Kerava tunnetaan karvanopista ja seinänpotkimisperinteistä, mutta moni asia jää edelleen hämärän peittoon uteliaalle, joka ei ole uskaltautunut vierailulle. Yksi mysteereistä on paikallinen ruokakulttuuri. Mitä keravalaiset syövät?
Paikallisia aromeja
Keravalaisista perinnemauista suosituin (ja pistävin) on ehdottomasti valkosipuli. Keravalainen maustaa sillä ruoan kuin ruoan pizzasta olueen, ja joka vuosi juhlitaan Valkosipulifestivaaleja. Jos saavut vierailulle kesän päätösbileiden aikaan, saatat päästä maistamaan jopa tällä narsissikasvilla maustettua jäätelöä!
Myös monet ravintolat ovat ymmärtäneet ottaa valkosipulin omakseen. Suurin osa paikallisista ruokaloista on kebab-pizzerioita, ja aika lailla jokaisen menussa pizza nimeltä Keravalainen sisältää valkosipulia. Usein nimikkopizzaan lisätään myös sianlihaa tai katkarapua – jopa molempia.
Ennen kuin keskustan läpi kulkevan Paasikivenkadun ja Keskikadun kulmaan rakennettiin kerrostaloja, paikalla seisoi piskuinen Keravan Grilli. Kioskilta saattoi löytää poikkeuksen ”keravalaissääntöön”: yöelämän annettua valomerkin bilehile saattoi noutaa evääksi hampurilaisen, jonka välissä oli valkosipulin sijaan grillattu ananasrengas.
Vaikka Keravan Grillin hellasta on kaasu jo loppunut, hampurilaisten ystävät eivät Keravalla nälkiinny. Keskustasta löytää McDonald’sin lisäksi peräti kaksi Hesburgeria – vain satojen metrien etäisyydellä toisistaan. Alle 35 000 asukkaan kaupungissa on lihapihvi per capita -suhde kohdillaan. Lihaisia appeita tarjoavat myös paikallisyritykset Kokkikartano ja Savuhovi.
Muista kokeilla Jyrki Sukulankin noteeraamaa paikallisherkkua, Kerava-cappuccinoa. Monipuolinen juoma toimii niin aperitiivina, aterian seuralaisena kuin jälkiruokana. Myönnettäköön, ettei juoma ole ainoastaan keravalaisten suosiossa. Muualla Kerava-cappuccino vaan tunnetaan paremmin nimellä ’oluttuoppi’.
Keravalainen noutopöytä
Keravalaiset rakastavat valkosipulia, mutta paikallinen ruokakulttuuri on paljon muutakin.
Jos paikallisoppaasi kutsuu sinut ravintolaan, yksi todennäköisimmistä päivällispaikoista on juna-aseman läheisyydessä jo vuosikausia viihtynyt Provencale. Tuolla voit leikkimielisesti kinastella seuralaisesi kanssa, äännetäänkö se [provensaal] vai [provenkaale].
Älä huoli, vaikkei pizza- tai pihviateria innosta. Koostaan huolimatta Keravalla on roppakaupalla ravintoloita, joten valinnanvaraa riittää.
Keravalainen makumaailma on itse asiassa melkoisessa murroksessa: kaupunkiin on muutaman vuoden sisällä avattu useita päteviä nepalilaisia ravintoloita ja jopa sushi-paikkoja. Viimein tarjonta vastaa kaupungin mainetta kulttuurien sulatusuunina – joskaan fuusioruokaa ei ole tarjolla: keravalainen tykkää aasialaisesta aasialaisena ja pizzasta pizzana.
Mikäli toivoit viikonloppuaamun aloittamista trendikkäästi, joudut pettymään: brunssikulttuuria et Keravalta löydä edes Kulmakonditoriasta. Keravalaiselle sunnuntaibrunssi tarkoittaa lähinnä sitä, että tilataan pizzaa ja kebabia kotiinkuljetuksena.
Viettäessäsi iltaa keravalaisessa ravintolassa voit yllättyä ilmapiirin rauhallisuudesta – saatatte hyvinkin olla salin ainoat asiakkaat. Keravalaiset ovat nimittäin usein jopa harmillisen arkoja viihtymään ravintoloissa. Ehta keravalainen vain pyörähtää tekemässä noutoruokatilauksen ja suuntaa sitten aterioimaan rivitalonsa olohuoneen sohvalla televisiota katsellen.
Puheenaiheita pöperön äärellä
Vaikkei isäntäsi tai emäntäsi haluaisi syödä oman kotinsa suojissa, se ei suoraan tarkoita hänen olevan epäsosiaalinen. Keravalainen on ruokaillessa(kin) seuraihminen, joten puheenaiheita riittää.
Kuin kuka tahansa suomalainen kiinnostuneelle turistille, keravalainen osaa kertoa pienimmistäkin paikallisen arjen ilmiöistä ja ihanuuksista kuin ne olisivat historian käännekohtia ja kulttuurin kulmakiviä. Keravalainen tietää kyllä, miten puhua keravalaisuudesta.
Osallistuaksesi keskusteluun proaktiivisesti voit toki vaikkapa udella, miksi valkosipuli on niin suosittu. Vastausta tosin tuskin saat – kenties syynä on tunnettu terveysvaikutus, mutta ainakaan tämä kirjoittaja ei ole kuullut terveyskeskuksen joutuneen laittamaan lappua luukulle asiakaspulan vuoksi. Kenties taikauskoiset paikalliset pelkäävät vampyyreja).
Paikalliset tietävät, että on OK olla Keravalta. Mutta miten viestimme siitä muille?
Artikkeli on näyte Kerava-seuran toimittamasta Kotikaupunkini Kerava 19 -julkaisusta.
Opiskeltuani ja työskenneltyäni vuosien ajan Helsingissä olen onnistunut luontevasti soluttautumaan hesalaisten… anteeksi, stadilaisten joukkoon.
