kesämusa

5th Annual Kerkko’s Song Of The Summer Gala

5th Annual Kerkko’s Song Of The Summer Gala

HurraaKerkko kesämusiikki

Turn it up!

Kesä 2010 oli musiikin melodraamaa

Jälleen on aika tuon kesäkauden loppuhuipennuksen, viimeisen naulan kuluneen kesän arkkuun. On aika valita KERKON VIRALLINEN KESÄBIISI JEAAHHHH!!!

Kaiken kukkuraksi Space: Kerkko -blogi valitsee virallisen Kesäbiisinsä jo viidettä kertaa. Eeppistä! Kesäbiisin valinta on ollut siis jo alkumetreiltä asti kuulunut palstan perinneaktiviteetteihin, ja nyt gaala onkin jo uhmakkaassa ja yliaktiivisessa ipaniässä. Nostamme hattua männä vuosien voittajille Justinille, Rihannalle, Duffylle ja Sugababesille.

Tänä vuonna on luvassa jälleen täyslastillinen uusia ehdokkaita, uusia rytmejä ja uusia ilmiöitä. Koska tuomariston musiikkimaku on totuttuun tapaan hyvinkin laaja, on pakko varioida kategorioita, jotta erilaiset ehdokkaat pääsevät kunnolla esiin. Kaikkien ehdokkaiden joukosta valitaan sitten vielä se virallisista virallisin Kesäbiisi.

Esikarsinta

Ensimmäistä kertaa koskaan gaala jakautuu euroviisumaisesti kahteen osaan. Ennen varsinaista showta trimmaamme muutaman löysän pois. Esikarsinnassa siis raakkaamme ulos muutaman ehdokkaan, jotka ovat jonkin verran kesää ilahduttaneet, mutteivät kuitenkaan varmasti kilpaile sykähdyttävimmän kipaleen tittelistä.

Suorilta käsin ehdokaslistalta poistuu Lady Antebellumin country-popahtava Need You Now, jonka kuuntelu ei parin kerran jälkeen ole enää liiemmin kiinnostanut. Rihanna returned to the roster kappaleella, joka soi kesän aikana kestohittinä Radio Novalla. Samoin kiitämme osallistumisesta Eminemiä Cold Wind Blows -räpäytyksellään, Giorgos Alkaiosta Opa!-euroviisullaan sekä Taio Cruzia elektropopahduksellaan Dirty Picture.

Viimeistä hehkutan kuitenkin näin erikseen sen bennybenassimaisen junttajytän ansiosta. Melodia jää helposti soimaan päässä. Biisin teeman ajankohtaisuudesta annan myös kiitosta: videolla otetaan kännykkäkamerakuvia kesken bileillan, painotus on tietysti niillä tuhmilla otoksilla. Tykkään kameratyöstä videolla, btw. Taio vaikuttaa aika tusinatavaralta, enkä kyllä duettokumppani Keshastakaan intoile. Neiti vaikuttaa joltain yläasteen Janikalta, joka hetkuttaa kameralle luullen maneeriensa olevan tosi hotteja. Joka tapauksessa kipale on kaikessa lapsellisuudessaan tosiaan aikas tarttuva.

Ennen tositoimiin ryhtymistä potkaisemme pihalle toisenkin euroviisun, Hera Björkin ysäriteknohtavan Je Ne Sais Quoi -vedon. Tarttuvaa teknoilua totisesti, kertsi taustoineen iskee joka kerta aijai – mutta ei vaan kehtaa, ei kehtaa ei. Olisi voittanut kaavaillun Teen & Techno -kategorian kyllä.

Pop/Rock

Sebastian Tellier Mika Nicola Conte Smog

The term ’Pop/Rock’ will be used loosely.

Varsinaisen kesähittien elonkerjuun aloitamme mitä perinteisimmällä kategorialla.

Alkukesän aamuja lämmitti erittäin tunnelmallinen, rauhallinen, maanläheinen Smog-yhtyeen akustinen balladi River Guard. Ai että viihdyinkin kipaleen äärellä – lähes yhtä hyvin kuin ranskalaisen boheemihippijeesuksen Sébastien Tellierin eteeristä elektro-chillailua Kilometeriä fiilistellessä.

Loppukesästä ihastuin Mikan ja diggailemani RedOne-nimisen tuottajan kollaboraatioon We Are Young. Elinvoimaa, lapsekkuutta ja muutama kiva koukku. Albumipuolella luukutin Kyoto Jazz Massiven Spirit Of The Sunia ja etenkin Nicola Conten herrrkullista Rituals-levyä. Jazz jos mikä on kesämusaa (vaikka pop-rock -kategoriassa ollaankin).

