En olisi koskaan uskonut, että 28.4.2006 perustettu sivusto olisi voimissaan vielä kymmenen vuotta myöhemmin. Matkaan on sisältynyt ylämäkiä, joita muistella lämmöllä, ja alamäkiä, joista voi yhä oppia uutta. Yltiöpäisen oman selän taputtelun sijaan nyt on kuitenkin aika kiittää kaikkia lukijoita kuluneista vuosista – tästä jatketaan innolla eteenpäin!
Hurraakerkon tarina jatkuu myös YouTubessa – muista tilata kanava!
Ensimmäinen Mortal Kombat oli niin väkivaltainen, että se oli yksi nykypäiväisen pelien ikäluokittelujärjestelmän “innoittajista”.
Vanhemmat ja viranomaiset paheksuivat yletöntä väkivaltaa, joka oli hurmannut nuorison. Erityisesti närää aiheutti se, että verta ja suolenpätkiä roiskimassa oli kavalkadi fotorealistisia pelihahmoja. Samoihin aikoihin supersuosiota nauttinut Street Fighter sentään näytti animaatiolta, eikä siinä nähty tipan tippaa verta, joten “eiköhän sellainen ole OK”.
Molemmat pelit olivat niin menestyksekkäitä, että niistä tuotettiin live action -versiot valkokankaalle samoihin aikoihin. Kumpikaan ei ollut mestariteos, mutta 80-90-luvun nuorisolle niillä on omaa sentimentaalista arvoa.
Vuonna 1995 julkaistu Mortal Kombat -elokuva onkin yksi suurimmista syyllisistä nautinnoistani. Elokuvan tunnusbiisiä, “tarinaa” ja taistelukohtauksia tulee muisteltua retroilevalla lämmöllä.
Olen itse asiassa viettänyt huomattavasti enemmän aikaa leffan kuin pelisarjan kimpussa. Tunnen leffan näyttelijäkaartin nimeltä (säälittävää, tiedän), kun taas itse alkuperäisen pelin hahmojen tosielämän malleista en tiedä mitään.
Ironista kyllä, yksikään pelin esiintyjistä ei (tietääkseni) ollut mukana Paul W.S. Andersonin ohjaamassa filmatisoinnissa. Keitä olivatkaan nämä digitoitujen taistelijoiden esikuvat tosielämässä?
Monet “näyttelijöistä” ovat tosielämässäkin budo- tai muiden urheilulajien ammattilaisia. Jokseenkin ironisesti niin pelin sankaria Liu Kangia kuin loppuvastus Shang Tsungia esitti sama henkilö, korealais-amerikkalainen stunttikoordinaattori ja elokuvatuottaja Ho–Sung Pak.
Pak ei ollut ainoa, joka esitti useita hahmoja. Eniten ruutuaikaa sai Daniel Pesina, joka esitti niin Johnny Cagea kuin yhteneväisistä ninja-asuistaan tunnettuja Sub-Zeroa, Scorpionia ja Reptileä. Pesinan pesueesta pelissä esiintyi myös Danielin veli Carlos, joka esitti jumalhahmo Raidenia.
Ekstraknoppi: Danielin esittämät naamioidut ninjahahmot suunniteltiin yksinkertaisesti retusoimalla roolipuku eri väriseksi. Oikeasti puku oli punainen, ja myöhemmin pelisarjaan ympättiinkin sekä punainen, liila että musta versio ninjasapluunasta.
Daniel nappasi cooleimmat roolit, joiden lisäksi hän sai uusia pestejä jatko-osasta. Sen jälkeen hän kuitenkin irtisanoutui pelifirma Midwayn palveluksesta rojaltikiistojen johdosta. Oikeusjutussa pelifirmaa vastaan oli mukana muitakin “pelihahmoja” – mm. pelin ainoalle naishahmolle Sonya Bladelle kasvonsa antanut brittisyntyinen tanssija ja aerobic-ohjaaja Elizabeth Malecki.
Vaikka mallit eivät ole nousseet yhtä suuriksi tähdiksi kuin ikoniset roolihahmot, on elämää myös taisteluareenan ulkopuolella.
Pak toimi stunttikoordinaattorina elokuvassa Teinimutanttininjakilpikonnat 2: Mönjän salaisuus. Daniel Pesinakin vilahtaa valkokankaalla Silppurin apurina. Vuonna 2003 kaksikko ja muutama muu MK-alumni tähdittivät kamppailulajielokuvaa Book of Swords, joka oli poppoon oma versio The Expendables -leffoista: tähdet iskivät silmää yleisölle muun muassa pukeutumalla pelihahmojensa tapaisiin vaatteisiin.