Peitetehtävääni on varmasti auttanut se, ettei minulla ole helposti erottuvaa esimerkiksi pohjalaisen tai savolaisen murteen taakkaa, vaan pärjään pääkaupungissa asioidessani pätevästi ja turhaa huomiota herättämättä ”arkikeravan” kielellä. Se, että helsinkiläisille ominaisesta puheenparresta eli niin sanotusta stadin slangista on vuosien varrella siirtynyt monia termejä myös radanvarsikaupunkimme asukkaiden sanavarastoon, on varmasti ollut avuksi.
Kaksoisagentin roolissani olen ehtinyt oppia paljon stadilaisesta elämäntyylistä. Helsingissä baarissa tilataan Kerava-cappuccinon sijaan olutta. Tyylikäs on staili, ei käihä. Omistussuhteita on tavanomaista ilmoittaa possessiivisuffiksiksi kutsutun liitteen avulla – esimerkiksi puoliso on ’mun muijani’, ei pelkkä ’mun muija’. Oikeastaan muijaakaan ei ole erityisen soveliasta käyttää (muualla kuin ehkä Kontulassa), vaan etenkin Helsingin ytimessä on toivotumpaa puhua tyttöystävästä.
Muutamille luottohenkilöille olen todellisen identiteettini rohjennut paljastaa – siis sen, että olen asunut Keravalla kaksi kolmasosaa elämästäni. Paljastus on selittänyt paljon (”Ai, SEN takia sinä tykkäät niin käydä kirpputoreilla), mutta herättänyt myös kosolti hämmennystä ja uteliaita lisäkysymyksiä. Heille keravalaisuus on eräänlainen urbaanin junttiuden stereotypia; kaupunkimme kaukainen tuppukylä, jonka seinien vandalisointiaaltojen takana on ”kingiksi” ylistetty Rane-niminen huligaani. Miksi siis haluan asua tuolla pahamaineisella paikkakunnalla?
Kenties näistä ennakkoluuloista johtuen olen pitämättä Keravalla asumisesta erityisen kovaa melua, vaikka tiedän, ettei asiassa mitään hävettävää olekaan. Päinvastoin pienestä suuresta kaupungista pitäisi kyetä puhumaan avoimesti ja – mikä tärkeintä – positiivisessa hengessä. En kuitenkaan ole ainoa, joka vaikenee, sillä usein tuntuu, että kaupunki itse on syyttä tekemättä suurta numeroa itsestään.
Liikaa karvanoppaa
Kaupungin johtoportaan toteuttaessa suurta visiotaan Keravasta modernina vetovoimakeskuksena on hyvin tärkeää saada ulkopaikkakuntalaiset innostumaan täällä asumisesta.
Kerava on ahkeroinut PR-rintamalla lanseeraamalla liudan virallisia fanituotteita. Kuuluisin näistä on pari vihreitä karvanoppia. Kuvastaessaan perinteistä katuautoilukulttuuriamme karvanopat ovat olleet varsin nokkela osoitus keravalaisesta huumorintajusta, ja niiden herättämä huomio myös kaupungin rajojen ulkopuolella on innoittanut luomaan koko liudan myyntiartikkeleita. On aurinkolaseja, paitoja, juomapulloja ja alusvaatteita. Kaupungista on tullut oma tuotemerkkinsä – ei Kerava, vaan Kerava™.
Kattavan tuoteperheen avulla on ollut helppo ujuttaa ripaus Keravaa seikkailuihin pääkaupungin sykkeessä – ja nähtiinhän näyttelijätär Iina Kuustosellakin Kerava-lasit päässä eräässä viihdeohjelma Kingin jaksossa – mutta viime aikoina tuotteet ovat alkaneet kääntyä enemmän sisäpiirin vitsiksi kuin ulkopuolisiin vetoaviksi mainoksiksi. Karvanopat antavat ehkä vihiä meille ominaisesta itseironiasta, mutta samastumme katuralliin jo turhankin kanssa tunkemalla karvanoppaviittauksia joka paikkaan. Kyllä, karvanopista voi puhua liikaakin.
Keravalaisilla on aina ollut hyvä yhteishenki. Se huokuu niin Facebookin We Love Kerava -ryhmässä kuin kesää värittävissä paikallistapahtumissa, joissa kerromme suurella ylpeydellä keravalaisuuden ihanuudesta. Puheet siitä, miten kivaa Keravalla on asua, on kuitenkin turha suunnata jo tänne asettuneille. Tarvitsemme parempaa, muuttoa harkitseviin ulkopaikkakuntalaisiin kohdistuvaa peeärrää houkutellaksemme uusia ihmisiä, uuden keravalaisuuden aallon. Emme voi sulkeutua taputtelemaan toisiamme selkään ja kyräillä siitä, etteivät tänne muualta muuttavat ole todellisia keravalaisia.
Jokainen auton ikkunaan ripustettu karvanoppa, jokainen päälle puettu virallisen vihreä huppari tekee kantajastaan Keravan sanansaattajan. Brändisanansaattajilla on kuitenkin rajalliset mahdollisuudet ilmaista kaikkea mahtavuutta, jota keravalaisuuteen voi liittyä – pelkkä kaupungin logo tai brändin linjan mukainen väritys ei kerro paljoa. Tarjoutuessani esittelemään Keravan kollit -boksereita saan kollegoilta jostain syystä vähintäänkin ei-halukkaita reaktioita. Syy on tuskin designissa. Todennäköisesti syynä on, ettei nuoremmille polville kollikalsareiden viittaus 90-lukulaiseen Vintiöt-sketsisarjaan avaudu.
Olemme viime vuosina nähneet montakin virallista iskulausetta, joiden on ollut tarkoitus tiivistää kaupungin henki muutamaan sanaan.
”Snadiksi stadiksi” luonnehdinta loppui lyhyeen, kun selvisi, että Helsingin Ruoholahdessa on samaa nimeä käyttävä lasten sisähuvipuisto. Kadunvarsimainoksesta tuttu slogan ”ei pellempi kaupunki” on hilpeä viittaus tivolitoiminnasta tutun, keravalaisen Sariolan suvun historiaan. Mainoslause uhkaa kuitenkin jälleen jäädä paikallisten väliseksi sisäpiirin vitsiksi – moottoritietä pitkin huristelevalle autoilijalle yhteys tuskin ilman taustatutkimusta aukeaa. Onneksi pahimmilta kolareilta on Keravan liittymän kohdalla tiettävästi vältytty liikenteen vaarantavasta jatkuvasta ratin takana googlailusta huolimatta.