Pop ynnä rock -kategoria on siis kauttaaltaan aika letkeää, vähillä särökitaroilla menevää melodiaa täynnä. Miehekkäitä kilpailijoita jokaisesta maailman kolkasta, ja valinta on kyllä vaikea. Kuka pokkaakaan gaalan ensimmäisen palkintopystin? Omalaatuinen, eurooppalainen, tarttuva…olkoon voittaja partakarvan mitalla tämä esiintyjä.

Movie Music

Elokuvamusiikki soundtrack Beltrami Zimmer

Rymistelyä ja herkistelyä niin kuva- kuin ääninauhalla.

Kuten elokuvat itse, myös elokuvamusiikki kuuluu kesään. Kuluneena kesänä kuunnellun leffamusan skaala levittäytyy aika laajalle: on westerniä, action-suspensea, musikaalia, itämaan importia…

Ensimmäistä edustaa Marco Beltramin tunnussävelmä elokuvaa 3:10 To Yuma. Biisistä sain vihiä koulukaverilta, ja ihastuin ensikuulemalta. Kestokulutuksessa läpi kesän ollut länkkärisävelmä rikkoo soundtrack-etiikkaani siinä, etten yleensä ”voi tykätä” scoresta itse elokuvaa näkemättä.

Yksi elokuvakesän kohokohdista Inception, johon Hans Zimmer työsti totuttuun tapaan tyylikkäät testosteronisynkistelut, ilman patriotismia tällä kertaa. Kiitos Hansillekin, mutta ennemmin nostan esiin elokuvan trailerissa kuullun, Zack Hemseyn säveltämän Mind Heist -biisin. Tiivistunnelmainen pariminuuttinen alkaa kutkuttavasti, sykähdyttää muutamilla jännärijymähdyksillään ja pistää sitten melodramaattisen myllyn pystyyn.

Eräänlaisena elokuvamusiikin ilmiönä puserrettakoon aiemmin hehkuttamani On A Clear Day You Can See Forever ehdokaslistalle. Yves Montandin ja Barbra ”Mecha” Streisandin vedot eivät ole suoranaisesti ikimuistoisia, mutta niissä on omaa viehätystään: nokkelia sanoituksia ja muutama juhlavakin veto. Yhtenä esimerkkinä mainittakoon Barbran kiekaisema Love With All The Trimmings. Kipale soi taustalla neitokaisen kohdatessa miehen, jonka kanssa lopulta pistää hynttyyt yhteen ainakin hetkeksi. Ylipitkä toistensatuijottelukohtaus on vähän huvittavankin kiimainen kiihkeä, mutta musikaaleissa annetaan sellaiset melodraamat anteeksi.

Voittajaksi nousee kuitenkin yksi ylitse muiden. Voitto on jälleen kiperä – etenkin Marco on kivenkova haastaja – mutta kategorian kuninkuuden korjaa itselleen Bollywood-elokuva Veer-Zaaran Tere Liye -balladi. Ehkä tässä välissä rokotan Marcoa siitä, etten tosiaan ole koo-oo elokuvaa nähnyt. Tuskinpa siitä kovinkaan paljoa kostuu, jos ei näe itse elokuvaa tai katso videopätkää tekstityksillä. Raati on valinnasta kuitenkin yksimielinen. Kaunis melodia, ikuista rakkautta vannovat sanoitukset ja hilpeä naislaulajan ääni. Rakkaus voittaa.

HurraaKerkko Veer Zaara Shah Rukh Khan

Sana ’eeppinen’ ei riitä kuvaamaan bollywoodilaista rakkaustarinaa.

Vuoden värssy

Muutaman vuoden ajan raati on valinnut iskevimmän lyriikanpätkän ehdokaslistan sanallisista suoritteista. Tällä kertaa sanan säilä ei kummemmin säväyttänyt, mutta edellisen kategorian voittajasta löytyy sentään ainesta.

”Tere Liye” tarkoittaa ”Vain sinua varten”, näin olen tekstityksistä tulkinnut. Biisissä kauan erossa olleet rakastavaiset (joku Intian Irma ja Bollywoodin oma Brad Pitt, joka kylläkin muistuttaa enemmän Ray Romanoa) kohtaavat toisensa ja hehkuttavat rakkauttaan. Biisin englannituksesta löytyy seuraava komea lausunto:

“So many ordeals were
heaped on me by this world
But in my heart the flames of love
Have always been burning for you
Only For You”

Retro

HurraaKerkko kesä musiikki

Triviaa: suomalainen tv-kasvo ja malli Anne Kukkohovi esiintyy The Beloved -musiikkivideossa.

