Blade Runner on kyberpunkin uranuurtaja
… Mutta sen alkuperäinen versio vuodelta 1982 ei ollut aivan sitä, mitä ohjaaja Ridley Scott halusi. (more…)
Tag: Blade Runner
Ridley Scottin ohjaustyölle omistettuja kirjoituksia.
-
Mitä tapahtuu elokuvassa Blade Runner 2049?
Mitä tiedämme uuden, Harrison Fordin ja Ryan Goslingin tähdittämän Blade Runnerin juonesta? Rick Deckardin tarina jatkuu 6.10.
Kun ensi kertaa kuulin Ridley Scottin aikeista jatkaa Blade Runnerin tarinaa, suhtauduin uutiseen varauksella. Blade Runner on yksi ehdottomia suosikkielokuviani, joten pelkäsin jatko-osan tahraavan rakkaat mielikuvat – Star Wars -etkot ja Die Hardin ja Indiana Jonesin uudelleenlämmittelyt olivat jättäneet pahan maun suuhun.
Viimeisen reilun vuoden aikana julkaistut trailerit ovat kuitenkin saaneet odottamaan elokuvaa kuumeisella innolla. Kuvasto näyttää äärimmäisen tyylikkäältä ja ohjaus uskolliselta alkuperäiselle tyylille. The Force Awakensin, Tron: Legacyn ja Creedin myötä yleinen usko laadukkaisiin comebackeihin on myös kasvanut.
Mutta mitä tiedämmekään tulevan jatko-osan juonesta? (more…)
-
Cult Sure: Rick Deckard ja Gaffin muistot
Edward James Olmos avustaa Harrison Fordia replikanttijahdissa elokuvassa Blade Runner. Mistä Blade Runnerin replikanttien muistot ovat peräisin?
Aika polkaista käyntiin Film February 2015! Viidennen vuoden kunniaksi palaamme muutamien aiemmin käsiteltyjen aiheiden pariin, ja mikäpä olisi parempi tapa aloittaa kuin puhumalla muistoista – tarkalleen ottaen erään legendaarisen dekkarin muistoista.
Blade Runneria on tullut hehkutettua ja analysoitua useampaan otteeseen vuosien varrella, joten jätetään juonen ja metaforien pohdiskelu tällä kertaa väliin. Luvassa on kuitenkin spoilerintynkää.
Yksi kuumeisimmista kysymyksistä elokuvaan (tarkemmin sen Director’s Cutiin) liittyen on se, onko päähenkilö Rick Deckard itsekin replikantti, keinotekoinen ihmisolento. Mielestäni on – mutta erästä asiaa Deckardin taustasta en ollut koskaan tullut miettineeksi.
Päivitys 2019: Denis Villeneuven ohjaama jatko-osa Blade Runner 2049 todistaa Deckardin olevan replikantti. Vaikka alkuperäisen klassikon herkullisin mysteeri ratkeaa, myös jatko-osassa on luvassa yllätyksiä.
Deckard rakastuu Rachaeliin, viattomaan replikanttiin, joka on niin huippuviritelty yksilö, ettei edes tiedä olevansa keinotekoinen. Huijauksen on mahdollistanut se, että Rachaelille on istutettu kehittäjänsä sukulaistytön muistot. Mutta jos myös Deckard – yksi suosikkielokuvasankareistani – on replikantti, mistä hänen muistonsa ovat peräisin?
Ovatko Deckardin muistot alun perin Gaffiltä?
Erään mielenkiintoisen teorian mukaan Deckardille on istutettu poliisikollega Gaffin muistot.
Gavin Rothery esittää Gaffin olleen poliisivoimien paras blade runner loukkaantumiseensa asti. Jotta kyvyt eivät menisi hukkaan, hänen muistonsa annetaan Deckardille ja niin kaksikko nauttii poliisipäällikön suosiosta.
Tarinan päähenkilö ei saa kuitenkaan toimia täysin autonomisesti. Gaff seuraa tutkijaa joka paikkaan ja toimii usein myös hiljaisena mutta valppaana kuskina.
Gaff askartelee elokuvan varrella origamihahmoja, jotka paljastavat hänen lukevan Deckardia kuin avointa kirjaa – juurikin siksi, että replikantin tuntemukset ovat hänen omiaan.
“Too bad she won’t live. But then again who does?”
GAFFSelvin merkki nähdään Director’s Cutin lopussa.
Deckard näkee toistuvaa unta yksisarvisesta. Viimeisessä kohtauksessa hän löytää Gaffin yksisarvisorigamin, joka paljastaa, miten hyvin tämä tuntee kollegansa ajatukset – Deckard ei ole missään vaiheessa vihjannut unistaan.
