Dreamdo

touko

2013

Kuukauden Digilluusio: Miten suomentaa sosiaalista mediaa?

Suomalainen sometermistö saa Mikael Agricolan pyörimään haudassaan. #somenkieli

Suomeen tarvitaan kotimainen some-sanasto

Sosiaaliseen mediaan hurahtaneet suomalaiset ovat auttamattomasti amerikkalaisten armoilla: käytämme Facebookia ja muita yhteisöpalveluita päivittäin, mutta vain harvoin voimme tehdä sitä omalla kielellä. On aika kehittää oma suomalainen somekieli.

Facebookia ja Googlen sosiaalisen median palveluita YouTube ja Google+ voi selata suomeksi. Jaamme kuulumisia, tykkäämme, lähetämme viestejä. Muissa palveluissa ja niistä keskustellessa joudumme kuitenkin alituiseen turvautumaan englantiin – oli sitten kyseessä ulkomainen palvelu tai kotimainen – tai sitten luomme erilaisia kielicocktaileja, jotka eivät suomi-hifistelijöitä miellytä.

Suomalainen some-kieli muistuttaakin pitkälti kieltä, joka syntyi 1800-luvulla suomalaisen Yhdysvaltoihin suunnanneen muuttovirran mukana. Finglish sekoitti kotikieltämme ja englantia samaan tapaan kuin tänä päivänä pyrimme suomalaistamaan ulkomaista teknologiasanastoa. Ennen vanhaan maastamuuttajilla oli ruokaliinojen sijaan napkinssit, nykyään Twitter-viestin kirjoittaminen on twiittaamista.

Suomen kieli tarvitsee kotimaiset vastineet ulkomailta tulvivalle tech jargonille. Finglish-tyylinen hybridikieli on varmasti loogisin vaihtoehto jopa niiden mielestä, jotka haluavat varjella suomen kieltä henkeen ja vereen. Alati teknologistuvassa maailmassa on kielen pakko mukautua ja hyväksyä myös anglisismit. Twitter, josta ei ole vielä suomenkielistä versiota, on poikinut niinkin selkeydessään oivallisia hybridejä, kuten twiitti ja twiittaaminen. Palveluun kuin palveluun kirjautuessa tarvitaan salasana eli passu.

Suomen ja englannin ääntämys eivät aina kohtaa modernissa ”somenkielessä”. Taannoin oli muodikasta [feisbuukata] mutta samalla notkumme [fasessa]. Tietoa etsitään guuglaamalla eikä googlaamalla, vaikka jälkimmäinen olisi suomalaisempi ääntämisasu.

Etenkin nyt, kun Twitter on viimein ottamassa kunnolla tulta alleen Suomessa, on palvelun risuaitainen hashtag on edelleen ongelmallinen termi – olisiko se suomeksi kömpelö ”Twitter-keskustelutunniste” vai peräti ”hasishippa”? Olen kuullut substantiivista häsä ja verbistä häsääminen. Nuo termit varmasti ajavat asiansa, mutta on niissä kuitenkin vähän häsläämisen makua. Entä miten suomentaisimme Twitterin liikkuvan kuvan palvelun Vinen käytön – olisiko se vinettämistä?

Kunnollista suomennosta kaipaisi myös termi bashtagging, millä viitataan joidenkin käyttäjien tapaan käyttää yrityksen luomia hashtageja yrityksen haukkumiseen. Facebook-käyttäjät taasen kaipaavat suomennosta termille vaguebooking, jolla viitataan tarkoituksella epämääräisiin Facebook-päivityksiin – statuksiin, jotka pakottavat kaverit kysymään, mitä on tapahtunut.

Muutamia vakiintuneita suomalaisia termejä on jo olemassa. Virallisemman tykkäämisen lisäksi monet ovat innokkaita peukuttamaan kavereidensa Facebook-aktiviteetteja. Some, lyhennelmä sosiaalisesta mediasta, on sekin vakiintunut termi. Mutta vaikka rakastan suomen kieltä, on muistettava, ettei kaikkea tarvitse suomentaa. Ehkä hashtag toimii parhaiten hashtagina (paitsi kotikieltään vaalivassa Ranskassa, jossa termi on virallisesti käännetty muotoon mot-dièse), eikä community manageria tarvitse ehdoin tahdoin vääntää yhteisöjohtajaksi tai nettikätilöksi.