Ikivihreitä kunnioittava retro-kategoria on ollut mukana jo ensimmäistä kesäbiisiä valitessa. Tuolloin voittaja oli Georg Ots. Viidennen vuoden kohdalla huomaan, etten viime aikoina ole pahemmin kuunnellut yli kymmenen vuotta vanhaa muzakkia. Muita ehdokkaita olenkin sitten luukuttanut olan takaa. Seuraavat retroilut ovat kuitenkin kuuluneet olennaisesti kesään:

The Beloved – Sweet Harmony
Survivor – Eye Of The Tiger
Celine Dion – The Power Of Love

Rocky-elokuvista tuttua biisiä kuunnellessa muistelee lämmöllä Aten ja Elisen häitä ja ensimmäisen polttareita. Attehan on lähes yhtä kova jätkä kuin Rockykin – ja Elise on ilmeisesti sitten Adrian. Eye Of The Tiger taitaa olla kesäkuuntelun rockaavin kipale; jo toinen ehdokas, jolla on kissaeläin levykannessa.

Voiton vie kuitenkin miehekkäästi rakkausballadi The Power Of Love. Satuin kuulemaan biisin taksilla töihin mennessä ja aamuöinen kyyti sai mahtipontista sävyä. Celine vetää homman kotiin jopa komeammin kuin My Heart Will Go Onin joitain vuosia tätä vetoa myöhemmin. Tällaisia biisejä ei enää osata tehdä, eikä levykansiakaan. Komeaa kailotusta, palkintopystiä pukkaa.

Kerkon Virallinen Kesäbiisi 2010 on…

Ja niin pääsemme viimein valitsemaan sitä virallisista virallisinta Kerkon Kesäbiisiä. Onnittelut kaikille kisaajille jo tässä vaiheessa (tiedän, että heitäkin tulos kiinnostaa), ja onnittelut myös lukijoille, jotka jaksoivat kahlata tekstimuotoisen tekstigaalan tänne pohjalle viruviin sokereihin asti.

Muutama biisi erottuu kuuntelukertojensa puolesta edukseen kesän hittiohjelmistosta: Marco Beltramin 3:10 To Yuma -instrumentaali, Mikan ja RedOnen elinvoimapopitus We Are Young sekä Bollywood-hekumointi Tere Liye.

Keskimmäinen ei lopulta yltänyt suosiossa kahden muun tasolle. Tässä välissä kuitenkin päden triviatiedolla, että RedOne tuotti viime vuoden voittajabiisin.

Kahden jäljelle jäävän kisaajan kesken valinta tuntuu melko vaikealta. Beltramissa iskee onnistunut, kohtalokas länkkäritunnelma, joka on kuin kunnianosoitus Morriconelle. Tere Liye on taas hyvin poikkeuksellinen kappale musiikkikirjastossani, onhan se nyt intiaksi laulettu kuitenkin. Eikä tuollaista naislaulajaa täältä lännestä löydy. Melodia on erittäin kaunis ja sanoituksissa on ajoittaista romanssiherkkua.

Kyllä se on kuitenkin tämä biisi, joka herätti suuremmat tunnekuohut kuluneena kesänä. Kerkon virallinen kesäbiisi löytyy siis täältä.

Lopuksi – Metsään on tullut jo syys

Vielä ennen gaalan päätöstä valitsemme erityisbiisin, joka saattelee meidät syksyyn. Linkin Parkin uusi levykin on maistunut ihan jees, mutta syksyn sateita on parhaiten torjunut Tigan konebiisi Gentle Giant (Martyn’s Heaven Mix). Kappaleessa on jotain rauhoittavaa, ja se pokkaa hieman The Belovedin ehdokkaana olleeseen retrobiisiin.

Ja niinpä vuoden 2010 Kerkon kesäbiisi on valittu ja gaalamme alkaa saapua päätökseensä. Kiitos niistä monista hetkistä, joina läsnä olivat vain minä ja musiikkia. Kiitos muistoista ja mielikuvista, fiiliksistä ja fantasioista. Ensi kesään asti – muista painaa play, repeat, shuffle ja rewind.

Posted by hurraakerkko in Ajan Merkit, 2 comments
Mesdames et messieurs… Kerkon Virallinen Kesäbiisi 2009 -juhlagaala

Mesdames et messieurs… Kerkon Virallinen Kesäbiisi 2009 -juhlagaala

Summer in Paris

Missä on DJ Cam?

Syksy tuo mukanaan pimenevät illat, viileät tuulet – ja haaveen Pariisista.

Jostain syystä heti kuun vaihteessa mielessä alkoi pörräillä mielikuva tangon tanssimisesta. Tanssijat ovat syksyisellä, keltaisten lehtien peittämällä kadulla Pariisissa. En ole vuosiin tanssinut tangoa, ja pariisinmatkailu on jäänyt vain haaveasteelle. Ehkä joskus.

Mutta kuitenkin, syksyllä syömmen täyttää kaiho, johon tango vain tuntuu sopivan erittäin hienosti. Gotan Project alkoi heti alkukuusta soida päässä. La Revancha Del Tango, syksyn lehdet….ja unelma Pariisista.