Kaksikon suhde ei tosin tunnu lämpimältä. Kenties Gaff tuntee olonsa uhatuksi työskennellessään feikkiversionsa aisaparina ja valvojana. Lopussa hän kuitenkin heltyy ja toteaa “you’ve done a man’s job”, hyväksyen replikantin vertaisenaan.
Päivitys 2019: Katso myös Kerkon kasarikultin arvostelu alkuperäisestä Blade Runner -versiosta.
-
Film February 2015 alkaa – katso teaser-video
Nyt se alkaa – FILM FEBRUARY 2015!
Luvassa on sekalainen joukko arvosteluita, suosikkien listauksia ja muutama ensi-iltakin. Näin viidennen elokuvateemakuukauden kunniaksi palaamme myös hieman ajassa taaksepäin ja pureudumme uudelleen muutamiin aiempina vuosina käsiteltyihin teemoihin.
Blade Runner. Die Hard. Mystery Science Theater. Siinä muutama ilmiö, jotka pääsevät käsittelyyn tulevien helmikuun viikkojen aikana. Ilonpito ei kuitenkaan lopu siihen – luvassa on myös paljon, paljon muuta. Virittäydy kipaisemalla popcornia ja lukemalla vanhoja Film February -hittejä, kuten analyysi Quentin Tarantinon musiikkivalinnoista, TOP10 Vaihtoehtoista todellisuutta ja lyhytelokuva, josta koko roska sai alkunsa. Lisää leffa-aiheisia arkiston helmiä jaetaan HurraaKerkon FB-sivulla.
Näiden lukemistojen jälkeen ei muuta kuin –
3…2…1… Action!
-
TOP10 Kuvitteellista firmaa elokuvissa
Total Recall, Blade Runner, The Terminator… Etenkin tulevaisuuteen sijoittuvissa tieteiselokuvissa vilisee kuvitteellisia korporaatioita, jotka tarjoavat kuluttujille mitä erilaisimpia palveluita mielikuvitusmatkoista keinotekoisiin ihmisiin ja eläimiin.
Ihmiskunnan tulevaisuus näyttää ainakin Hollywoodin visioimana varsin kolkolta: joko elämme happosateiden piiskaamissa megakaupungeissa tai ydintuhon raunioissa. Oli kohtalomme mikä tahansa, joku firma on varmasti paikalla tienatakseen rahaa ihmisten ahdingolla.
Toki myös nykyhetkeen sijoittuvissa elokuvissa esitellään kaikenlaisia kuvitteellisia bisnesmalleja. Onneksi kaikki eivät tähtää pelkkään rahastukseen epäeettisin keinoin.
Film Februaryn kunniaksi luvassa on lista legendaarisia, vaikutusvaltaisia ja muuten erityisiä feikkibisneksiä.
10. Bubba Gump Shrimp Company (Forrest Gump, 1994)
Menetettyään parhaan kaverinsa Vietnamin sodan taisteluissa, Forrest Gump alkaa kalastajaksi kaverinsa muistoa kunnioittaakseen.
Aluksi katkarapusaaliit eivät ole häävejä, kunnes suuri myrsky tuhoaa kaikkien muiden alueella toimivien kalastajien alukset. Suosio siivittää Bubba Gump Shrimpin miljoonien arvoiseksi brändiksi – jopa niin suosituksi, että sen kunniaksi on tosimaailmassakin perustettu samanniminen ravintolaketju.
9. Big Kahuna Burger (mm. Pulp Fiction, 1994)
Big Kahuna Burger on havaijilainen pikaruokaketju, joka esiintyy monissa Quentin Tarantinon elokuvissa, kuten Death Proof, Neljä huonetta, Hämärästä aamunkoittoon ja True Romance.
Ikimuistoisin esiintyminen nähdään Pulp Fictionissä, jossa Samuel L. Jacksonin onnistuu tehdä tavallisen hampurilaisen syömisestä piinaava hetki. Havaijilainen hampurilainen kuulostaa mielenkiintoiselta ja houkuttelevalta, etenkin kun puhemiehenä on Jules Winnfield.
Lue myös: Quentin Tarantino – näyttelijä?
8. Nakatomi Corporation (Die Hard, 1988)
Ensimmäisessä Die Hardissa eurooppalainen rikollisryhmä hyökkää Nakatomi Corporationin Los Angelesin toimistoon. Hans Gruberin johtama tiimi väittää olevansa terroristeja poliittisella asialla, mutta tosiasiassa hyökkääjät ovatkin vain Nakatomin obligaatioiden ja muiden arvotavaroiden perässä.