Toisessa kadunvarsimainoksessa keravalaisuuden kerrotaan olevan mahdollisuus mutkattomuuteen. ”Easy living” eli ”helppoa elämistä” saattaa olla edellistä selkeämpi viesti. Englanninkielisyys vihjaa keravalaisten nuorekkuudesta. Lisäksi slogan on napakka, mutta jättää yleisölle sopivan verran tulkintavaraa. Onko syynä helppouteen hintataso, palveluiden läheisyys vai jokin muu etu? Toivottavasti moni on ottanut selvää.
Oma suosikkini taitaa edelleen olla ”pieni suuri kaupunki”. Lause sisältää viestin Keravasta, joka sisukkaasti haastaa kookkaammat ja trendikkäämmät pääkaupunkiseudun paikkakunnat. Sen mukaan Keravalta löytyy enemmän koettavaa kuin päältäpäin uskoisi. Luonnehdinta ”pieni suuri” onkin itse asiassa varsin rohkea, sortumatta kuitenkaan kukkoiluun. Tunnusta voi kutsua ikivihreäksi muustakin syystä kuin pelkästään mitä keravalaisimmin väritetyn sanaleikin vuoksi.
Karvanoppa 2.0
Klassikkosloganin on kuitenkin ollut korkea aika väistyä uudempien tieltä, sillä pysyäkseen ajassa mukana brändin kuin brändin on ajoittain uusittava ilmeensä ja viestinsä.
Osittain Kerava on jo haasteeseen vastannut, mutta seuraavaksi tulisi keksiä tunnuslause, joka puhuttelee sekä keravalaisia että ulkopaikkakuntalaisia. Miten voisimme luoda ja ylläpitää niin paljasjalkaisten kuin kaupunkiinmuuttajien eli kamujen kotiseutuylpeyttä?
Keravan PR-haasteena on negatiivisia, stereotypioihin tiivistyviä mielikuvia vastaan taistelu. Ennakkoluulot syntyvät tietämättömyydestä, mikä voi johtua rajallisesta tai vääränlaisesta näkyvyydestä mediassa. Osaksi syynä voi olla se, että tyydymme niin sanotusti saarnaamaan kuorolle, vaikka pitäisi levittää hyvää sanaa muille. Osaksi brändinrakennusta vaikeuttaa sekin, ettei Kerava istu niin urbaanin metropolin kuin idyllisen maalaispaikkakunnankaan profiiliin, vaan putoaa jonnekin ääripäiden välimaastoon.
Meidät saatetaan harhaluuloisesti asettaa väärään kohtaan karttaa, mutta ainakaan emme ole pudonneet siltä kokonaan. Niin kulttuuritoimintaamme kuin katukuvaamme on kuvailtu lukuisissa yhteyksissä vuosien varrella, usein tosin ei-toivotulla tavalla. Mutta olivat kuvaukset sävyltään positiivisia tai negatiivisia, ehkä voisimme silti ammentaa niistä inspiraatiota. Osoittivathan karvanopatkin, miten osaamme kääntää ikävän yleistyksen voimavaraksemme.
Lähiöstä toiseen
Jos jo nähdyistä kuvauksista pitäisi mainita yksi ehdoton suosikki, kaltaiselleni hiphopin ystävälle valinta on selkeä: iskevin vertaus tulee juna-asemamme läheisen alikulkutunnelin seinälle loihditusta graffitista, jossa kaupunkimme todetaan olevan ”kovempi kuin Compton”.
Kyseessä on vertaus pahamaineiseen kaupunginosaan Yhdysvaltojen Los Angelesissa. Arimmat vaivaantuvat tästä vertauksesta. Compton on perinteisesti ollut yksi katujengien tunnetuimmista taistelutantereista – ja nyt haluamme väittää, että pieni suuri kaupunkimme on vielä pahempi rikollisuuden pesäke?
Kaikki ei Comptonissakaan ole sitä, miltä näyttää. Onkin huomioitava alueen merkitys hiphopin nousussa valtavirtaan. Se ei kenties ole koko genren syntysija, kuten New Orleans jazzille, mutta sen kaduilta on kotoisin rap-musiikin legendaarisimpia esiintyjiä.
Yksi heistä, yleisemmin taiteilijanimellään Dr. Dre tunnettu Andre Young, on musiikkibisneksessä menestymisen ohella noussut yhdeksi tämän hetken suurimmista teknologia- ja viihdealan vaikuttajista lanseerattuaan Beats-kuulokesarjansa ja luotsattuaan Applen musiikkipalvelun kehitystä. Niin sanotulta vähäosaisten alueeltakin voi siis ponnistaa ilmiö, joka muuttaa maailmaa; karun pinnan alta paljastua kulttuurin suurtekoja ja innovatiivista ajattelua. Voimme vain toivoa lunastavamme suuren lupauksen, jolla ”kovempi kuin Compton” flirttailee.
Tietämättömät pitävät Keravaa rikollisuuden pesänä – miksemme rikkoisi stereotypian voimaa omistamalla sen rohkeasti? Niin tekivät rap-artistitkin Comptonissa liki 25 vuotta sitten kertomalla kotikulmiensa ongelmista G-Funkiksi kutsumassaan musiikissa. Kuten hiphop tuolloin, keravalaisuus on alakulttuuri, joka pyrkii nousemaan valtavirtaan, suurten yleisöjen tietoisuuteen.
Restauroinnin riemuvoittoja
Keravan katukuva on muuttunut rajusti 2000-luvulla. Uusia virasto- ja asuintaloja rakennetaan paikkoihin, joihin niiden ei olisi uskonut mahtuvan. Rakennusbuumi on ollut niin kova, että voisimme jo pystyttää Iso-Hollon patsaan viereen nostokurjen mallisen muistomerkin.