Malecki on MK-roolinsa jälkeen vetäytynyt julkisuudesta, mutta monet malleista pitävät roolejaan arvossa ja kiertävät ahkerasti erilaisissa pelialan tapahtumissa muistelemassa menneitä ja jakamassa nimikirjoituksia. Tiettävästi esiintymisten yhteydessä ei ole revitty irti yhtäkään selkärankaa.
Bloggaaminen on ollut yksi rakkaimmista harrastuksistani jo monen vuoden ajan. Se on ainoa projekti, jossa nautin tunteesta, ettei se ole koskaan valmis tai täydellinen. Matka jatkuu myös tulevana vuonna, jona Hurraakerkko viettää 10-vuotisjuhliaan. Uuden vuoden aloitukseksi katsastetaan kuitenkin vielä menneeseen ja taputellaan itseä selkään.
Vaikken taaskaan ehtinyt julkaisupuuhiin niin usein kuin olisin toivonut, takana on vuosi innostunutta bloggailua. Koska monien tekstien äärellä tuli vietettyä enemmän aikaa, kaikki julkaisut tuntuvat omasta mielestä olevan solidia tavaraa.
Etenkin jokakuiset Digilluusio-artikkelit toivat aina mukanaan positiivisia pähkinöitä purtavaksi käsitellessään sosiaalisen median ajankohtaisia ilmiöitä. Tavallaan yllättäen monet Digilluusiot onnistuivat keskittymään samaan kattoteemaan: livestream-trendiin.
Satona on 32 artikkelia, joissa keskityttiin tuttuihin aiheisiin: sosiaalisen median uudet ilmiöt, elokuvat ja Kerava. Omia suosikkejani vuoden varrelta ovat mm. Top 10 kuolemaa Die Hardissa ja Miten puhua keravalaisuudesta. Digilluusio-artikkeleista voisin valita useamman onnistuneen, mutta erityisesti 5 tapaa optimoida video sosiaaliseen mediaan ja Mitä Snapchatille tapahtuu vuonna 2016? ovat lähellä sydäntä. Virallisen Kesäbiisin valinta tallentui vuosien haaveilun jälkeen videomuotoon.
Käyntejä sivustolla oli noin 13 000. Dyykkaus viimevuotisesta, mutta pidemmällä aikavälillä käyrä on selvästi nousussa (yay!).
Huvittavaa kyllä, vuoden luetuin artikkeli julkaistiin jo vuonna 2012. Oikea järjestys esittää Star Warsit omille lapsille ja monet muut Tähtien Sota -aiheiset artikkelit keräsivät paljon liikennettä, varmasti kiitos The Force Awakensin julkaisun. Se sopii hyvin blogimaailman George Lucasille, joka jatkuvasti muokkaa ja optimoi vanhoja teoksiaan. Suosittuja avainsanoja olivat myös mm. Kerava ja vanha klassikko chicken cage of terror.
Teknisellä puolella tapahtuvat muutokset ovat aina omalla kohdalla merkittäviä tapahtumia (eli ne aiheuttavat merkittävän määrän harmaita hiuksia). Uusi hostaaja Siteground on osoittautunut luotettavaksi. Samalla tuli uudistettua sivuston visuaalinen ilme. Tämä taasen – kuten tulikin jo tavallaan mainittua – innosti vähitellen päivittämään vanhojen artikkelien kuvituksia ynnä muuta yhdenmukaisuuden vuoksi.
Odotan alkavaa vuotta erityisellä innolla, koska huhtikuussa vietetään Hurraakerkon 10-vuotissynttäreitä. Toivon tulevien kuukausien tuovan myös uusia some-ilmiöitä tutkittavaksi, vanhoja pop-kulttuurikummallisuuksia hutkittavaksi ja paljon videomuotoon tallennettavaa. Erityisesti toivon, että sivusto tarjoaa lukijoilleen viihdykettä, joka ilahduttaa, yllättää ja saa palaamaan Hurraakerkon pariin uudelleen.
Aina ei mene vlogin purkitus putkeen. Katso blooper-video taannoisen Kesäbiisi-insertin kuvauksista.
Ilmassa on juhlan tuntua muutenkin kuin vain ystävänpäivän johdosta – tänään tulee kuluneeksi neljä vuotta viimeisestä lähetyksestäni chat-juontajana. Merkkipäivän kunniaksi matkaamme kaukaiseen aikaan – aina vuoteen 2009.
