Vuonna 1985 julkaistu tieteisseikkailu Lifeforce on tuotantoyhtiö Cannonin käsialaa. Cannon tunnettiin törkyisistä halpistuotannoista, mutta Lifeforcesta paistaa läpi iso budjetti. Paljon kuvauspaikkoja, taitavia näyttelijöitä ja komeita efektejä.
Tuotantotiimikin on täynnä tunnettuja tekijöitä. Mukana ovat kauhuohjaaja Tobe Hooper, käsikirjoittaja Dan O’Bannon, säveltäjä Henry Mancini, kuvaaja Alan Hume ja efektivelho John Dykstra. Heidän filmografiassaan on liuta klassikoita Alienista Star Warsiin.
Kun näihin valmiiksi monipuolisiin luoviin ainesosiin sekoitetaan vielä Cannonin valtava budjetti – ja vielä valtavampi mielikuvitus – syntyy cocktail, jonka juonta on vaikea purkittaa. Elokuva alkaa ryppyotsaisena avaruusseikkailuna, jatkuu eroottisena trillerinä ja eskaloituu Dawn of the Deadin tyyliseen zombimässäilyyn.
Katso myös Cannon-tuotanto Ninja III: The Domination.
Avaruusvampyyrien hyökkäys
Astronautit bongaavat komeetan vanavedessä matkaavan avaruusaluksen, jonka sisällä on kolme humanoidia. Ei kestä kauaa, kun olennot paljastuvat hengenvaarallisiksi.
He selviytyvät imemällä ihmisiltä elinvoimaa, mikä kuivattaa uhrit korpuksi ja samalla muuttaa heidät alienien kaltaisiksi avaruusvampyyreiksi. Kun kolmikko pääsee riehumaan Maan päällä, helvetti on irti.
Ikimuistoisen elokuvasta tekee sen hätkähdyttävä pahis. Mathilda Mayn esittämä Space Girl viihtyy suuren osan elokuvasta täysin alasti, eikä alastomuutta turhaan peitellä.
Monikaan näyttelijä ei olisi moiseen suostunut, mutta Mathilda esiintyy laskelmoidun kylmästi, minkä ansiosta elokuva ei tunnu halvalta sexploitaatiolta.
Itse asiassa kaikki näyttelijät vetävät roolinsa vakavissaan. Näin älytön premissi avaruuden seksiprinsessasta olisi helposti lipsahtanut itsetietoisen komedian puolelle väärissä käsissä, mutta onneksi niin ei tapahtunut.
Erityisesti pitää kehua astronautti Carlsenin esittäjää Steven Railsbackiä, jonka pitää koko aika täristä kylmässä hiessä ja selittää kiimaansa vastustamattoman Space Girlin perään.
Elokuva vilisee tapahtumia kuivasti analysoivia älykköjä, mutta se ei tarkoita, että elokuva olisi erityisen älyllinen. Onneksi.
Carlsen ja brittiagentti Caine lähtevät jahtaamaan Space Girliä. Pahis ottaa valtaansa aina uusia ruumiita, jotka erittävät niin vahvoja seksihormoneja, että Carlsen ajautuu muhinoimaan jokaisen uhrin kanssa.
Kun Space Girl ilmestyy yliluonnollisena kuvajaisena ja kutsuu Carlsenia luokseen, sankarit suuntaavat loppuhuipennusta varten Lontooseen. Kaupunki on suistunut maailmanlopun tunnelmiin, kun väestö on muutettu hirviöiksi, jotka tosin muistuttavat enemmän tyypillisiä zombeja kuin klassisia vampyyreitä.
Yksi tartunnan saaneista on tohtori Fallada, joka on kiinnostunut kuolemasta tieteellisessä mielessä ja miettii koko ajan, mitä rajan takana tapahtuu. Vaihtoikohan hän koskaan ajatuksia Hellboundin tohtori Channardin kanssa?
Tuomio
Lifeforce on mahtipontinen tieteisseikkailu, joka ottaa kaiken irti isosta budjetista ja kummallisesta juonesta. Tämä on tosiaan seikkailu, joka näyttää ja kuulostaa upealta.
Paikoin tuntuu, että juoni on turhankin monimutkainen ja että elokuvasta on poistettu tapahtumia selittäviä kohtauksia. Kestää myös pitkään saada selville, kuka on elokuvan varsinainen päähenkilö.
Siitä huolimatta Lifeforce on kaikessa älyttömyydessään äärimmäisen viihdyttävä. Sen suurimpia vahvuuksia on, ettei koskaan tiedä, mitä seuraavaksi tapahtuu. Pieni vilaus sen traileristakin todistaa, että tämä on 5/5 must see.
Tämä on päivitetty versio arvostelusta, jonka laadin Kasarikultin ensimmäisellä kaudella. Tuolloinen versio jäi pintaraapaisuksi, jonka sisältö ja laatu ei tehnyt oikeutta arvostelussa olevalle elokuvalle.
Katso lisää arvosteluja YouTubessa ja muista tilata Hurraakerkko-kanava.