Nakatomin varsinainen bisnesala jää kuitenkin vähän hämärän peittoon. Japanilaisella yrityksellä on joka tapauksessa toimintoja ympäri maailmaa, ja sen projekteihin kuuluu mm. rakennushanke Indonesiassa.
Lue myös: Top 10 tappoa Die Hardissa
7. Omni Consumer Products (Robocop, 1987)
OCP on lähitulevaisuuteen sijoittuvista Robocop-elokuvista tuttu megakorporaatio, jonka työntekijät kuvastavat 1980-luvun häikäilemättömiä juppibisnesmiehiä. OCP tarjoaa kuluttajille tuotteita ja palveluita laajalla skaalalla sairaalapalveluista avaruusmatkailuun.
Detroitissa päämajaa pitävä OCP omistaa kaupungin poliisivoimat ja rakentaa kaupunkia suojellakseen myös koneellisia järjestyksenvalvojia. OCP:n suuri visio on rakentaa Detroit uudelleen yksityistetyksi, ylelliseksi tulevaisuuden Delta Cityksi. I’d buy that for a dollar.
6. Rekall (Total Recall – Unohda tai kuole, 1990)
Kuten taannoisessa vaihtoehtoisten todellisuuksien listassa todettiinkin, Arnold Schwarzenegger lähtee vuoden 1990 Total Recallissa kunnon mindfuck-matkalle Marsiin.
Tulevaisuudessa Rekall-niminen tarjoaa tavallisille kuluttajille mahdollisuuden lähteä lomamatkalle kaukaisille planeetoille poistumatta Maan kamaralta.
Asiakkaalle siirretään kustomoitava muisti-implantti, jonka avulla tämä voi kuvitella olevansa vaikka salainen agentti. Sivuvaikutuksiin kuuluvat mahdollinen vainoharhaisuus, väkivaltaisuus ja kuivien onelinereiden laukominen.
5. Ghostbusters (Haamujengi, 1984)
Haamujengi on yksi elokuvamaailman parhaista startupeista.
Tiedemieskolmikko perustaa oman aavejahtiin keskittyvän yrityksen aseinaan protoniaseet, kulkuvälineenään ruumisauto ja tukikohtanaan hylätty paloasema. Omat TV-mainokset nostavat firman suureen suosioon, mutta pelastettuaan New Yorkin epäjumala Gozerilta kaupunki haastaa Haamujengin oikeuteeen ja kieltää paranormaalien ilmiöiden tutkimisen.
Ennen kuin yliluonnolliset voimat jälleen pakottavat takaisin tositoimiin, tiimin jäsen Ray ehtii perustaa myös oman kirjakaupan Ray’s Occult.
4. Cyberdyne (The Terminator – tuhoaja, 1984)
Teknologiakehittäjä Cyberdyne on helposti yksi kaikkien aikojen vaikutusvaltaisimmista yrityksistä elokuvissa. Heidän kehittämänsä Skynet-asejärjestelmä on kuitenkin vastuussa kansainvälisen ydinsodasta ja ihmiskunnan ajamisesta tuhon partaalle.
Cyberdynen edistyksellinen keksintö sai alkunsa, kun tutkijat löysivät rikkoutuneen mutta huippusofistikoituneen mikrosirun tehtaalta, jolla nainen nimeltä Sarah Connor väitti taistelleensa tulevaisuudesta saapuneen tappajarobotin kanssa. Sirun (ja tehtaalta löytyneen metallikäden) ansiosta Miles Dysonin johtaman tiimin tutkimustyö ottaa aimo harppauksen kohti apokalypsin aiheuttamista.
Cyberdyne on ensimmäisten Terminator-elokuvien ohjaaja-käsikirjoittaja James Cameronin käsialaa. Sisäpiirin vitsinä Cameron kirjoitti Aliens-elokuvaansa myös maininnan yrityksestä nimeltä Hyperdyne.
Lue myös: Terminator-elokuvien aliarvostetut soundtrackit
3. Universal Exports (Live and Let Die -kirja, 1954)
Kaikkien aikojen legendaarisin agentti James Bond ei ehkä jaksanut keksiä itselleen joka tehtävää varten uutta aliasta. Britanniaa ei kuitenkaan koskaan lähdetty edustamaan virallisesti vaan matkaan lähdettiin peitefirman varjolla.
Salaisen tiedustelupalvelun MI6:n koodinimi Universal Exports esiintyi leffoissa vielä 80-luvulla; pienenä pettymyksenä edes Skyfallissa, joka vilisee viittauksia vanhoihin Bondeihin, ei peitefirmaa mainittu.