Feature Presentation – KERKON VIRALLINEN KESÄBIISI 2009

Käydäänpä asiaan. Tervetuloa jo neljättä kertaa juhlistamaan Kerkon virallisen kesäbiisin valintaa. Valinnat ovat olleet melko helppoja, täytyy sanoa tällä kertaa. Alkukesän pelkoni ehdokkaiden vähäisestä määrästä osoittautuivat totisesti turhiksi. Ehdokkaista suuri osa on kirjattu tänne. En kuitenkaan jaksa niitä enää tähän erotella. Lisäksi saatan vähän joustaa noista luokituksista; katsotaan mitä tulee.

Kesä on ollut hyvin musikaalinen, raikas, kepeä. Varsinkin uusia tuulahduksia on ollut paljon, ei ole tarvinnut kovinkaan usein samoja vanhoja biisejä kuunnella. Mukana on tutuhkoa guilty pleasure –meininkiä; suosikkeja, joita ei suositeltaisi paljastettavaksi. Toivon, että gaala innostaa jonkun kuuntelemaan jotakin näistä biiseistä.

Tervetuloa vielä, toivottavasti viihdytte juhlagaalatekstissä!

Popitukset


Tässä kategoriassa oli paljon potentiaalia. Oli monia ihastuttavia rallatuksia, jotka istuivat kuumaan kesään just nappiin. Kejsi Tolan euroviisu oli melko lapsellista europop-humppaa, mutta jotain tenhoa ja osuvaa jytää siinä vaan on ollut läpi kesän. Lady Gagan Pokerface alkoi pikku hiljaa iskeä, hyviä koukkuja ja terminator-henkiset alkusekunnit.

50 Centin Get Up on vakuuttanut pitkin kesää, mutta jäänee pystittä. Hiphopia ei ole itse asiassa kummemmin tullut kuunneltua kesällä, hassua. La Roux’n musiikki on juuri sitä kesämusan ydintä – kepeää elektropoppia, saundia, jota ei muuten kuuntelisi kuin kesäkuumalla.

Voittajaksi kuitenkin nousee yksi yli muiden – tai oikeastaan kolme: Sugababes ja Get Sexy. Iskevää, tehokasta dance-meininkiä Right Said Fred –lainoineen. Sitten on aggressiivista syntikkasekoiluakin, ja sillä yhdellä uudella irmalla on hauskan käheä ääni. Bändistä olen tykännyt aina, vaihtelevasti ja ei-vakavasti. Jotenkin on hyviä ralleja tasaiseen tahtiin, irmat on terveellisen näköisiä eikä videot ole “likaisia”.

Ilmiöitä ja inflaatioita

Aina on hyvä keksiä uusia tuulia musiikkijuhlaan, joka mitä todennäköisimmin kiinnostaa vain kirjoittajaa itseään. Ilmiö-kategoriassa raati on pohtinut paljon artisteja, joiden musiikki on maistunut kautta linjan – ilman, että olisi vain yksi hitti kulutuksessa.

Maxwell, Michael Jackson, Leadbelly…Kaikenlaista on tullut kuunneltua, mutta artistien edelle nousee ylivoimaisesti itse musiikkipalvelu Spotify, jonka kautta olen näitäkin ja monia monia muita esiintyjiä kuunnellut. Eräs tuttu muuten kysyi, että jos se palvelu on ruotsalainen, niin eikö se äännetä [sputtifyy].

Erästä kysymystä olen paljon pohtinut kesän aikana: Johanna vai Yohanna? Olen nimittäin tykästynyt kahteen samankaltaiseen – ja lähes samannimiseen – artistiin.

 

Johanna vai Yohanna? Kaksi heleä-äänistä pop-artistia.

Johanna vai Yohanna? Kaksi heleä-äänistä pop-artistia.

Johanna Kurkela herätti joskus mielenkiintoni Ehkä Ensi Elämässä –kappaleellaan. Johanna menee Sugababesien kanssa siihen guilty pleasure –kategoriaan.

Tänä kesänä Novaa sattuneesta syystä paljon kuunnellut raati ihastui biisiin nimeltä Sun Särkyä Anna Mä En. Yohannasta taasen olen jo puhunutkin, ja viisumitalisti maistuu toki yhä. Nimien ohella neitoja yhdistää tyyli: heleä lauluääni, jonka vaivatonta puhtautta ei voi olla ihailematta; molemmat ovat myös naapurintyttömäisiä; ja arvostelussa olevat biisitkin sattuvat olemaan rakenteeltaan ja tyyliltään liki identtiset, vaikka kieli on eri. Mutta näiden välillä on pakko sanoa “It IS true” – Yohanna korjaan potin kesän balladisuosikeista.