Maamerkeistä puheenollen, eräs erittäin tunnettu kohde voitaisiin valjastaa vaikuttavaksi brändityökaluksi. Rapistuvat Aleksintorin liiketila ja koko Kauppakaaren länsipää ovat kriittisimmän restauroinnin tarpeessa, mutta entä nuo Helsingin Merihaan betoniharkkomaiset perilliset, kolme tornitaloa?
Niiden ulkopinnat eivät näytä kovin kärsineiltä ja asunnot ovat varmasti erittäin viihtyisiä. Siitä huolimatta ei käy kiistäminen, etteivätkö ankeat tornitalot olisi eräs kaupunkimme parjatuimmista rakennelmista. Etenkin, kun ympärille koko ajan kasvaa uusia siistejä taloja moderneine lasisine parvekkeineen, on aika tuoda tornitalot nykyaikaan.
Kerrostalon julkisivun remontointi ei ole koskaan pieni operaatio, mutta harmaat tornimme voitaisiin saattaa uuteen loistoon verrattain helposti. Annetaan seinille beigeä, valkoista ja muita Keravan rakentajien suosikkivärejä ja lisätään talojen kylkeen joku monista sloganeistamme. Näin näkyvällä paikalla mainoslause julistaisi keravalaista ilosanomaa kaikille keskustaan suuntaaville. Tornitalot olisivat kuin majakoita, jotka ohjaavat eksyneet (uuteen) kotiin.
Havainnekuva tornitalon uudesta tyylistä.
Kokeile keravalaista
Viime vuosien iskulause- ja tuotteistuskokeiluiden perusteella on selvää, että kaupungin brändityöryhmä on rohkean kokeilunhaluinen.
Ehtaa halua heittäytyä vaaditaan myös keneltä tahansa muuttamista harkitsevalle – ainakin keskusteluissa, joissa olen kaupannut ajatusta keravalaistumisesta, ”junttilan” stigmat luovat monille ylitsepääsemättömän kynnyksen siirtyä pahamaineisen kaupungin asukkaaksi. ”Kuulostaa hyvältä”, eräs tuttuni totesi kertoessani elämästä radan varrella. ”Mutta hei – se on kuitenkin Kerava.”
Tässä välissä lienee syytä tarkemmin määrittää, ketkä ovat todennäköisimpiä harkitsemaan karvanoppalaan asettumista. Onhan kohderyhmän ymmärrys elintärkeää mitä tahansa markkinointia suunnitellessa. Koska virallista dokumentaatiota aiheesta ei ole tähän hätään saatavilla, on luotettava maalaisjärkeen. Voitaneen varmasti olettaa, että otollisin kohderyhmä on nuoret perheelliset.
Heille ei riitä, että kotipaikkakunnalla on kulttuuriperintöä. Muuton taustalla ovat järkisyyt: asumisen hinta, yhteydet työpaikalle metropolialueella. Kaupungin pelleyden määrällä on merkitystä vain jos se vaikuttaa kunnallisverotukseen. Tässä mielessä ”kovempi kuin Compton” ei välttämättä olekaan paras slogan-valinta, vaikka viittaus varmasti etenkin 25 – 40-vuotiaita miehiä puhuttelisikin. Se on hauska ja kaikkea muuta kuin geneerinen, muttei motivoi Keravalle muuttoa tarpeeksi.
Järki ja tunteet
Tarvitaan jotain, mikä informoi tai muuten rohkaisee ylittämään Keravalle muuttamista estävän kynnyksen. Asuntojen keskimääräisen neliöhinnan mainitseminen ei istu sloganiksi (eikä sitä paljoa nykyisillä keskustan hinnoilla hehkuttaa viitsikään). Se, että mainostaisimme miten Helsinki on vain parinkymmenen minuutin junamatkan päässä, taas tuntuu alistumiselta toisen kaupungin armoille – aivan kuin viihtyminen olisi kiinni siitä, että täältä pääsee nopeasti pois.
Toki ulkopaikkakuntalaisille on osattava perustella, miksi Kerava voisi olla heille sopiva koti. Tätä viestintää voidaan tukea suorasukaisilla viesteillä hinnoista, palveluista tai sijainnista. Ne pitää kuitenkin ajoittaa vasta hetkeen, jossa kamun keravalaistumisesta syntyvä häpeän tunne on selätetty. Ensin on varmistettava, että saamme ostajan harkitsemaan.
Mikä siis onkaan se sanoma, joka voimauttaa varovaisen uteliaan yleisön uskomaan siihen, ettei Keravalla asumista tarvitse piilotella? Luottamaan siihen, että… että on OK olla Keravalta.
Siinäpä viestin ydin kaikessa yksinkertaisuudessaan: on OK olla Keravalta. Potentiaaliselle kamulle lause kertoo ilman selittelyä tai turhia korulauseita, ettei täällä asumisessa ole mitään hävettävää. Pitkäikäiselle keravalaiselle sloganissa tiivistyy rehellinen, muttei rehentelevä kotiseuturakkaus. Lauseessa olisi jokaiselle jotakin. Ja mikä parasta, teksti näyttäisi hyvältä t-paidassa.
Yksi lause ei välttämättä riitä kääntämään kaikkien skeptikkojen päitä. Se on kuitenkin hyvä alku, pieni askel kohti toivomaamme suurta rakkautta.
Seinät tyhjentyvät ja käytävät kaventuvat päivä päivältä. Yksi kaupungin pitkäikäisimmistä kaupoista valmistautuu sulkemaan ovensa lopullisesti.
Keravan Anttilassa käydessä tulee haikea tunnelma. Loppuunmyyntilogoja kaikkialla, kymmenten neliömetrien verran tyhjää kauppatilaa, vakavoituneita asiakkaita toivottamassa viimeisiä hyvästejä alelaareja tonkimalla.
Miten tässä nyt kävi? Ollessani pieni Anttila oli yksi kaupungin ruuhkaisimmista putiikeista. Asiakaspalvelu oli ystävällistä ja valikoima monissa tuoteryhmissä kaupungin kattavin: Anttilasta sai ruokaa, koulutarvikkeet ja Turtles-lelut – eli kaiken mitä kasvava poika tarvitsee – saman katon alta.