2. Tyrell Corporation / Weyland-Yutani Corporation (Blade Runner- ja Alien-elokuvat, 1979–)
Science fiction -elokuvagenren ikonisimmat megakonsernit saavat jakaa kakkossijan niitä yhdistävän tekijän johdosta: molemmat ovat tuttuja Ridley Scottin elokuvista.
yrell Corporation tunnetaan Blade Runnerissa nähtyjen Nexus-androidien ja muiden keino-olentojen valmistajana, ja Weyland-Yutani Alien-elokuvien ulkoavaruuden kolonialismin harjoittajana.
Molempien yritysjättien perustajat, Eldon Tyrell ja Peter Weyland, nähdään elokuvissa elämänsä ehtoopuolella. Miehet ovat erityisen ylpeitä luomistaan keinoihmisprototyypeistään ja jopa kiintyvät edistyksellisiin uutuusmalleihinsa – Tyrell Rachaeliin ja Weyland Davidiin.
Oikeisiin ihmisiin he kuitenkin suhtautuvat eri tavoin. Joviaalimpi Tyrell pelaa säännöllisesti shakkia palkollisensa kanssa, kun taas Weylandille (ja koko Weyland-Yutanille) ihmiset ovat vain hyväksikäytettävää käyttötavaraa; keino haalia yritykselle lisää mainetta ja mammonaa.
1. InGen / Jurassic Park (Jurassic Park -kirja, 1990)
Varsin värikooditettu seurue matkaa Isla Nublariin InGen-yrityksen sponsoroimana. Listan kärkeen nousee geneettiseen tutkimukseen keskittynyt International Genetics. John Hammondin luotsaamaa yritystä on kritisoitu niin muiden tutkijoiden työn kopioinnista kuin DNA-manipuloitujen eläinluomustensa epäeettisestä kohtelusta, mutta heidän suurelle innovaatiolleen, aidosti hengittäviä dinosauruksia vilisevälle Puuhamaalle, on pakko nostaa hattua edistyksellisyydestä.
Kuvitteellisella Isla Nublarin saarella sijaitsevaa Jurassic Park -huvipuistoa rakentaessa ei ole kuluissa säästelty, pois lukien yritysvakoilijaksi ryhtyvän koodaajan palkassa. Sabotaasin ja saarelle iskevän hirmumyrskyn johdosta saaren esihistorialliset vetonaulat pääsevät valloilleen, eikä Jurassic Parkia päästä lopulta koskaan avaamaan yleisölle.
New Business
Älkäämme toki unohtako, miten huomaamatonta tosielämän brändien product placementia elokuvissa joskus harjoitetaan… Listalta jäi monen monta enemmän tai vähemmän tunnettua yritystä ja yrittäjää: Psykon Norman Bates motelleineen, Konttorirottien Chotchkie’s-ravintola (jonka tarjoilijoiden oli pidettävä päällä persoonallisuuttaan esiin tuovia pinssejä), kyseenalaista valmisruokaa tuottava Soylent Corp…
Yrittäjyys ei toki rajoitu elokuvamaailmaan. Sarjakuvasankarit Iron Man ja Batman rakentavat gadgetteja omien jättiyritystensä piikkiin. Saksalaisessa trillerikirjassa S.O.R.R.Y. kaverukset perustavat nerokkaan palvelun, jonka edustajat välittävät anteeksipyyntöjä.
Suosikkibisnekseni televisiossa on South Parkissa esitellyt alushousutontut, jotka nimensä mukaisesti ovat alushousuja varastavia tonttuja. Parasta on heidän kolmivaiheinen bisnesmallinsa: vaihe 1) Kerää alushousuja; vaihe 2) ? ; vaihe 3) Tuotto. Yksinkertaista, eikö?
Olen aina jollain tasolla ollut kiinnostunut oman bisneksen pyörittämisestä, mutten usko kuitenkaan oikeasti soveltuvani yksityisyrittäjäksi. Niinpä taidan edelleen tyytyä toivoon siitä, että joskus joku muu rakentaa minulle robottikaverin tai lentävän auton, ja sitä odotellessa hoen itsekseni vanhaa totuutta: “There’s no business like show business.”
-
TOP 10 robotit elokuvissa, musiikissa ja muualla viihdemaailmassa
Ei omena kauas puusta putoa: sekä isä että tytär tykkäävät roboteista. Kuvassa Unicron vuoden 1986 elokuvasta Transformers – The Movie. Ikimuistoisimmat keinoälyt, kyborgit ynnä muut koneihmiset
Jostain syystä kolme- ja puolivuotias tyttäreni on aina ollut kummallisen kiinnostunut roboteista. Harva se päivä leikkeihin sekoittuu ripaus scifi-elektroniikkaa, ja onhan tyttö aiheesta laulanutkin. Innostuksen alkulähde on kuitenkin jäänyt vanhemmille mysteeriksi, sillä nörtti-isäkään ei ole aivopesuasialla ollut.
