo laskee vahvan startin jälkeen kuin lehmän häntä.

Biisi on auttamatta aikansa tuotos ja Ana Johnsson niin tuntematon nimi, ettei ihmekään, jos et muista kappaleen olemassaoloa. Erityispropsit siitä, miten vertauskuvallisesti lyriikat sitoutuvat elokuvan teemaan.

1. Levottomat (elokuvasta Levottomat)

Päätämme listan jokseenkin harvinaislaatuisesti suomalaiseen tuotantoon. Samuli Edelmannin ja Cata Mansikka-Ahon duetto Levottomat on todella tunnelmallinen tunnari raflaavalle seksisekoilulle, josta on romantiikka kaukana.

Elokuvan soundtrack on itse asiassa varsinainen vuosituhannen vaihteen pohjoismaisen musiikin aarreaitta. Kokoelmasta löytyy hittejä muun muassa Darudelta, Kentiltä, Ultra Bralta ja The Crashiltä.

Viimeksi Film February käsitteli Star Wars: Episode IX -huhuja.

18.2.2019
Top 9 suosikkibiisiäni 35-vuotiaana

Musiikki on yksi tärkeimmistä inspiraation lähteistäni. Aika listata suosikkibiisini 35-vuotiaana.

Synttärisankarin musiikkivinkit

Viisi vuotta sitten listasin suosikkileffani ja -biisini. Olen sittemmin nähnyt useita vavahduttavia elokuvia, mutta suosikkilistaukseni pitää edelleen kutinsa.

Lue myös: Top 10 kolmekymppisen suosikkibiisiä

Musiikkirintamalla on kuitenkin toinen ääni kellossa. Toki tuolloiset valinnat ovat yhä tärkeitä, mutteivät välttämättä täysin kuvasta nykyistä elämäntilannettani. Ihminen muuttuu viidessä vuodessa huomattavasti.

Taannoisten 35-vuotissyntymäpäivien kunniaksi onkin aika listata nykyiset suosikkibiisini. Vuosia on enemmän, mutta biisejä vähemmän, joten kärkikymmenikön sijaan luvassa on TOP 9!

#9 Khalil: Simple

Artistin tuotanto ei muuten ole tuttu, mutta Simple on varmasti yksi viime vuosien eniten kuuntelemistani kappaleista. Puhuttelevien lyriikoiden ohella se vetää puoleensa puoliakustisella, rytmikkäällä soundillaan.

#8 George Maple: Kryptonite

Australialaisen George Maplen (oikealta nimeltään Jess Higgs) tuotanto saa hormonit hyrräämään, kun säkeistöissä flirttaillaan ja kertosäkeessä heittäydytään tositoimiin dynaamisten soundien rytmittämänä. Tiukkana kakkosena samalta artistilta yhtä lailla viettelevä Lover.

#7 Sia: Chandelier

Aloin pitää Chandelier-kappaleesta vasta kuultuani, että se käsittelee artistin kamppailua alkoholismin kanssa. Sian lauluääni on muutenkin kiehtovan omaperäinen, mutta voimauttavan kertosäkeen kajahtaessa iho nousee kananlihalle. Muutaman vuoden takainen, suorastaan vavahduttava Flow Festival -esitys on yksi suosikkikeikoistani.

#6 Roxette: It Must Have Been Love

Nyt kaivetaan luuranko kaapista! Roxetten lyyriset kielikuvat, iskevä biitti ja ah-niin-kasarit synataustat yhdistyvät elähdyttäväksi kokonaisuudeksi, joka on harvinaisen romanttinen melankolisesta alavireestä huolimatta. Marie Fredrikssonin eläytyminen Pretty Womania varten tuotetussa musiikkivideossa lisää nautinnollista melodraamaa entisestään.

#5 The Weeknd: I Feel It Coming

View this post on Instagram

A post shared by Kerkko Laakso (@hurraakerkko)

Lienee selvää, että The Weeknd on yksi suosikkiartisteistani. Tuotannosta olikin vaikea valita ehdoton lemppari (High For This on toinen varteenotettava vaihtoehto). I Feel It Coming kuitenkin saattaa artistin yhteen toisen suosikkini Daft Punkin kanssa, ja tuloksena on komea yhdistelmä soul-kutumusaa elektrovaikutteilla.

Lue myös Top 10 Daft Punk -suosikkiani

#4 PLAZA: Personal

Kutumusiikista puheen ollen: PLAZA on makuuhuonemateriaalia eteerisimmillään.

#3 Foreigner: That Was Yesterday

Kaihoisa That Was Yesterday on kuin rock-balladiksi muokattu muisto sydänsurusta. Tämänkin kappaleen valttikortteja ovat sen tunnelmalliset synasoundit ja tietysti Lou Grammin tunteikas lauluesitys.