Myöhemmin yläkerran Top Ten -osasto oli kuin paikallinen Mekka musiikkiin ja elokuviin hullaantuneelle teinille, ja vaikka vanhemmiten ostotahtia on tullut hillittyä, oli Top Ten edelleen yksi paikallisista lempparipaikoistani hypistellä uutuuslevyjä ja leffoja.
Siinä varmasti onkin syy Anttilan hiljaiselle kuihtumiselle. Anttilan myyntiluvut ovat tuskin olleet yksin minusta (tai kenestä muustakaan) kiinni, mutta tietenkin alhoon on johtanut muun muassa se, että olemme siirtyneet kuuntelemaan musiikkia ja katsomaan leffoja netin kautta. Kaupassa on vain käyty hypistelemässä, ja muutamat harvat sijoitukset konkreettisiin tuotteisiin tehdään nekin helposti ruokaostosten yhteydessä K-Citymarketissa tai Prismassa.
Tästä kehityksestä ei tietenkään sovi syyttää meitä keravalaisia yksinään – Anttilan tulos on dyykannut koko Suomen laajuudella. Firman oli tehtävä peliliikkeitä pysyäkseen hengissä. Harmin paikka joka tapauksessa.
Raunioitunut radanvarsikaupunki
(Tänään sarjassamme ‘Melodramaattiset väliotsikot‘). Anttilan tavaratalo on kuitenkin vain yksi Keravan kuihtuvista maamerkeistä. Aleksintori ja monet muut liikekiinteistöt odottavat purkutuomiota.
Keravan kauppalaa olisi tuskin koskaan syntynyt ilman junarataa. Vaikka Kerava tunnetaankin nykyään yksityisautoiluun liittyvistä karvanopistaan, olemme syntyjämme radanvarsikaupunki. Tätä julkisen liikenteen historiaa olemme arvostaneet muun muassa restauroimalla kauniin asemarakennuksemme ja asettamalla klassisen veturin näytille aseman läheisyyteen.
Toinen Keravaan kohdistuva leikkuri iskee suoraan radanvarsikaupunki-identiteetttiimme, kun lipunmyynti loppuu juna-asemalla (on itse asiassa tainnut jo loppua). Saamme toki jatkossa liput vaikka R-Kioskilta, mutta silti myyntitoiminnan lakkautus hieman riipaisee.
I’m not dead… I feel happy!
Älkäämme kuitenkaan vaipuko synkkyyteen, vaan pohditaan, miten voisimme hyödyntää hylättyjä kiinteistöjä.
Asemarakennuksen odotustilat säilyvät yhä käytössä, mutta lipunmyynnin lasikoppiin voisi mahtua monenlaista toimintaa. Laajennetaanko odotustilaa, vai tulisiko siitä uusi koti jollekin pienyritykselle?
Entä keskustassa priimalla paikalla nököttävä Anttila? Joudun myöntämään, että itse rakennus on mielestäni susiruma ja kipeästi tyylikkäämmän pinnan tarpeessa. Sisältä se on kuitenkin hyvässä kuosissa ja tilaa riittää vaikka mihin. Asuintaloja kaupunkiin syntyy jo muutenkin kuin sieniä sateella, joten saataisiinko Anttilan tiloista täyden alasajon sijaan muokattua jonkinlainen moderni toimintakeskus, jossa olisi vaikkapa kuntosali, leffateatteri ja sen sellaista? Voisimmeko proaktiivisella ideoinnilla välttää ns. Aleksintori-ilmiön?
Kerava-Suomi-Kerava-sanakirja auttaa ylittämään kielimuurin.
Pikaopas keravalaiseen kielenkäyttöön
Päivitys 11/2015: keravalaisten ominaispiirteistä jatkettiin artikkelissa Miten puhua keravalaisuudesta?, joka on osa Kotikaupunkini Kerava -julkaisua.
Etenkin pääkaupunkilaisille matkaaminen Keravalle tuntuu kutkuttavalta ajatukselta – mutta samalla hermostuttavalta. Yhtäältä haluttaisi kokea Suomen Jersey Shore omakohtaisesti, toisaalta moni asia huolestuttaa: ovatko keravalaiset niin kummallisia kuin väitetään? Miten siellä pitäisi pukeutua?
Jos taasen huolenaiheesi on mahdollinen kielimuurin nouseminen sinun ja paikallisten välille, huoli pois – Hurraakerkon suomi-kerava-suomi-sanakirja auttaa alkuun.
Miten keskustella keravalaisen kanssa?
Ulkopaikkakuntalaisen on yllättävän helppo asioida keravalaisissa kaupoissa, sillä Keravalla ei ole korviin pistävää ominaismurretta vaikeuttamassa natiivien ja turistimassan keskinäistä kommunikointia.
Erityisen helppoa asiointi on pääkaupungin asukeille. Kerava on radanvarsikaupunki vain 20 minuutin päässä Helsingistä, mistä johtuen monet Stadin slangin termit ovat tuttuja täälläkin. Importina ovat tulleet mm. termit ståge, friidut ja steissi – vaikkeivät sanat suoranaista arkikieltä Keravalla (ainakaan enää) olekaan. Huomioithan kuitenkin, ettet keravalaiselle ole stadilainen vaan hesalainen.
Perinteikkäästi suosituin aktiviteetti keravalaisten keskuudessa on autolla ajelu vanhalta torilta juna-asemalle ja takaisin. Pillurallin (suom. ‘p***urallin’) ajaminen voi olla suosiossa muuallakin, mutta vain Keravalla huristellaan monta kierrosta kessin munkkia (suom. ‘keskustan kierrosta’). Jos haluat sopeutua joukkoon, hanki autoon karvanopat – ja varmista, että ne ovat vihreät.
Naispuoleisen kumppanin kanssa saapuvien miesten kannattaa muistaa, ettei Keravalla puhuta ‘vaimoista’ tai ‘tyttöystävistä’. Ei, Keravalla on vain muijia. Rouvasta puhuessa ei myöskään ole suotavaa käyttää possessiivisuffiksia – oikea muoto on mun muija, ei muijani.