Ehdotan kuitenkin, että aiheesta käytäisiin edes puolivirallista keskustelua. Varmasti jossain virastokatakombissa näin on tehtykin, mutta olisiko keskustelu rakentavampaa ja kenties jopa asiantuntevampaa Twitterissä tai muussa yhteisöllisessä mediassa? Olisihan luontevampaa kehittää yhteisökieltä yhteisöllisesti eikä ylhäältä johdetusti. Ehkä joku intoutuu suomentamaan sosiaalisen median termistöä esimerkiksi keskustelutunnisteella #somenkieli…?

Kesän saapuessa alkaa myös Kerkon Virallisen Kesäbiisin metsästys. Valintagaala järjestetään perinteikkään elo-syyskuun vaihteessa.

Kesän saapuessa alkaa myös Kerkon Virallisen Kesäbiisin metsästys. Valintagaala järjestetään perinteikkäästi elo-syyskuun vaihteessa.

Easter Egg: bongasin taannoin yhden tämän hetken inspiroivimmista Facebook-sisällöntuottajista. Makeisbrändi Skittlesin community managerillä on taatusti hauskaa sisältöjä sorvatessa. Aivan mahtavaa, jopa kadehdittavaa… noh, sekoilua, johon valitettavan harvalla suomalaisbrändillä on varaa.

maalis

2013

Kuukauden Digilluusio: Tässä on Suomen seuraava somehitti

Dreamdo innoittaa toteuttamaan unelmia.

#Suomisome maailmalle Dreamdo-palvelun avulla!

Suomi tunnetaan maailmalla Nokiasta, Angry Birdsistä ja Clash of Clansista. Sosiaalisessa mediassa olemme kuitenkin pitkään olleet innovaattoreiden sijaan seuraajia, jotka nojaavat Facebookin ja YouTuben kaltaisiin jenkkikeksintöihin. Dreamdo on suomisomen matkalippu maailmalle.

Dreamdo pyörii unelmien ympärillä. Palvelun slogan on ”we help people dream and do”, ja tavoitteena onkin saada ihmiset toteuttamaan unelmiaan. Dreamdossa yksilöiden ja tiimien unelmat muuttuvat yhteisöllisiksi, kun muut käyttäjät seuraavat, kommentoivat ja tarjoutuvat auttamaan unelmien toteuttamisessa. Näinä taloudellisen ahdingon aikoina Dreamdo tarjoaa käyttäjilleen syyn inspiroitua ja pysyä toiveikkaana. Continue reading →

syys

2012

Kuukauden Digilluusio: Senja opettaa, miten rahankeruu onnistuu netissä

Kickstarter ja muut palvelut auttavat rahoittamaan projektin kuin projektin.

Crowdfunding on päivän (kiro)sana

Tiedonhakuun keskittymisen ja sosiaalisen median kukoistuksen jälkeen yhdeksi netin suurimmista trendeistä on noussut omien bisnesideoiden rahoittaminen crowdfundingin avulla. Lahjoitusten kerääminen netissä ei kuitenkaan aina ole niin helppoa kuin miltä kuulostaa.

Vuonna 2009 perustettu Kickstarter on netin tunnetuimpia verkon joukkorahoituspalveluja. Sen kautta kuka tahansa voi siis hakea rahoitusta hankkeelleen, oli kyseessä sitten leffan tuottaminen tai uuden pelikonsolin rakentaminen. Samoin kuka tahansa palveluun liittyjä voi investoida haluamansa summan projektille, jonka katsoo lupaavaksi rahoituskohteeksi.

Muutamassa vuodessa Kickstarterin suosio on kasvanut suorastaan räjähdysmäisesti. Media hehkuttaa, ja rinnalle on noussut useita vastaavia palveluita, kuten IndieGoGo, bloggaajille ynnä muille nettisisällön tekijöille suunnattu Flattr tai aikuisviihdetuottajille suunnattu *tirsk* OffBeatr. Suomalaisia startupeja ja muita nousukkaita palvelee serviisi nimeltä Mesenaatti.me.

