HurraaKerkon 10-vuotisjuhlavuoden kunniaksi kuunnellaan historian havinaa.
Yksi sivuston suurista perinteistä, Kerkon Virallisen Kesäbiisin valinta, lähestyy jälleen. Kyseenalainen kunnianosoitus myönnetään jo 11. kertaa. Niinpä onkin hyvä hetki valmistautua juhlaan katsahtamalla menneeseen ja muistella kymmentä ensimmäistä tittelin voittajaa. Continue reading →
Matka tykkäämään suomalaisesta hiphopista on ollut pitkä. Fintelligensin menestyksen siivittämä ensimmäinen suomiräp-aalto vuosituhannen vaihteen tienoilla toi mukanaan muutaman iskevän vedon, mutta enimmäkseen biisit kuulostivat aika lapsellisilta verrattuna katu-uskottavampaan ja suuremmalla ammattitaidolla tuotettuun jenkki-hiphopiin.
Lapsellinen stigma säilyi pitkään, kunnes viimeisen parin vuoden aikana on omille Spotify-soittolistoillekin noussut roppakaupalla timantteja biisejä artisteilta, kuten Gracias, Solonen & Kosola ja suursuosikkini Ruger Hauer. Uskottavan undergroundia ja todella korkealaatuista kamaa. Suomi-hiphop voikin olla kansainvälisen kuuloista ja jopa tunnelmallisen eskapistista.
Ja sitten on Uniikki.
Jos suomalaista mainstream-bileräppiä kuvailisi urheilukilpailuksi, Uniikki olisi se palkintopallin vieressä seisova kunniakirjan vastaanottaja. Vyön alla on monta hittiä, mutta Cheekin tai JVG:n suosion tasolle on vielä pitkä matka.
Kuulin biisin Paita Pois ensi kertaa vasta tänä kesänä, mutta ihastuin siihen välittömästi. Tanssittava biitti, optimistiset synajouset ja soveliaan sovinistiset sanoitukset yhdistyvät erittäin pirteäksi bileräppibiisiksi. Uniikin vahvuus on aina ollut se, ettei hän ota itseään liian vakavasti, ja myös strippaamiskehoite on puettu kepeään muotoon. Propsit myös PMMP-viittauksesta: ”Joten pois sun housut ja paidat. Sekä bikinit, ei jää rusketusraidat.”
Jos jostain nurisisin, olisi se Paita Pois –musiikkivideo. Se on sinänsä laadukkaasti tuotettu, mutta herättää muutamia kysymyksiä. Miksi Uniikki on enemmän paita pois kuin kosiskelemansa neidot? Miksi cameoina nähdään lähes yksinomaan AnkkaRäp-tuomareita? Miksi mukana pitää olla useampi otos, jossa taustatanssija korjaa paitansa asentoa?
Silläkin riskillä, että vaikutan täydeltä sialta, ihmettelen myös, miksei lopun märkäpaitakohtausta mehuteta yhtään enempää. Tarkoitan sitä, että kannullisen heittämisellä kannuille pitäisi olla jokin tarkoitus. Miksi kastella irman paita, jos ei a) näytetä irman nauttivan/suuttuvan märästä paidastaan tai b) zoomata seksiobjektin kasteltuun miehustaan alentavasti. Where’s the payoff? Tissidramaturgian peruskurssille, mars!
Uniikin tuotanto (kaikki biisit, jotka olen kuullut) on itsetarkoituksellisen kepeää ja suoraviivaista bilemusaa – ja yleensä erittäin hyvin tehtyä sellaista. Sitä kuunnellessa muistaa edes välillä olla ottamatta itseäänkin turhan vakavasti. Syksyn tullen varsinainen vaatekerta saanee lisäkerroksia, mutta stereoissa aurinkoisesta kesästä jaksaa muistuttaa Paita Pois.
’Paita Pois’ on yksi Kerkon Virallinen Kesäbiisi 2014 -kisan ehdokkaista. Yhdeksättä kertaa käytävän kesäbiisikisan voittaja julkaistaan syyskuussa.
Viimeksi Guilty Pleasures -sarjassa: Pretty Woman