Jos suoriudut matkallasi paikalliseen juottolaan, muista tilata paikallisherkku Kerava-cappuccino (suom. ‘tuoppi olutta’).
Keravalainen sananparsi mukailee hyvin orjallisesti tavanomaista suomalaista puhekieltä, mutta toki meilläkin jotain ihan omaa on. Jos haluat tehdä vaikutuksen keravalaiseen turistioppaaseesi, kehu jotain asiaa tosi hienoksi eli käihäksi (vrt. ‘magee’).
Kerava on moteerni paikka.
Keravalaisten rakastamat puheenaiheet
Keravalaissanasto ei muodosta erityistä kielimuuria natiivin ja ulkopaikkakuntalaisen välille. Pelkkä käihän hokeminen ei kuitenkaan riitä keravalaisen sydämen valloittamiseen. Seuraavaksi siis vinkkejä keskustelunaiheiksi keravalaisten kanssa.
Utelias turisti halunnee tutustua paikallisiin maamerkkeihin. Jos haluat nähdä paikallisia nauttimassa viikonloppuilloista, pyydä opastasi viemään sinut keskustan amfiteatterimaiselle Arskalle. Jos sen sijaan kiinnostut ennemmin elämästä lähiöissä, suuntaa Kurkelan Arabikylään tai Lintulammenkadulle eli Keravan Melroselle. (Sivumennen sanoen Keravalla on ihan oikeastikin paljon mielenkiintoista nähtävää. Eriteltäköön potentiaalisia turistikohteita tarkemmin joskus toiste.)
Murrettuasi jään nähtävyyksien ihmettelyllä voit syventyä keskusteluun paikallista kiinnostavasta aiheesta. Hedelmällisintä on kysyä, miksi juuri sinun pitäisi muuttaa Keravalle. Monille ulkopuolisille keravalaisuus on silkkaa vitsiä, mutta natiivit ovat juuristaan ylpeää kansaa. Saatkin varautua pitkään perusteluun Keravalla asumisen eduista.
Keravalaiset ovat valmiita puolustamaan lintukotoaan, mutta se ei tarkoita sitä, etteikö heillä olisi huumorintajua itsensä suhteen. Päinvastoin, heitä kutkuttavat pienetkin huomiot keravalaisesta elämäntyylistä, ja voitkin herätellä keskustelua esimerkiksi näillä kärjillä:
Kuka on Oliver – ja miksi hänellä on kirpputori?
Miksi Keravalla ylipäänsä on niin h******n paljon kirpputoreja?
Missä Keravan viidestäsadasta kampaamosta saa parasta palvelua?
Miksi valkosipuli?
Yritä myös ujuttaa mukaan vaikka seuraava vitsi:
“Eero Lehti oli kävelyllä ja kaatui. Ohikulkija tarjosi apua, mutta Lehti näytti keskaria.”
Tervetuloa pieneen suureen kaupunkiin!
Kiitos mielenkiinnostasi Keravaa kohtaan – toivottavasti tästä pikasanastosta on apua vierailullasi.
Tervetuloa siis pieneen suureen kaupunkiimme! Täällä sinua pidetään hyvänä taustastasi tai asenteistasi huolimatta. Me keravalaiset olemme nimittäin avarakatseista kansaa ja aina valmiina syleilemään vieraita läheltä ja kaukaa. Meillä ei syrjitä ketään.
Paitsi järvenpääläisiä. Pthyi!
Lopuksi jättimäinen kiitos Facebookissa toimivan We Love Kerava -ryhmän jäsenille avusta sanaston kokoamisessa. Jos huomasit, että artikkelista puuttuu jotain ehdottoman keravalaista, kerro kommenteissa 🙂
Kerava-päivää juhlittiin viime sunnuntaina kunnianosoituksena 89 vuotta sitten allekirjoitettua asiakirjaa, jonka mukaan Keravasta tuli itsenäinen kauppala vuoden 1924 alusta. Vuoden keravalaisen valinnan ja nimikkolaattansa Keravan tähtiin saajan paljastamisen ohella päivää juhlittiin myymällä paikallisia laatuasusteita.
Kuten olen aiemmin kirjoittanutkin, monille matka Keravalle saattaa olla jopa traumaattinen kokemus. “Siellä haisee, ihmiset on perseestä ja se on ihan liian kaukana Helsingistä“, luulevat. Lukisivat HurraaKerkon kaupunkikuvauksia niin tietäisivät paremmin. Mutta maassa maan tavalla, ja niille urbaaneille matkaajille, jotka pelkäävät erottuvansa paikallisista ulkonäkönsä takia, onkin aika tarjota vinkkejä keravalaisesta muodista.
Vanhemman polven keravalaisten lanseeraama muoti pääsee parhaiten oikeuksiinsa kesäisin, jolloin ukulien sandaali ja sukat -yhdistelmät ilmestyvät katukuvaan. Erityisessä suosiossa ukulien keskuudessa ovat liivit – etenkin sellaiset kalastajanvermeitä muistuttavat haaleanbeiget liivit, joissa on vähintään kahdeksan minitaskua ja yläselässä roikkuu metallinen rinkula. Nuorempaa polvea taas on kiinnostanut kaikki tribaalikuvioitu kuosi. Radalle lähtiessä vaatetukseen panostetaan erityisesti – nyt on ihan uutta Jack & Jonesia kuule.
Kaikkinensa keravalainen pukeutumistyyli on melko arkista, jopa vaatimatonta. Tämä nousee esiin aina Helsinkiin suunnatessa. Ulkonäköpaineet ovat korkealla, pääkaupunkia varten kun aina tuntuu olevan pakko ihan pynttäytyä.
Kerava™
Pieni suuri kaupunki brändää itseään Kerava-lasein, karvanopin ja rintamerkein.