#2 Michael Jackson: Billie Jean

Vaikka kappale putoaa suosikkilistallani kakkoseksi, se on minulle edelleen aivan erityisellä tavalla pyhä: kuuntelen kappaletta harvoin, mutta sen kuullessani rytmi vie välittömästi mennessään. Kappale ei kuitenkaan ole mikä tahansa bileralli, vaan siinä on jonkinlaista mystiikkaa, joka varmasti ainakin osittain pohjautuu ikoniseen moonwalk-tanssiin.

Lue myös: Top 35 Michael Jackson -biisiä

#1 Phil Collins: In the Air Tonight

Lukioikäisestä saakka fanittamani biisin merkitys on vain kasvanut vuosien varrella. Aavemainen tunnelma filtteröityine rumpuintroineen ja etäisine kitaroineen on parhaimmillaan myöhäisillan pimeässä kuunnellessa. Lyriikat ovat kiehtovan monitulkintaiset ja dramaattinen lataus huipentuu kaikkien aikojen kenties tunnetuimpaan rumpufilliin.

7.11.2018
TOP 10 The Rasmus -biisiä

Nämä ovat suosikkibiisini The Rasmukselta.

Adrenaliini virtaa, kun The Rasmuksen hitit soivat

Taannoinen listaus Linkin Park -suosikeistani innosti jatkamaan luurankojen koluamista – seuraavaksi on vuorossa valikoima kotimaisen the Rasmuksen tuotannon timantteja.

Lienee riskaabelia tunnustautua Rasmus-faniksi, mutta yhtyeen musiikilla on ollut merkittävä rooli elämässäni. Bändi nousi maineeseen samoihin aikoihin, kun aloin kiinnostua omien biisien säveltämisestä, ja siitä tulikin yksi suurimmista tyylillisistä esikuvistani.

Katso video: Kerkon Virallinen Kesäbiisi 2018

Mutta mitkä ovatkaan lempparini yhtyeen tuotannosta? Otetaan selvää!

10. Supernova (albumilta Dark Matters, 2017)

Levy Dark Matters on muuten melko mitäänsanomaton, mutta bonusbiisi on soundiltaan rikas ja “ilmava”. Taustalla kuullaan industrial-henkisiä perkussioita ja lauluosuuksissa kikkaillaan tyylikkäillä filttereillä.

9. Last Generation (albumilta Hide from the Sun, 2005)

Tämä albumi on vuosien varrella noussut suosikikseni yhtyeen tuotannosta. Äänimaailma on rosoinen ja melodiat kaikkea muuta kuin tasapaksuja. Biisien aiheet ja soundit alkoivat olla synkempiä jo edellisellä levyllä, mutta nyt balanssi melankolisten teemojen ja adrenaliinia virtaavien melodioiden kanssa on parhaimmillaan.

Last Generation on varsinainen vuoristorata. Se räjäyttää heti ensisekunneilla korville massiivisen kitarariffin ja kertsi on kuin stadion-rock-anthemista repäisty. Se on versio 2.0. edellisellä albumilla kuultavasta Time To Burnistä.

Totesin aiemmassa kirjoituksessa, ettei Linkin Park kunnostaudu vertauskuvien saralla. The Rasmus on toista maata – metaforia viljellään jopa epämääräisyyteen saakka. Last Generation onkin yksi monista The Rasmuksen biiseistä, jonka merkitys jää arvoitukseksi.

Lue myös: Top 10 Linkin Park -suosikkiani

8. Bullet (albumilta Into, 2001)

The Rasmuksen fanittaminen on tuskin edelleenkään täysin kosher, mutta kyseenalaista se oli varsinkin yläasteella; moista teinityttöjen huudatusmusaa.

Suhtautumiseni bändiä kohtaan muuttui kuitenkin nähdessäni heidät livenä vuoden 2002 abiristeilyllä. Ihastuin Bulletin ja muiden rallien estottomaan energiaan. F-F-F-Fallingin soittaminen pianolla on edelleen nautinnollinen haaste – se on sointukuvioiltaan salakavalan monimutkainen.

Bullet on huomattavasti Into-albumin suurinta hittiä suoraviivaisempi revittely, malliesimerkki yhtyeelle tyypillisestä melodisesta tykityksestä. Sijoitus jääneekin näin matalalle siksi, että energia kanavoituu luovemmin monissa muissa kappaleissa.

7. You Got It Wrong (albumilta Black Roses, 2008)

Mielenkiinto yhtyeen tekemisiä kohtaan alkoi hiipua Black Rosesin kohdalla. Albumi oli turhan pliisu ja maneerit kuluneet.