Yleislinjat ovat kaikissa palveluissa samat: tekijä ilmoittaa projektinsa luonteen ja tarvitsemansa rahasumman. Lahjoittajat vinguttavat visaa haluamansa summan – joskin yleensä tekijän määrittämien hintaportaiden mukaan. Yleensä lahjoittajalle on luvassa jokin lahjoitussummaan perustuva erityiskunnia, kuten esimerkiksi ”kaikille $50 lahjoittaneelle lähetämme oman, tekijöiden nimmareilla varustetun kopion valmiista tuotteesta”.

Mielenkiintoisten projektien tukeminen kuulostaa hienolta mahdollisuudelta vaikuttaa – ja onko olemassa kätevämpää sponssinhakutapaa kuin netin kautta anominen? Crowdfunding on mahtava idea, joka voi mullistaa bisnesajattelun. Valitettavasti keksintöjen suosiolla on kuitenkin myös varjopuolensa, eivätkä kaikki olekaan päässeet toteuttamaan ideoitaan noinvainsuitsait helposti.

Senja opettaa sinulle ruotsia – mutta ilman joukkorahoitusta

Senja lär dig svenska.

Joukkorahoitussaittien pohjaratkaisuna on usein ainakin toinen kahdesta mallista: All Or Nothing, jossa lahjarahat siirtyvät tekijälle vain jos projektin tavoitesumma saavutetaan, tai Keep It All, jossa raha liikkuu vaikkei tavoitesumma saavuteta. Jälkimmäisessä mallissa tekijän on kuitenkin (ymmärtääkseni) kärvisteltävä keskenään puuttuvan summan kanssa, ja hänen pitää palauttaa rahat jos projektin tavoitteita ei saavuteta.

Esimerkiksi Kickstarterissa rahat voi palauttaa lahjoittajille, jos jokin menee projektin toteuttamisessa menee vikaan. Jenkkilässäkin – jossa crowdfunding on lainsäädännön puolesta helpompaa ja yhteiskunnallisesti trendikkäämpää – on monen tekijän unelmaproju kaatunut johonkin ongelmaan. Tuore esimerkki Suomesta taas osoittaa, miten onnistutkin keräys voidaan torpata jopa niin tehokkaasti, että crowdfundingista nousee kohu.

Facebook-sivulla Senja opettaa sinulle ruotsia syntyneen idean myötä Senja Larsen suuntasi Kickstarteriin kerätäkseen rahaa oikean ruotsin oppikirjan koostamiseen. Yleisö oli innolla mukana, ja rahat projektiin saatiin tehokkaasti kasaan.

Suomen viranomaiset päättivät kuitenkin tutkia frökenin rahankeruuta, eivätkä tykänneet näkemästään. Suomen rahankeräyslainsäädännön mukaan keräys voidaan järjestää varojen hankkimiseksi yleishyödylliseen toimintaan, eikä siihen saa liittyä lahjoittajalle annettavaa vastiketta. Larsenin ja muiden projektissa työskentelevien mukaan kyseessä ei ollut varsinaisesti rahankeräys, vaan tuotteen ennakkomyynti ja markkinointikampanja. Vastaus ei tyydyttänyt poliisihallintoa, joka Kickstarter-hakemuksen sanavalintojen pohjalta päätti kieltää koko keräyksen. Harmaalla alueella liikkumisen takia Senja päättikin palauttaa rahat ja luvata vielä ilmaiset kopiot lahjoittajille kaupan päälle.

Suomen talous joukkorahoituksella uuteen nousuun

Mesenaatti.me-sivuston kuvitusta.

Ymmärtääkseni fröken Senjan kohuttu mutta kehuttu kirjatuotanto porskuttaa edelleen, mutta rahoitussekoilun nostattaman mediakuohunnan onnistui paljastaa suuri sudenkuoppa.