Pukeutumiskliseet ovat kuitenkin murroksessa. Keravalla on nimittäin opittu tuotteistamaan, ja tarjolla on paljon brändinmukaisia asusteita. On Kerava-paitoja ja keravalaisten keskuudessa huippusuositun Facebook-ryhmän kehittelemiä We Love Kerava -rintanappeja. Taannoisilta Kerava-päiviltä tarttui mukaan myös viralliset Kerava-lasit (kuva yllä). Näihin kun pukeutuu, ei turistia enää helposti natiiveista erota.
Kerava-logolla varustetut aurinkolasit ovat valkosankainen versio klassisesta Ray-Banin mallista. Kyynikko voisi väittää, että lasit ovat suosittuja korkeintaan Psyn tai Hei kliffaa hei -leffan fanien keskuudessa, mutta lasit ovat olleet aivan jättimäinen hitti. Ensimmäinen 5000 kpl erä myytiin loppuun hetkessä, onneksi toisesta erästä riitti meillekin yhdet rillit.
Brändityön myötä p***uralliperinteestä tunnetun kaupungin epävirallinen symboli, karvanopat, on noussut uuteen arvoon. Virallisten, terveellä itseironialla suunniteltujen Kerava-karvanoppien ohella klassiset autokoristeet ovat päässeet tähän epäviralliseen Kerava-paitaan. Toki Kerava-stereotypioilla ratsastavia paitoja on myynnissä jo vaikka millä mitalla – mutta kun Kasper Strömman suunnittelee noin tyylikkään karvanoppaisen Kerava-paidan, tietää hipsteriyden vihdoin ja viimein olevan matkalla myös Keravalle.
Kotikaupunkini Kerava -kirja saapuu pian myyntiin.
Maistiainen keravalaiselämää
Tietyllä tavalla olen pian saavuttamassa vuosia eläneen haaveeni: minusta tulee julkaistu kirjailija!
Noh, ainakin tavallaan: Kerava-seuran pian julkaistava Kotikaupunkini Kerava 18 -kirja sisältää kirjoittamani artikkelin.
Aiemmista Pieni Suuri Kerava -juttusarjan osista inspiraatiota ammentava teksti on osa kirjaan upotettua Kerava-muisteloiden trilogiaa, jossa kirjoittamani setti edustaa “nuorten ääntä”. Koska otin vaikutteita täältä blogin uumenista, halusin jakaa artikkelin myös täällä. Pienenä bonuksena lisäsin artikkeliin viittaukset kirjoituksiin, joista inspiraatiota ammensin.
Juttuni on vain osa lähes 200-sivuista julkaisua, joten tuskin bossaan koko hommaa – keravalaisilla on edelleen hyvä syy napata paikallishistoriallinen eepos kaupasta mukaan. Anyway, tässä maistiainen 18. Kotikaupunkini Kerava -julkaisusta. (more…)
An epic sandbox style adventure game filled with over the top action and sinister humour.
The city of Los Cuervos isn’t as innocent as it looks – behind a shiny exterior lies a world ripe with crime, corruption and depravity. Toby LaJune is a former alderman who was framed for embezzling city budget reserves. Years later, it’s finally time to go home – to find the ones who framed him are now running the city. Enraged by the betrayal and the city’s overall decay, he sets out to avenge – and clean up the town.
You play the game as Toby LaJune, a former local politician sent to jail on bum charges. With the aid of your uncle 80 LaJune and your brother Tatum, you return to Los Cuervos to start your life all over again. You pick up odd jobs here and there, but ultimately your objective in this action adventure game is to wipe out the bad guys and become the mayor of Los Cuervos.
During the gameplay you complete missions to get money and fame – and most importantly – the means and connections to take over the city. But remember: though Los Cuervos may look like a small hick town, it’s ripe with possibilities – both legal and not – to make money and find items. Take your time to get to know the town and its inhabitants, and don’t shy away from taking on some extra missions. The game’s a sandbox title with myriad options, minigames, side quests, choices and ancillary encounters.
Main Cast of Characters
You’ll meet several characters on your way to vengeance. Some are there to help you in ousting the evil Mayor and his corrupt companions, and some are there to stop you. Here are some of the game’s main characters.
The LaJune Family Your uncle – nicknamed “80” for falling from the 80th floor of one of the city’s two sky scrapers and surviving – is a sarcastic old geezer who is something of a father figure to you and your brother. The LaJunes hook you up with your first apartment, car, job and other utilities. They help you along the way by connecting you to people who can get you close to the mayor, too.
Ralph Paquin Once one of your closest friends, your arch nemesis has taken over the city. He’s the puppet master of a town filled with corrupt politicians and cops.
GatoKurdishian The Mayor’s wife, who used to be your girlfriend before you were sent to prison.
Earl Eaves a local politician and media mogul who has tarnished your fame with falsified exposees published in the local newspaper he runs.
James Booth The chief of local law enforcement who tampered with the evidence to frame you. He runs many of the illegal business ventures with the Mayor, and has issued an order for his employees to make your life a living hell. So watch out for trigger happy cops who’ll bust you for any indiscretions they catch you doing.
Garry Salón never mind his speech impediment, he’s one of the biggest jefes of the Los Cuervos criminal underworld. But if you prove yourself worthy, he and his mobsters will aid you in raising hell.
Sandra Serrano local reporter and the president of the local history club Los Cuervos Society, she helps you in gathering evidence of the Mayor’s criminal ventures.
EJ Dicklady is a consultant at the Mayor’s office who doesn’t approve of his employer’s actions. He is someone who can get you close to the Mayor.
Tony “Laser” Capa the leader of the Upper Los Cuervos Gang. His thugs are in a gang war with the Lower Los Cuervos Gang, which may cause some disturbance around town.
The Classic A demented but seemingly harmless sculptor who’s hell-bent on creating a life-size statue depicting, according to his own words, his daughter who died as a child. He might ask you to get him some tools and whatnot, and he might give you clues about the city’s secrets.
Places of Interest
When you start playing, you’ll be given a place – a Home Base, if you will – where you can save your game between missions. Once you’ve made enough money, you’ll be able to move out from your studio apartment in the Gremio District ghetto and get a nicer place somewhere else in town.