Tässä välissä on hyvä raapia pohjamutia. Kaikki hitit eivät kestä kulutusta, hyvänä esimerkkinä euroviisuihinkin pyrkinyt – ja jälleen kova Nova-hitti – Princessa Avenuen Never, Never. Se alkoi hyvänä pop-rock-vetona autotuunailuineen, se loppui vähän lapsellisena rallatuksena. Little Bootsin Meddle alkoi myös rasittaa jossain välissä. Kovimman inflaation kuitenkin koki Black Eyed Peasin Boom, Boom, Boom, joka alkoi tökkiä jo toisella kuuntelukerralla. Ne on ne Herneet välillä sellaisia.

Rockin’ Retro


Rock-musa jäi ainakin esiintyjämäärässä melko vähälle. Kotiteollisuutta tuli kesän varrella pitkästä aikaa kuunneltua, ja muutamia uusia tuttavuuksia löytyi. Järjestyshäiriön Karkuri, etenkin videoineen, oli alkukesän suuri hitti. Se kamppailee melko yksin puhtaan rock/heavy –kategorian yksinvaltiudesta. Mainittakoon kyllä Jack Peñate, jonka musiikki on sellaista latino-rock-popitusta, mikä on sopinut kesään menolla ja meisingillä.

Retro-sarjassa kuitenkin yksi täyden kympin rock-revittely vetäisee voiton. Foreignerin Break It Up on ollut yksi kesän soitetuimpia biisejä. Laulajan ääni on komea ja kasariasennetta löytyy.

Vuodenajan värssy


Kesä on ollut harvinaisen paljon pop-luritusten johdattelemaa auringonpaistetta. Tämä näkyy melko lailla myös parhaan värssyn ehdokaslistassa. Sanoituspätkät on valittu ehdolle sanoman mukaan ynnä siitä, miten ne sopivat laulun melodiaan. Jälkimmäinen on todella tärkeää – hyvin sävellettynä huonotkin sanoitukset toimivat. Voittaja näkyy boldattuna.

Princessa Avenue: Never, Never “I say no but you keep thinking yes”
Lady GaGa “Baby when it’s love if it’s not rough it isn’t fun”
Johanna Kurkela: Sun särkyä Anna Mä En “Niin katoavaa on voimat ihmisen,
vain tuuli puhaltaa ja kuoren hajottaa
Mutta en sun särkyä anna mä en
Järjestyshäiriö: Karkuri “Maasta syntynyt taas maaksi muuttuu kun hiljaa pyörii äiti maa, vaikeaa lastansa kuljettaa”

–Elämäntyöpalkinto: Michael Jackson–

Michael-Jackson-Award-Moonwalker

Ensimmäistä kertaa ikinä raati haluaa osoittaa kunnioitusta artistin tai bändin suurelle elämäntyölle tai raatia inspiroivalle musiikille. Tänä vuonna ei ole epäilystäkään siitä, kelle rispekti lankeaa – Popin kiistattomalle kuninkaalle Michael Jacksonille.

Hänen musiikkinsa ja videonsa vievät mielen ja kielen uusiin ulottuvuuksiin, eikä musiikillinen aatelointi ole turhaa. Maailma on muistanut MJ:ia niin, ettemme ala täällä elämäkertaa vetämään kuitenkaan. Kiitos Michaelille kaikesta upeasta tuotannosta.

Finale


Hyvät naiset ja herrat. On aika paljastaa, kelle tai oikeastaan mille biisille lankeaa kyseenalainen kunnia olla Kerkon neljäs virallinen kesäbiisi. Ensin oli SexyBack, sitten Umbrella. Viime vuonna sydämen sulatti Warwick Avenue. Lähtökohtaisesti kesäbiisin on oltava kevyt, raikas, viihdyttävä. Genrellä ei niinkään väliä, vaikka popimpaa kamaa on yleensä suosittu.

Mutta tosiaan: Mikä biisi voittaa tällä kertaa? Voittajabiisi voi herättää ihmetystä joissain, tanssijalan jytkettä toisissa. Kyseessä on loppukesän poiminta, ja matkaamme Eurooppaan. Video on värikäs, musiikki samalla tuoretta että vanhaa. Voittaja videoineen löytyy täältä.

Onnea voittajabiisille! Ensi vuonna jälleen uusi Kerkon virallinen kesäbiisi – ja tuolloin vietetään juhlatunnelmia puolipyöreiden synttäreiden kunniaksi!!! See you next year!

Posted by hurraakerkko in Ajan Merkit, 0 comments
Kerkon Virallinen Kesäbiisi 2008 -juhlagaala

Kerkon Virallinen Kesäbiisi 2008 -juhlagaala

Liuta ehdokkaita pyrkii Kerkon Viralliseksi Kesäbiisiksi, mutta lopulta vain yksi voi voittaa.

Liuta ehdokkaita pyrkii Kerkon Viralliseksi Kesäbiisiksi, mutta lopulta vain yksi voi voittaa.

Lämpimästi tervetuloa mukaan!