Olen itsekin aina ollut suuri tieteisfiktion ystävä, mikä on varmasti suoraa perua omalta isältäni.
Hänen jalanjäljissään innostuin Star Warseista, Harry Harrisonista ynnä muista “lamppupääjutuista” (äitini keksimä termi). Eikä tietenkään sovi unohtaa 1980-luvun yleisesti hyvin scifimyönteistä ilmapiiriä, jota personoitui muun muassa Transformersiin, Star Trekin uuteen sukupolveen, Ritari Ässään puhuvine autoineen ja BraveStariin kaikenlaisine mutantti- ja robottiörvelöineen.
Koska kolmannen polven robotti-innostus on kuitenkin mitä todennäköisimmin katoava luonnonvara, ajattelin käyttää tilaisuuden hyväksi ja muistella muutamia robottihahmoja, joita itse fanitin lapsena. Käsitettä ‘lapsena’ käytän löyhästi ja suurinta osaa näistä roboista fanitan edelleenkin, mutta joka tapauksessa, tässä on epävirallinen lempirobottieni TOP10.
10. Vincent & Bob elokuvasta Musta Aukko (1979)
Mustan Aukon sympaattinen metallilootaparivaljakko. Disneyn vakavahenkisestä tieteisseikkailusta Musta Aukko (The Black Hole) jäi pienelle päällimmäisenä mieleen kaksi ilmassa leijuvaa metallikasaa. Robottikaksikko Vincent ja Bob avustavat avaruustutkijaporukkaa selvittämään totuuden mustan aukon reunalta löydetyn tiedemiehen suunnitelmista.
9. Cherry elokuvasta Cherry 2000 (1987)
The forbidden love between a man and his robot girlfriend. Kuten jo kerran olen maininnutkin, Cherry 2000 -leffasta jäi vuosikausiksi mieleen vain hajanaisia muistikuvia.
Elokuvan nimihahmo on päähenkilö Samin rakastama robotti, joka kesken lemmenleikkien menee epäkuntoon. Sam irrottaa Cherrynsä korvan takaa tämän koko persoonallisuuden ja muistot sisältävän levykkeen ja lähtee etsimään tytsylleen uutta runkoa.
Etsintä ei ole helppoa, ja kun korvikekroppa vihdoin löytyy, ei Samia enää kiinnostakaan, vaikka hän on koko leffan ajan hehkuttanut Cherrynsä ainutlaatuisuutta ja upeutta. Sam vaihtaakin keinotekoisen heilan oikeaan ihmiseen, ja Cherry jätetään kylmästi aavikolle. Ritarillista.
Päivitys 3/2017: Cherry 2000 -arvostelu julkaistiin osana Film February -leffateemakuukautta.
8. Daft Punk
Daft Punk Daft Punk on yksi lempibändeistäni. Ensi-ihastuminen koitti Da Funkin myötä, ja pian musavideoiden kautta tulivat tutuksi myös ranskalaisduon todelliset kasvot kätkevät esiintymisasut. LED-valoin varustetut kypärät ja robottikäsiä kuvastavat hanskat ovat edelleenkin haaveissa saada omaksi.
Scifi-herkkua Daft Punk on tarjoillut mm. biisillään Robot Rock ja Interstella 5555 -musavideoteoksellaan. Kaksikko jää tällä kertaa näin alhaalle listalla muotoseikan vuoksi: aloin seurata bändiä niinkin vanhana kuin vasta yläasteella.
Päivitys 3/2017: Lue ja kuuntele Top 10 Daft Punk -suosikkiani.
7. Terminator elokuvasta Tuhoaja (1984)
Viikatemies goes digital. Muistan edelleen elävästi, miten innostuin nähdessäni Terminator II:n trailerin telkkarissa. Mainoksessa näkyvät erikoistehosteet olivat tajunnanräjäyttävää kamaa. Valitettavasti olin tuolloin kuitenkin vasta 6-7-vuotias, joten leffan näkemistä piti odottaa vielä useampi vuosi.
Vaikka elokuvassa ennustettiin maailmanlopun koittavan vuonna 1997, teos tehosteineen on yhä relevanttia katsottavaa. Digitaaliset ja niin sanotut “fyysiset” tehosteet ovat edelleen huippuluokkaa, ja vaikka katsoja tunnistaa olennot kiskoilla liukuviksi nukeiksi, ovat terminaattoreiden metallirangat eli endoskeletonit vieläkin varsin hyytäviä ilmestyksiä.