Action in front of the Music School near the train station and the Andrew’s Store.
If you get caught while doing something illegal, the cops will chase you and arrest you. They’ll release you soon enough but take any weapon and ammo you might be carrying and a chunk of your money to pay for your fine.
Same thing goes for the local hospital – you respawn at the hospital if you’re killed during gameplay but they’re sure to take your weapons and some of your money.
During your spare time, feel free to hang out in the city’s bars & pubs (Cuban Gringo, Cosmopolitico or The Tin Pint Pub, just to name a few), shop in the malls or get nutricious food from the various restaurants and grills (such as Goofy Burger, The Merry Hen and the always crowded The Corner Cafe). Restore your health by getting food from a restaurant or by getting medication from either one of the city’s pharmacies. Get weapons and ammo from the LC Shooter store.
If you’re looking for a new outfit, try the Andrew’s Store or Kiwi for some slick urban style clothing, or LessMann if you’re more into suits and other more traditional apparel. New haircut? Head on over to Rhi-No near the railway station or FlameHair near the other end of the Champán Tunnel.
Catch a flick at the movie theater which is, strangely enough, located in the Carpenter High School premises. Then there’s the city library – or maybe you want to catch a play performed by the Campo Nuevo Actors at the Champán District Theater. Hit the various gyms or the La Ronda Malo skate park for exercise.
The city is relatively small, but if you do get lost, navigate with your smartphone’s GPS and map – and feel free to listen to the local radio stations on your phone while you’re at it.
The Story
Toby LaJune is all set to start a new life after prison but is unable to so properly before having his revenge on his supposed friends who set him up.
Through connecting with different elements of the Los Cuervos community by completing various missions, he manages to gather a whole network of people who help him in
Gather money to get a bigger home, perhaps on well-reputed areas such as Craneville or the Sombrero District..
creating anarchy all throughout the city. Gaining the locals’ trust is key, but connecting all the elements of the Los Cuervos society is no easy task. Toby has a challenging quest ahead of him…
Amidst the chaos Toby gains access to the Mayor’s secret files. Toby exposes the criminal schemes (among them smuggling, money laundering, manifacturing narcotics – all done in secret at the desolate Alexander’s Mall) Paquin and his cohorts are up to. But those aren’t the only secrets Toby unravels during his quest of revenge…
Having exposed the Mayor’s evil-doings Toby is finally able to clear his name – and become the new Mayor of Los Cuervos. But not without a bloody and dramatic face-off with everyone who betrayed him.It’s time for a revolution!
Side Missions
Strangers and supporting characters are likely to give you some side quests, the completion of which is voluntary but worth the while.
You can make extra money by driving a cab or collecting empty bottles or seeking local relics for Sandra’s collection. Go to the old market place in the evening and challenge other drivers to race from the market place to the railway station. The stakes are high, but he who wins, wins big.
You also get rewards (money, respect) for completing particular challenges such as seeking local relics for Sandra’s collection, competing with the local sports hero Biggie “Marathon Man” Hollows in track & field events, aiding gangs in expanding their turfs or robbing someone right in front of the Police Station.
You can also deliver fast food from the city’s restaurants to paying clients. But choose carefully: the city’s Chinese restaurants, both run by Tom Lin Dom, are in serious competition against the Turkish restaurants which are run by Akeem Bass. Neither chain of restaurants takes kindly to competitors, and they won’t shy away from sabotaging your assignments.
Get slick new outfits by shopping or completing missions.
Main Missions (examples): Topsy-Turvy Train Trouble: You’ve just arrived in town and started building a life for yourself, when all of a sudden you get a phone call from – who else – the Mayor himself. You agree to meet him on the bridge above the train station. But it was all a hoax: the bridge is rigged with explosives and – well, explodes once you’ve reached the spot you agreed to meet at. You survive the trap, but all railway traffic is effectively impossible after the collapse.
Bank Go Boom: Tony Capa agrees to help you out on one condition – you have pay him a s***load of money. You take his gang to rob the Northern Bank. You blast through the guards, hack into the vault, take the money – only to find that tens of cops have surrounded the premises. You and your gang now have to fight your way out and escape the police. What ensues is an exhillarating chase across town.
Barbershop Beat’Em-Up: You learn that the chief of police is getting a haircut and you figure that’s your golden opportunity to strike. You confront him off guard and give him a cut he won’t be happy about.
Mayoral Masquerade: After securing your fake ID, you masquerade as an employee of City Hall and break into the Mayor’s office. This is where you find all the evidence you need to clear your name.
The Trouble With Garlic: The people of Los Cuervos love their garlic – and those local criminals sure like to smuggle drugs by stashing them inside garlic transporting trucks. Salón wants you to take a truck loaded with garlic and cocaine from his factory to his dealers around town. But look out for cops and rivaling gangs.
Cat On A Hot Tin Roof: Feeling sorry for leaving you all those years ago, Gato comes to meet you at the Sunny Hill recreational park, wishing she could make amends. One of Paquin’s thugs sees you and tries to take you out with his friends. You have to protect Gato from the attackers. After a narrow but successful escape Gato confesses that she’s still in love with you. At first you think it’s just a trick, but then you give in to your feelings, too…
A Dictator Dethroned: Paquin’s thugs have informed their boss abour your encounter with Gato, so Paquin, desperate and enraged after having been exposed as a criminal, resorts to kidnapping his wife. You of course go after Paquin who tries to escape in his helicopter. You shoot your way through Paquin’s thugs and confront your nemesis on the roof of City Hall. You destroy the helicopter before Paquin manages to board with his hostage, but he escapes. You chase him around town guns blazing, and catch up to him eventually. You resolve your animosities with a duel on a secluded Los Cuervos riverbank.
And in the aftermath, you marry Gato and get elected mayor, who will rebuild the city. Peace is restored in Los Cuervos, but only for a little while…
COMING SOON: “GTA Los Cuervos II – The Undead Are A Girl’s Best Friend”. In this sequel, The Classic is finally ready with his statue, which unleashes a curse on the town and its residents. The Mayor races against time in this horrific action adventure to unravel the mystery of the undead…