Vuonna 1964 julkaistu Kultasormi oli kolmas teos James Bond -elokuvien sarjassa. Leffa lukeutuu henkkoht lemppareihini sekä Bondeista että ihan muutenkin. Mielestäni tuolloin Bond-hahmon ja leffojen yleinen meininki muotoutui tämän elokuvan myötä. Ehkäpä tämänvuotisesta Kerkon Virallisen Kesäbiisin valinnasta tulee samankaltainen merkkipaalu, sillä nyt tämä suuri juhlagaala järjestetään jo kolmatta kertaa.

Kolmannen kierroksen kunniaksi ehdokkaita ja kategorioita on tänä vuonna ennätysmäärä. Tässä kirjoituksessa selviää, kenen teos kruunataan viralliseksi kesäsuosikiksi.  Kilpailusta tullee kova.

Siitäkin syystä oli syytä jakaa ehdokkaat useampaan kategoriaan – näin voimme kunnolla nostaa hattua kesää rikastuttaneille biiseille. Kaikista ehdokkaista siis valitaan lopuksi vielä kaikista korkein, se virallinen kesäbiisi.

Tämän vuoden ehdokkaissa on nähtävissä monia eroja edellisiin vuosiin verrattuna. Suurin osa musiikista tulee nyt Euroopasta, Brittien lisäksi kappaleita on niin Ranskasta, Italiasta kuin San Marinostakin. Tämän vuoden listoilla ei loppupeleissä ole aivan mielettömästi uunituoreita biisejä, vaan jo pelkästään retro-kategoriassa on pitkä lista ehdokkaita. Lisäksi muissa ryhmissä on useita vähintään muutamia vuosia vanhoja, ties mistä arkistoista löytyneitä rallatuksia. Vielä yksi lisävivahde ehdokkaista: naisesiintyjiä oli niin paljon, että meinasin omistaa vielä heille oman kategorian.

Mutta mitäs tässä nyt enempää alustamaan, ruvetaan hommiin. En jaksa ihan jokaista voittajaa videoineen upottaa tähän tekstiin, mutta laitan linkit joihinkin videoihin, joissa biisi kuulostaa hyvältä. Lopuksi esittelen vielä yhden kappaleen, joka saattelee Kerkon korvat kohti syksyä – aivan kuten viime vuonna Camille Jonesin The Creeps.

Balladi

Balladin valinta on siinä mielessä vaikeaa, ettei kesäisin yksikertaisesti tule paljoakaan hitaita kuunneltua. Kesässä on oltava rytmiä. Harjoittelussa on tullut kuitenkin luukutettua Miodion euroviisua siihen malliin, ettei kategoriaa voinut sivuuttaa. Kuitenkin, tässä on vähän tuota ristiriitaa – vaikka sanmarinolaisen yhtyeen hehkutus onkin ehkä kesällä tiuhimpaan soinut balladi, en valitse sitä voittajaksi. David Jordanin ja Rob Douganin biisejä ei ole tullut sitten oikeastaan ollenkaan kuunneltua, joten jätetään nekin väliin. Voittajaksi valittakoon siis mukavasti soittoa saanut, italialaisen Elisan haikea ja koskettava balladi Dancing, johon tuli alunperin tutustuttua So You Think You Can Dance –ohjelman kautta. Kyseinen ohjelma oli monen kuukauden ajan paras keinoni bongata uutta musaa.

Elisa Dancing (klippi)
Miodio Complice
David Jordan Only Living Soul
Rob Dougan I’m Not Driving Anymore

Eurooppalainen

Tosiaan, kevät-kesän aikana on totisesti tullut löydettyä vanhan mantereen piilevät musiikilliset kyvyt. Niinpä oli aiheellista omistaa Euroopan helmille oma osio. Jos olisin kaikki eurooppalaiset mukaan lykännyt, olisi lista paaaljon pitempi. No mutta: ilman liiempiä taustoituksia ja selittelyjä voittajaksi selvisi MC Solaar. En ollut tätä kipaletta ennen kuullut afrikkalaissyntyiseltä räppäriltä kuin yhden biisin, joka ei oikein vakuuttanut. Siitä viis, sillä La Belle & Le Bad Boy hoitaa homman kotiin ihan kybällä – laitoin sen jopa uuteen kännykkään soittariksi Marian ”tunnariksi”. Tunnelmallisen biisin bongasin Sinkkuelämää-sarjan vikasta jaksosta erittäin merkittävässä kohtauksessa käytettynä. Laulussa on jotain todella tykkiä.