On aika Film Februaryn suuren ensi-illan. Hämärästä aamunkoittoon – Chat-juontajan joutsenlaulu on dokumentti, joka seuraa chat-juontajan urani loppuhuipennusta. Olen aina ollut tietyllä tavalla ylpeä chatissä työskentelystä, mutten silti ole tavallaan kehdannut näyttää dokkaria muille. Ehkä olen ujostellut Joutsenlaulun esittämistä siksi, että kaikessa suoraviivaisuudessaankin se on tuntunut dramaattiselta omakohtaisen aiheen vuoksi (jälkikäteen katsellessa leffa tuntuu paikoin jopa surkuhupaisan melodramaattiselta).
Anyway, viimein on aika kaivaa luurangot kaapista ja kurkistaa televisioformaattien kuninkaan kulissien taakse tässä eksklusiivisessa dokumenttielokuvassa.
On… jälleen… aika katsastaa, mitä kuluneen vuoden aikana on saatu aikaiseksi. Kuuden vuoden ikään päässyt Space: Kerkko pureutui vuonna 2012 pop-kulttuurin kulttiaarteisiin, digitaalisen median hitteihin ja huteihin sekä erään pienen suuren kaupungin salaisuuksiin. Uusien aiheiden ohella blogi löysi uusia yleisöjä.
Lukiessani viime vuosien muisteloita huomaan, ettei vuoden 2012 aikana niin sanotussa oikeassa elämässä ehtinyt tapahtua mitään erityisen mullistavaa. Vuonna 2009 Taika syntyi ja menin naimisiin, 2010 valmistuin ja yhdistelin työelämää ja koti-isyyttä, vuonna 2011 tuli tehtyä muutamakin suuri muutos uuden työpaikan ja asunnon myötä. Viime vuosiin verrattuna kulunut vuosi on siis tavallaan ollut aika “tasaista”.
Toki vuoden aikana on tapahtunut paljon hienoja asioita. Olen oppinut työssäni paljon ja päässyt mielestäni kunnolla osaksi työyhteisöä. Taikan kanssa kokee jatkuvasti jotain uutta ja innostavaa. Tietyllä tavalla eniten ilahduttaa syksyllä alkanut henkinen virtapiikki, jonka myötä olen taiteillut ja liikkunut huomattavasti aktiivisemmin.
Kaiken hyvän alku lienee syksyllä startannut kuntoboxing-kurssi, joka toimi piristysruiskeena myös omille luoville projekteille – etenkin kirjoituksille. Lukuisien blogijuttujen ja Kerava-seuran kirjaan tehdyn artikkelin ohella olen ottanut uudelleenkäsittelyyn erään vanhan kirjaprojektiin.
Lisäksi olen vuoden aikana piirtänyt ja kehitellyt uusia biisejä pianolla selvästi aiempaa aktiivisemmin. Harmillisesti muutama biisiaihio jäi valmistumatta, mutta toisaalta iloitsen suuresti saatuani erään erittäin tärkeän kappaleen valmiiksi vaivaisen noin kymmenen VUODEN hiomisen jälkeen. Saavutuksesta innostuneena äidyin varsin harvinaislaatuisesti esittämään biisin yleisölle.
Ehkä tämän uuden luovan aktiivisuuden jatkeena olen myös halunnut asettaa itselleni muutamia tavoitteita eri projekteihin liittyen. Monet näistä tavoitteista ovat tyyliä “ennen kuin täytän 30”, vaikken missään ikäkriisissä olekaan. Haluan kuitenkin saada esimerkiksi edellä mainitun pitkään haudutellun kirjaprojektin loppusuoralle marraskuisten synttäreiden korvilla. Muut tavoitteet taidan pitää omana tietona ainakin vielä hetken.
Toki tavoitteita ja suunnitelmia on myös paljon Space: Kerkko -palstan varalle. Vuosi 2012 kului ahkerasti kirjoittaessa ja kuvittaessa. Blogissa julkaistiin 53 artikkelia – pieni lasku vuoden 2011 liki 70 artikkelista, mutta yllättävän korkea luku siltikin.
Harva teksti oli ilman vähintään yhtä varta vasten tuotettua kuvaa, joista monen tekemiseen tuli käytettyä jopa tunteja. Teemallisesti blogi siirtyi enemmän pop-kulttuuri- ja teknologia-aiheiden suuntaan, ja oman elämän ruotiminen jäi selkeästi vähemmälle.
Jaoin artikkeleita melko aggressiivisesti. Omalla Facebook-seinällä tai Twitterissä linkin jakamisen sijaan tein myös kohdennettuja iskuja. Esimerkiksi crowdfunding-tekstin jaoin Senjan Facebook-sivulle ja Facebook-mainoksia käsittelevän artikkelin COMMuunin FB-sivulle.