Lue myös: Terminatorin aliarvostetut soundtrackit
6. Mouserit TMNT-franchisesta (1980-90-luku)
Ensimmäisissä Turtles-sarjiksissa mouserit tunkeutuvat kilppareiden kotiin ja kidnappaavat Mestari Tikun. Myös teini-ikäiset mutanttininjakilpikonnat ehtivät kohdata liudan erilaisia robotteja. Pääpahis Krangin androidivartalon ohella yksi kilppareiden mieleenpainuvimmista koneellisista vihollisista on mouserit.
Tiedemies Baxter Stockmann kehitti polvenkorkuiset pikkurobotit taisteluun New Yorkin rottaongelmaa vastaan, mutta pian louskuleuoille kuitenkin löytyi uusia käyttötarkoituksia. Ninjakilpparit taistelivat mousereita vastaan jo alkuperäisissä sarjakuvissa, ja koneriiviöistä tuli yksi käytetyimmistä perusvihollisista vanhoissa Turtles-videopeleissä.
5. EV-9D9 elokuvasta Star Wars Episode VI: Return of the Jedi (1983)
C3PO ja R2-D2 dissaajadroidin luona Ralph McQuarrien maalauksessa. Tähtien Sodat ovat robottirakastajien märkä uni. Kaikkialla on mitä erikoisempia droideja, mutta lempparini sivurooleissa nähtävistä roboteista on elokuvassa Jedin Paluu.
C3PO ja R2-D2 viedään Jabban palatsin kellariin droiditoiminnan päällikön EV-9D9:n tylytettäväksi. Vaikka kyseessä on jälleen nukke, on EV ja monet muut alkuperäisen trilogian droidit paljon realistisemman oloisia kuin uuden trilogian tietokoneanimaatiot. EV-9D9:n lisäksi kunnianosoituksia ansaitsevat myös kellarissa kidutettavat, niin sääliä kuin huvitustakin herättävät robotit ja Imperiumin vastaiskussa Hoth-planeetalla Lukea auttava hoitsudroidi.
Lue myös: Top 40 Star Wars -kohtausta
4. Optimus Prime ja Megatron Transformers-piirretystä (kultainen 80-luku)
Suosittelen tsekkaamaan piirretyn Transformers-leffan (1986) tunnaribiisin, on yllättävän kova näin aikuisiällä kuunnellessa. Esittäjänä Lion. Kultaisella ’80-luvulla kaikki pojat rakastivat joko He-Mania, Turtlesia tai Transformereita – yleensä jopa niitä kaikkia. Viimeisestä erityisen vetovoimaisen teki pikkupoikien kahden lemppariasian yhdistäminen: robotit ja autot. Cybertron-planeetan muuntautumiskykyiset viihdyttivät piirrettynsä lisäksi sarjalla leluja, jotka olivat kuin kaksi lelua yhdessä.
Muistot piirrossarjan ja -leffan katselusta ovat suurimmaksi osaksi hämärän peitossa, mutta muutamat välähdykset esimerkiksi kakkoskauden introsta ovat piirtyneet verkkokalvoille sitäkin paremmin. Omistin pari kolme Transformers-lelua, jonkun sarjiksen ja palapelinkin.
Suosikkihahmoni taisi kuitenkin olla pahisten johtaja Megatron, joka muuntautui ASEEKSI! Hänen lisäkseen kiehtovia olivat tyrannosaurukseksi muuntautuva robotti Grimlock ja se pahis, joka yhdistyi useamman pikku-Decepticonin kanssa jättiläisrobotiksi.
Transformereille pitää antaa kiitos siitä, että heidän avullaan tutustuin aikaan myös GI JOE -sarjikseen. Crossover-tarina, jossa Megatron liittoutuu Cobran kanssa, oli kovaa kamaa, ja JOE-innostus jatkui pitkälle robottien vierailun jälkeenkin.
Vaikka Michael Bayn modernit Transformers-seikkailut ovat saaneet paljon lokaa niskaan, on sarjan ykkösosa sata kertaa parempi kuin ensimmäinen GI Joe -filmatisointi The Rise of Cobra.
3. Robocop (samannimisestä elokuvasta, 1987)
“Dead or alive, you’re coming with me!” Vuoden takaiselle leffasankarilistallekin päässyt RoboCop on hyvin traaginen hahmo. OCP-yhtiö elvyttää rikollisjengin lahtaaman poliisin ja rakentaa tästä kyborgin. Muistot menneisyydestä alkavat kuitenkin nousta pintaan ja Alex Murphy lähtee etsimään sekä tappajiaan että perhettään.