Suomessakin olisi Kickstarterin kaltaiselle palvelulle takuuvarmasti tilausta, mutta lakipykälät hankaloittavat toimintaa merkittävästi. Vinguttaisin visaa ilomielin, jos tietäisin kaverini suunnittelevan vaikkapa oikean hover boardin rakentamista vuoteen 2015 mennessä.

Toki lakien on tarkoitus suojata taviksia huijauksilta, mutta silti jotain olisi syytä tehdä. Lainsäädäntöä tulisi muokata sallimaan yhteisöllinen rahoittaminen. Jos lakipykäliä ei taasen saada rukattua suopeampaan suuntaan, Suomen Kuvalehden mukaan vaihtoehtona on toteuttaa joukkorahoitushankkeita täällä jatkossa eri tavalla kuin maailmalla on totuttu – esimerkiksi poistamalla mahdollisuus vastikkeettomaan lahjoitukseen. Vaikka rahoituksen pointtina onkin vain mahdollistaa unelmien toteuttaminen, pitäisin mahdollisuudesta saada rahoja vastaan jotain nimellistä glooriaa.

Projekteja on tosiaan ”kaatunut” Jenkeissäkin, ja muun muassa Kickstarter pyrkii yhä tarkemmin pitämään yllä kuria erilaisin ukaasein. Palvelu haluaa siis varmistaa, että sponssia hakevat ovat suunnitelleet projektinsa kunnolla. Hankkeilta vaaditaan yksityiskohtaisia tietoja riskeistä ja haasteista, tuotantoaikataulusta ja paljosta muusta. Rahaa saa kerätä vain projekteille, ei esimerkiksi oman lainan maksua varten, ja projektin pitää osua johonkin Kickstarterin määrittelemistä projektikategorioista.

Uskalla unelmoida

…And share the love! Joukkorahoituksella voitaisiin rakentaa huikeita menestystarinoita. Flattr-palvelun kuvitusta.

Joukkorahoitus on yksi tämän hetken puhutuimmista online-ilmiöistä, ja sen avulla voitaisiin mahdollistaa Suomessakin vaikka millaisia innovaatioita.

Yksi mielenkiintoisimmista Kickstarter-projekteista, johon olen törmännyt, on OUYA- pelikonsoliprojekti. Tiimin tavoite on rakentaa kaikille avoin pelikonsoli, johon kuka tahansa voi rakentaa pelejä. Mielenkiintoinen hanke ottikin heti julkaisuhetkellään tulta alleen: tavoitteena olleen 950 000 dollarin sijaan Kickstarter-hakemus keräsi 8,5 miljoonaa. Toinen mielenkiintoinen menestystarina on fanittamani pelikriitikon James Rolfen Angry Video Game Nerd -elokuvaprojekti, joka rahoitettiin IndieGoGon avulla.

Eikä toki sovi unohtaa, että helsinkiläinen Wish Inc. sai kerättyä Kickstarterin kautta tavoitesummansa kolminkertaisena – ja ilmeisesti täysin lakipykälien puitteissa. Olkoon tämä rohkaiseva esimerkki joukkorahoituksen valoisammasta tulevaisuudesta.

Toivon, että rahoitussysteemi avautuu kunnolla suomalaisille mahdollisimman pian. Rahankeruulait on saatava nettiajan tasalle. Vaikka Suomessa miten aina haaveiltaisiin seuraavasta Nokiasta, on startupien vaikea päästä käyntiin pelkällä yrittäjien starttirahalla tai muulla nykyisen systeemin mahdollistamalla tukiaisella. Mikä olisikaan mahtavampaa kuin ”sen uuden Angry Birdsin” rakentaminen yhteisöllisesti, puolen Suomen tukemana?

Easter Egg: Toisia voi toki tukea ilman rahaakin. Dreamdo-palvelussa voi etsiä henkistä tsemppiä tai ihan käytännön apua unelmien toteuttamiseen. Beta-vaiheessa olevaan suomalaispalveluun voi nyt hakea jäseneksi, ja on siellä unelmoimassa jo ainakin yksi tämän palstan lukijoille tuttu tyyppi. Ei muuta kuin kaikki toteuttamaan itseään!