Joulun merkit XVI: Hypetystä ja hypistelyä

Lienette sen itse laskeneet: joulu meni jo Aattona tuli suhattua pukkirallia Korsoon ja kahteen osoitteeseen kotikaupungissa ennen omaan kotiin pääsyä. Oli hyvää ruokaa, mukavaa tunnelmaa – ja rutkasti lahjoja. Jouluaaton myöhäisiltaan ja joulupäivään kuuluukin tiiviisti tuoreen tavaran tutkiminen. Muutun apinaksi, jonka tekee alituiseen mieli pyöritellä ja hypistellä lahjoja käsissään. Jossain vaiheessa sitten tajuan, että DVD:tä… Continue reading Joulun merkit XVI: Hypetystä ja hypistelyä

Joulun merkit XV: Musta joulu

“Mustan joulun sulta sain, jäin kyyneliin Kuin hiutaleina maailmain putoaa niin…” – Nylon Beat: “Musta Joulu” Hei lapset! Oletteko olleet kilttejä? Tänään on nimittäin joulu, ja vain kiltit palkitaan. Mutta mitä tapahtuukaan ilkeille naskaleille? Mustakaapuinen Darth Pucci lentää moottoripyörällään ilmojen halki ja rankoo lurjuksia kovalla kädellä? Äh, en tiedä. Hetken pitää toki miettiä heitä, jotka… Continue reading Joulun merkit XV: Musta joulu

Joulun merkit XIV: Joululevyn uusi muoto

Viime jouluina olemme koonneet CD-levyn täydeltä joulumusiikkia. Lässynhempeästi kokoelma on aina kulkenut nimellä Meidän perheen joululevy. Mukana on ollut klassisia rallatuksia, moderneja popituksia, kotimaisia ja ulkomaisia. Vuosi vuodelta kokoelma on laajentunut mukavasti. Tänä vuonna kokoelma muuttunee virtuaaliseksi, kiitos MP3-formaatin ja tietokoneen mediasoitinten. Ah laiskuutta ympäristöystävällisyyttä – ei mene enää kompakteja diskejä hukkaan vuosittain. Soittolista on… Continue reading Joulun merkit XIV: Joululevyn uusi muoto

Joulun merkit XIII: Viime joulu

Emme toki vielä ole lopettaneet aikamatkailua. Tämähän on kuin oma versioni Charles Dickensin klassisesta Kitupiikki-tarinasta, joskin aaveiden sijaan blogissani  vierailevat…no, en tiedä mitkä. Nyt loppui vitsiltä clue. Palataan kuitenkin vielä viime jouluun; mitä jäi mieleen? Joulua vietettiin hybridinä uusia ja vanhoja perinteitä. Aamulla isälle riisipuurolle (taisin muuten jälleen saada jemmamantelin), sitten appivanhemmille joulusaunaan, siskolle aterioimaan… Continue reading Joulun merkit XIII: Viime joulu

Joulun merkit XI: San Ta Puk Ki

Katsoin tuossa pitkästä aikaa elokuvan The 36th Chamber Of Shaolin. Jälleen sai onnekseen huomata, miten tiukka leffa oikeasti on (väitetään olevan yksi kaikkien aikojen arvostetuimmista kung fu –leffoista). Suosittelen mättöklassikoiden ystäville, mutten nyt “jälleen kerran” ala hehkuttaa leffaa tällä palstalla tätä enempää. Tajusin kuitenkin samalla, miten jouluinen elokuva on. Ensinnäkin olen saanut DVD:n joululahjaksi pari… Continue reading Joulun merkit XI: San Ta Puk Ki