You Got It Wrong kuitenkin muistuttaa yhtyeen energisemmistä päivistä. Kertosäkeessä korvataan varsin nokkelasti voimasana kitararämistelyllä. Loppupuolella kuullaan myös yksi tuotannon parhaista kitarasooloista.

6. Funeral Song (the Resurrection) albumilta Dead Letters, 2003

Intron kitarasoundi särähtää edelleen korvaan tylsänä renkutuksena, mutta muuten poikkeuksellisen melankolinen tunnelma iskee, etenkin sotilasmarssirummut ja hitaasti mukaan hiipivä särökitara. Biisin esitys Ankkarockissa jäi vahvasti mieleen, kun basisti Eero lauloi falsetilla biisin jousiosuudet.

Bonus: Bittersweet (Apocalyptica feat. Lauri Ylönen & Ville Valo, 2004)

2000-luvun alkupuolella kelpasi fanittaa suomalaista musiikkia. Olin saada hepulin kuullessani suuresti fanittamani Apocalyptican kutsuneen kahden vielä suuremmin fanittamani rock-yhtyeen vokalistit esiintymään selloin säestetyllä balladilla.

Valitettavasti Bittersweet jää kauas kaikkien kolmen tekijän tuotantojen kärkikastista. HIM:in Ville Valon ja Laurin äänet eivät sovi yhteen – Valo laulaa tunnelmallisen matalalta, minkä rinnalla Ylönen kuulostaa rääkyvän epävireisesti.

5. Keep Your Heart Broken (albumilta Hide from the Sun)

Biisissä vetoaa eniten sen instrumentaaliosuuksien kitaramelodia. ”Keep your heart broken” on myös kiehtovan kieroutunut pyyntö. Yksi bändin vaietuista voimavaroista on rumpali Aki, jonka taidot pääsevät vahvasti esiin Hide From the Sunilla – mutta kenties tällä biisillä olisi pärjätty hieman vähemmillä lautaseniskuilla.

4. Heart of Misery (albumilta Hide from the Sun)

Heart of Misery on the Rasmuksen tuotannolle kuin Venom Hämähäkkimiehelle: monella tavalla sama olemus, mutta silti aggressiivinen peilikuva värikkäästä optimismista. Kova rumpubiitti puskee Laurin sylkemään hapokkaita lyriikoita todella negatiivisista tunteista; millään ei tunnu olevan merkitystä.

3. Guilty (albumilta Dead Letters)

Kappale noudattaa hyvin samanlaista kaavaa kuin Bullet, mutta on huomattavasti ammattimaisemmin tuotettu.

Kenties juuri ”arkkityyppisyyden” takia on vaikea tarkentaa, miksi Guilty nousee listalla näin korkealle, mutta siinä on jälleen niin mukaansatempaavaa draivia. Pienenä miinuksena biisin musiikkivideo on liian tummanpuhuva – ihan kuin pojista olisi yritetty väen vängällä stailata goottirokkareita. Laurin sulkafetississä oli jo riittävästi siedettävää.

2. No Fear (albumilta Hide from the Sun)

No Fear on niin uskomattoman dynaaminen, että olin vähällä sijoittaa sen listan ykköseksi. Syntikkasoundi on persoonallinen, kitarariffi iskevä ja sanoitukset kohtalokkaat. You Got It Wrongissakin kuultavat kitara- ja rumpuiskut ovat huomattavasti merkittävämässä roolissa kohottamassa draamaa.

Vaikka biisi on the Rasmuksen vastine HIM:in Join Me In Deathille, se ei todellakaan jää pelkäksi pastissiksi. Kertosäe on massiivinen anthem – pelkkää kohokohtaa jo ennen viimeisen kierroksen modulaatiota.

1. Still Standing (albumilta Dead Letters)

Ympyrä sulkeutuu: ykkösenä on rakenteeltaan ja tunnelmaltaan hyvin samankaltainen kappale kuin kymmenneksi sijoittuva Supernova.

Dead Letters -albumin hypeä ei voinut välttää, kun In the Shadows soi kaikkialla. Sen tarttuvuus sai kiinnostumaan, aloitusraita First Time of My Life pakotti ostoksille ja Funeral Song yllätti melankoliallaan.

Suurimman vaikutuksen teki kuitenkin elinvoimainen Still Standing, joka nousee slovarista voimanjulistukseksi. Kertsissä kuullaan hauskoja nyansseja, kuten rumpufillit jokaisen värssyn jälkeen. Propsit myös viittauksesta revontuliin – mutta taaskaan ei saa selvää, mistä biisissä on oikeasti kyse.

14.10.2018