RoboCopin koneosien hurina ja jalkojen kumahtaminen lattiaan olivat Transformereiden muuntautumissoundin ohella lapsuuteni upeimmista robottitehosteäänistä.
2. Kraftwerk
“We are programmed just to do…” Sarja ‘Koneita esittävät muusikot’ jatkuu saksalaisten konemusapioneerien voimin. Tutustuin teknologiaa useissa biiseissä ihannoivaan Kraftwerkiin joskus vuosituhannen vaihteessa eli verrattain vanhana, mutta olkoon. Teininä syttynyt rakkaus Mensch-Machineja kohtaan säilyy edelleen.
The Robots -biisin viralliselle remixille tehty video, jossa bändin jäseniä esittävät mallinukkerobotit liikuttelevat metallisia käsiään ja elottomia nukkepäitään uneliaasti edestakaisin, on jotenkin hypnoottinen ja itse biisikin todella tarttuva. Hypnoottisuus pätee myös Kraftwerkin keikkoihin, joissa lavashow koostuu neljästä keski-ikäisestä ukkelista räpläämässä läppäri/syna-yhdistelemiään retrohenkisten tietokoneanimaatioiden pyöriessä nelikon taustalla nousevalla valkokankaalla.
1. Darth Vader (Tähtien sota -trilogia, 1977-1983)
Listan ykkösnimi on tuskin mikään yllätys. Voiman pimeän puolen lordi on kuitenkin niin ikoninen ilmestys, että heti ensinäkemältä se teki kymmenvuotiaaseen poikaan elinikäisen vaikutuksen.
Releet, ääni, maneeri ja soundtrack huokuvat herkullista pahuutta tyylillä, joka oikeutti Darth Vaderin myös Digilluusion lempparileffapahislistan kärkisijalle. Vaderillä on myös takataskussaan mahtava quote, jonka jokainen nörtti-isä haluaa jossain vaiheessa lapselleen heittää.
Lopuksi
“I find your lack of faith disturbing.” Vasta näin listan lopussa huomaan, miten suurin osa hahmoista on kyborgeja tai muita koneiden ja ihmisten sekoituksia. Muistiin jääneiden puoli-ihmisten listaa voisi jatkaa esimerkiksi G.I. Joen Cyber Vipereilla, Turtles-sarjiksessa esiintyneellä Verminator-X:llä tai vaikka Nemesis-elokuvan androideilla – Blade Runnerin replikantteja tai Star Trekin borgeja tietenkään unohtamatta.
Saa nähdä, kuinka kauan Taikan uteliaisuus robotteja kohtaan jatkuu. Todennäköisesti ei kestä pitkään ennen kuin robotit jäävät täysin unholaan ja kaikki leikit koskevat nukkeja ja Hello Kittyä.
Mutta ehkä kuitenkin kannattaa pitää Tähtien Sota -DVD käden ulottuvilla, Neurovelho kirjahyllyssä ja The Robots Spotify-soittolistalla.
-
Blade Runner 1982 – miten tappavaa onkaan tuntea?
Tulkinta Blade Runnerista
Kuin kohtalon johdattamana sain käsiini lukion mediakurssia varten laatimani arvostelun Blade Runner -tieteisklassikosta. Eeppinen teksti on tiettävästi keväältä 2001 eli vähän ennen Hiipivää Kerkkoa, joten löydös sopii oivasti Film Februaryä varten vastikään kirjoittamani Blade Runner -analyysin rinnalle. Olkaa hyvät.
Vuonna 1982 kyberpunk-tieteiselokuvat löivät itsensä lopullisesti läpi, kun Ridley Scottin huikea tulevaisuuden visio Blade Runner ilmestyi teattereihin. Kyseessä on futuristinen Frankenstein-mukaelma, joka kyseenalaistaa ihmisen jumaluushaaveet robotin alkaessa tuntea.
Eletään vuotta 2019, jolloin on aina yö. Sade runtelee synkeää Los Angelesin Chinatownia. Tarina alkaa siitä, kun joukko ihmismäisiä robotteja eli replikantteja karkaa orjatöistään, ja heitä tuhoamaan lähetetään Harrison Fordin esittämä Rick Deckard. Tutkimusten aikana hän tutustuu lumoavaan replikantti Rachaeliin, joka ei tiedä olevansa robotti.