Oxmo Puccino Alias Jon Smoke Ranska
Miodio Complice San Marino
Paolo Conte Sotto Le Stelle Del Jazz Italia
MC Solaar La Belle & Le Bad Boy Ranska, Tsad, Senegal
Rínôcerose Machine Pour Les Oreilles Ranska
Elisa Dancing Italia
Adam Tensta My Cool Ruotsi

Hiphop/Dance

Näitä tulikin sitten kerättyä jonkin verran, mutta nyt kun listaa katselen, voin tiputtaa yli puolet näistä ehdokkaista saman tien pois – ei vaan ole tullut kuunneltua. Sanotaanko näin, että neljä ylimmäistä ja Sean Paulin biisi ovat olleet ne tämän kesän relevanteimmat kipaleet tässä kategoriassa. Hiphopin kuuntelu on jokseenkin vähentynyt keväästä, jota MediaPosseilu väritti. Reaktorista jäi käteen Kanyen ja Prodigyn biisit. Näiden kaikkien yli hyppää kuitenkin Wu-Tang Clanin pojat viime marras-joulukuussa julkaistun levyn aloitusbiisi Campfire. Olen luukuttanut sitä edelleen tasaiseen tahtiin pitkin kesää, biitti on todella koukuttava ja etenkin Method Man vetää tyylillä. Niinpä palkinto menee kaikkien aikojen parhaalle hiphop-yhtyeelle.

Kanye West feat. Chris Martin Homecoming
Wu-Tang Clan Campfire
Adam Tensta My Cool
Prodigy (Of Mobb Deep) Mac 10 Handle
Wade Robson Power
NWA Straight Outta Compton
Ludacris War With God
Sean Paul We Be Burnin’
Warren G & Nate Dogg Regulate
Dr Dre & Snoop Dogg Ain’t Nuthin But A G Thang

Retro

Tulipas näitä ehdokkaita paljon. Okei, jos nyt yleensä on tullut miellettyä tämä retroilu niin, että biisit olisivat about 20-50 vuotta vanhoja, niin nythän tästä voisi ottaa jo useamman kipaleen heti pois. Monet hiphop-ehdokkaat ovat kuitenkin sen verran suuria klassikoita omalla alallaan voidakseen olla tällä listalla. Valitettavasti, voitto ei niille lohjennut. Ville esitteli minut italialaiselle jazzailijalle Paolo Contelle, jolla on monia rentoja, tunnelmallisia biisejä. Yves Montandista olen aina kuullut kaikenlaista, mutta kesällä kiinnostuin sällistä enemmänkin bongattuani Subin leffakanavalta elokuvan On A Clear Day You Can See Forever (vuodelta 1970). Jotenkin aika viileä näyttelijä ja laulaja, tyyliä löytyy. No More Lies, Girl tuli vastaan toisesta 70-luvun leffasta Dirty Harrystä.

Näiden yläpuolelle ponnahti kuitenkin The Isley Brothersien äärimmäinen kutubiisi Between The Sheets. Satuin yhtäkkiä törmäämään siihen vissiin YouTubessa, ja muistot eräästä kasarisarja Hollywood Beatin kohtauksesta tulvivat mieleen. Kipaleen on sopivan lipevät sanat ja laulajalla on sellainen kutuääni. Taustoissa tykkään synavedoista, joiden tahtiin on jamitella. Tätä tuli etenkin heinäkuussa kuunneltua harjoittelussa suunnilleen joka aamu.

Yves Montand Sous Le Ciel De Paris
NWA Straight Outta Compton
Paolo Conte Sotto Le Stelle Del Jazz
The Coasters Down In Mexico
Lalo Schifrin No More Lies, Girl
Warren G & Nate Dogg Regulate
Dr Dre & Snoop Dogg Ain’t Nuthin But A G Thang
The Isley Brothers Between The Sheets
Sean Paul We Be Burnin’

Kiehtovin värssy

En osaa sanoa mitään ehdotonta mielipidettä siitä, kumpi on minulle tärkeämpää – melodia vai sanat. Hmm…tietyllä tavalla se on se melodia, koska kuuntelen paljon instrumentaalimusaa, ja oma biisinteko lähtee lähes poikkeuksetta melodian rakentamisesta. Mutta tottahan toki lyriikatkin ovat tärkeät – aina ostaessani uuden levyn, käyn biisien sanat läpi huolella. On kivaa löytää oivalluksia. 50 Centin Candy Shop on mielestäni hyvä biisi juurikin siksi, että siinä vaan on hemmetin hauskat sanat.

Rap-musiikki tarjoilee roppakaupalla verbaaliakrobatiaa, mikä näkyykin alla olevassa listassa: vain yksi pop/alternative-biisi löytyy. Voittajaksi julistettakoon muuten minulle vieras artisti Ras Kass, joka vie kyllä räpäytyksen sisällöllisesti ihan uudelle, oikeasti älykkäälle tasolle. Seitsemänminuuttinen biisi kuvaa nimittäin ihmisen evoluutiota, joskin perusajatuksena sanoissa on se, että ”valkoinen mies on kaiken pahan alku ja juuri”. Koska tässä on niin tajutonta, fiksua menoa, laitan linkin sekä audiopätkään, että lyriikoihin vielä erikseen. Tässä biisissä on asennetta!