Kaikkia replikantteja yhdistää halu vapautua ihmisten ikeestä kun selviää, etteivät he itse ole luonnontuotteita. Kapinointia rajoittaa kuitenkin neljän vuoden maksimaalinen elinaika, joka on säädetty mahdollisten tunnevasteiden varalta. Varsinaisen karkurikoplan johtaja Roy Batty yrittää taistella kohtaloaan vastaan, ja isännältään karkaava Rachael päätyy Deckardin ovelle.
Blade Runnerin yleistunnelma on synkkä ja hidastempoinen. Elokuva on huikeine lavasteineen visuaalinen painajainen, joka hengästyttää jo ensi kuvista lähtien. Toteutus nojaa tarinan lailla vahvasti ristiriitoihin. Kamera ei liiku lähes ollenkaan, mutta niin tehdessään kamera-ajot saavat katsojan huokaisemaan haltioituneena. Myös musiikkia hyödynnetään persoonallisesti, sillä useimmista toimintakohtauksista on musiikki jätetty kokonaan pois. Ja vaikka kuinka ahdistavan moderni vuosi 2019 olisikin, käyttävät monet ihmisistä 1900-luvun alkupuolelta vaikutteita saaneita vaatteita.
Saman media-analyysitutkielman osana oli myös lyhyt arvostelu Blade Runnerin soundtrackistä, jolle ihme kyllä annoin tuolloin vain 2/5 tähteä – siinä, missä Levottomien soundtrack ansaitsi näemmä 4,5 tähteä. Aika kovaa… Liiankin usein elokuville käy niin, että juoni jää efektien rinnalla taka-alalle. Scottin ohjaustyö on kuitenkin virkistävä poikkeus tässäkin asiassa.
Elokuvan vahvuus piilee nimittäin sen hahmoissa ja verkkaisessa tilanteiden kehittelyssä. Blade Runner elää ihmisen ja tietokoneen rajavyöhykkeillä kääntämällä niiden roolit ylösalaisin: ihmiset ovat enimmäkseen yksiulotteisia irvikuvia, kun taas replikantit muuttuvat hetki hetkeltä inhimillisemmiksi – ne raivoavat, nauravat ja lopulta jopa itkevät.
Päähahmoja yhdistää kuitenkin heidän eräänlainen kaksinaamaisuutensa: Deckard on aluksi itsevarma, mutta androidin tavatessaan hän alkaa hutiloida ja pelätä. Roy Batty on rauhallinen, mutta tappaessaan hän muuttuu hillittömäksi pedoksi. Samoin käy replikantti Prisille (Daryl Hannah), joka piilottelee kykyjään ujon ja lapsekkaan viattomuutensa alla.
Vivahteikkaan elämyksen nautinnollisin osa-alue on kuitenkin Deckardin ja Rachaelin suhteen hidas kehittyminen. Robotti löytää turvan metsästäjänsä kodista, jonka isäntä pakottaa Rachaelin tuntemaan, rakastamaan. Kylmästä replikantista kehittyy ujo mutta vapautunut nainen. Varsinkin Ohjaajan versiojättää elokuvan lopun ja suhteen jatkumisen avoimeksi, mikä vahvistaa mystisen elokuvan utopiaa ja arvoituksellisuutta.
Kunnon hahmoa ei kuitenkaan syntyisi ilman kyvykästä roolin esittäjää. Blade Runneriin on valittu joukko hienoja näyttelijöitä, joista tunnetuin lienee Harrison Ford. Hän hoitaa roolinsa tyylilleen ominaisen rennosti ja luonnollisesti, mutta nautinnollisempia katseluhetkiä tarjoavat keskeisimpien replikanttien – Royn ja Rachaelin – esittäjät.
Yleensä B-luokan toimintaelokuvissa esiintyvä Rutger Hauer saa irrotella Battyn roolissa, joka on elokuvan tunteikkain esitys. Sean Young Rick Deckardin rakastettuna on taas jo fyysisesti lumoava, mutta Rachaelin roolissa neitokainen tekee eleettömyydestä taidetta. Yhdessä näyttelijäkaarti saa nostettua tarinankerronnan täysin uudelle tasolle, jolla vihollistenkin yhteistyö on saumatonta.
Blade Runner on aikamme suurimpia klassikoita, sillä se ei ole vain tavallinen tieteiselokuva vaan kriittinen, psykologinen tutkielma rappeutuvasta teknoihmismielestä ja sen jumaluuskuvitelmista. Ristiriitojen kautta se paljastaa jonkinlaisen suuren totuuden nyky-yksilön teknologiariippuvaisuudesta. Blade Runner on harvinainen elokuva, sillä vanhenemisen sijaan sen visio on tosimaailman kehittyessä aina vain ajankohtaisempi.
Bonus 2020: Arvostelin myöhemmin Blade Runnerin alkuperäisversion.