Wu-Tang Clan Campfire ”I don’t eat berries but eat a Berry like Hallie though”
Prodigy (Of Mobb Deep) Mac 10 Handle ”I sit alone in my dirty-ass home staring at candles, high on drugs”
Roísín Murphy Ramalama (Bang Bang) ”Unzip My body, take my heart out”
Ras Kass Nature Of The Threat Koko biisi (ote: ”Albinism apparently was a sin to the original man, Africans/So the mutants traveled north of the equator/
Called europeans later, the first race haters

Vuoden musikkimedia

Tämä palkinto saattaa jäädä ainutkertaiseksi, sillä varsinaisia musiikkimedioita ei lopulta ole kovinkaan paljon. Innostuin loppukesästä päivittelemään Mikseri.netin profiiliani aika perinpohjaisesti. Toisen ”projektini” biisit löytyvätkin blogin alalaidasta erillisestä soittimesta. YouTubesta olen bongaillut monia hyviä biisejä kesän mittaan, mutta taannoisten Faces-kokemusteni takia en sitä valitse. Voittajaksi selviää siis Last.fm, joka on tavallaan musiikki-intoilijan paratiisi. Nettipalvelin laskee, mitä biisejä ja artisteja tulee kuunneltua. Artisteista löytyy biografiat ja muuta tietoa. Kuuntelutottumusten kautta palvelin tarjoaa samankaltaista kuunneltavaa, ja osan näistä voi ladata ilmaiseksi koneelle. Mikseri.netin tapaan palvelimelle voi myös pistää omaa musaa. Alunperin tutustuin palveluun Mikon kautta, mutta aloin aktiivikäyttäjäksi vasta vuosia myöhemmin.

Last.fm Nettipalvelu, joka mm. laskee statistiikat käyttäjän musiikinkuuntelutottumuksista.
Mikseri.net Teostovapaata musiikkia levittävä palvelu
YouTube Videopalvelu, josta löytyy muun muassa musiikkivideoita

Rock/Pop

Toisin kuin viime vuonna, parhaan pop/rock-biisin valinta oli aikasten helppoa. Kesän aikaan ei ilmaantunut oikeastaan yhtään hyvää vähänkin raskaampaa hittiä, joten ehdokkaat ovat viimeistä lukuunottamatta melko puhtoisia. Kesäbiisibändien aatelinen Maroon 5 yhdessä viime vuoden voittajan Rihannan kanssa ei vetänyt pisintä kortta, vaikka kollaboraatio olikin todella onnistunut. Muita ehdokkaita tämän ja voittajan ohella ei oikeastaan tullutkaan kuunneltua kesän aikana. Mutta kukas se voittaja sitten on? Onnittelemme walesilaista pop-rock-soul-laulajairmaa Duffya, jonka retroileva, hieman melankolinen Warwick Avenue on ollut kestosoitossa läpi kesän.

Duffy Warwick Avenue
Roísín Murphy Ramalama (Bang Bang)
Maroon 5 feat. Rihanna If I Never See Your Face Again
Natasha Bedingfield Soulmate
Haloo Helsinki! Haloo Helsinki!

Paljastettakoon samaan syssyyn KERKON VIRALLINEN KESÄBIISI 2008!!

Voittajaksi selvisi rock-pop-kategoriankin voittanut Duffy. Warwick Avenue on haikeudestaan huolimatta viihdyttänyt läpi kesän vanhahtavine soul-hekumointeineen. Propsit pitää antaa myös biisin musavideosta, joka on näennäisesti simppeli, mutta silti todella komea. Laulajatar itse pistää näyttelijänlahjat peliin, ja kyynelten valuessa biisi saa aika traagista syvyyttä. Biisi on poikkeava edellisvuosien voittajista, jotka ovat olleet enemmän elektro-r’n’b-poppia. Terkkuja vaan Justin Timberlakelle ja Rihannalle tässä samalla.

Gaalamme alkaa pikkuhiljaa olla lopuillaan. Onnea vielä Duffylle, ja kiitos kaikille ehdolla olleille. Seuraavan kerran näemme taas ensi vuonna uusien ehdokkaiden kanssa. Toivottavasti sitä ennenkin saamme kaikki kuulla nautittavia rytmejä, merkityksellisiä sanoituksia ja tarttuvia melodioita. Antakaamme musiikin viihdyttää ja merkityksellistää elämäämme. Kesää ja musiikkia yhdistävät se, että aina tulee uusia. Kaiken lisäksi ne jälleen kerran yhdistyvät vuonna 2009 uuden Kerkon kesäbiisin myötä.

Vielä lopuksi esittelyssä on yhtye Gotan Project, jonka tango-ambient-lounge-biisi Diferente on valintamme syksyn tuloa siivittämään. Nauttikaa!

Posted by hurraakerkko in Ajan Merkit, 0 comments