Tehokas-mutta-kohtelias spämmi tuotti mukavasti tuloksia – artikkelit keräsivät kiitettävästi klikkauksia ja jakoja etenkin kesästä lähtien. Verkkosivulla käytiin vuoden aikana yhteensä yli 5200 kertaa, mikä voi jonkun mielestä vaikuttaa vähältä, mutta luku oli selvästi suurempi kuin vuonna 2011.
Suosituimpia hakutermejä, joilla ihmiset sivulle tulivat, olivat mm. termit “Red Sonja”, “Kerava” ja “Chicken Cage Of Terror“.
Suosituimpia artikkeleita olivat muun muassa keravalaista kunnallispolitiikkaa käsittelevä artikkeli, crowdfunding-juttu ja jostain syystä vanha Kesän Merkit -artikkeli. Laite- ja leffa-arvostelut olivat nekin hyvin luettuja.
Ainahan sitä voisi napista siitä, miten haluaisi lisää aikaa kirjoittamiselle, blogivideoiden tekemiselle ja whattahoo, mutta kyllähän sitä muutaman filkan ehti vuoden aikana pyöräyttää. Oli hauska käsitellä jälleen abileffaa sen 10-vuotisjuhlan kunniaksi ja murehtia rikkoutuneen tietokoneen perään. Muita vuoden aikana tehtyjä videoita löytyy tästä listasta.
Olen varsin tyytyväinen sivuston kehitykseen vuoden aikana ja erityisen iloinen monista positiivisista kommenteista, joita on tullut välillä yllättäviltäkin tahoilta. Luonnollisesti aikaa ei aina ollut yhtä paljon hioa tekstejä eikä aina ollut inspistäkään, ja aika ajoin tuppaan ajautua jonkinlaiseen eksistentiaaliseen kriisiin siitä, että kirjoitanko aina vaan samasta aiheesta vaiko enkö. Vuonna 2012 aiheista ei tuntunut kuitenkaan missään välissä olevan pulaa, ja uudet teemat pitivät homman mielenkiintoisena ja tarjosivat tarpeeksi vaihtelua.
Suoranaista suosikkia on kaikkien artikkelien joukosta vaikea valita. Monet Cult Sure -tekstit ja Digilluusiot onnistuivat niin tekstillisesti kuin kuvienkin osalta.
GTA Kerava -luonnos oli osa jo 15-vuotista unelmaani luoda Kerava-aiheinen videopeli. Leikkimielinen leffafestari Film February kasvoi vähän yllättäen jatkuvaksi teemaksi, vaikka alun perin olinkin ajatellut koko homman vain vuoden 2011 vitsiksi. Yachtrockintäyteisen kesän päätteeksi vaalittiin perinteitä valitsemalla Kerkon Virallinen Kesäbiisi jo seitsemättä kertaa. Leffapahis- ja hyvislistojen jatkeeksi julkaistiin lista Hollywoodin harmaalla alueella liikkuvista hahmoista.
Vuodelta 2013 odotan mielenkiintoisten sisältöjen kirjoittamista sopivan aktiivisella tahdilla ja nörttiblogiksi profiloitumisen jatketta. Toivon myös liikenteen sivulle kasvavan, koska se motivoi jatkamaan bloggaamisen parissa. Vaikka kirjoitankin tekstejä henkilökohtaisesta näkökulmasta, toivon löytäväni samoista asioista kiinnostunutta yleisöä. Olkoon tuleva vuosi vielä edellistäkin komeampi!
Lopuksi vielä suuri kiitos kaikille seuraajille lukemisesta ja jakamisesta! Space: Kerkon yhden miehen toimitus odottaa innolla, mitä kaikkea vuonna 2013 tapahtuu!
Tietyllä tavalla olen pian saavuttamassa vuosia eläneen haaveeni: minusta tulee julkaistu kirjailija!
Noh, ainakin tavallaan: Kerava-seuran pian julkaistava Kotikaupunkini Kerava 18 -kirja sisältää kirjoittamani artikkelin.
Aiemmista Pieni Suuri Kerava -juttusarjan osista inspiraatiota ammentava teksti on osa kirjaan upotettua Kerava-muisteloiden trilogiaa, jossa kirjoittamani setti edustaa “nuorten ääntä”. Koska otin vaikutteita täältä blogin uumenista, halusin jakaa artikkelin myös täällä. Pienenä bonuksena lisäsin artikkeliin viittaukset kirjoituksiin, joista inspiraatiota ammensin.
Juttuni on vain osa lähes 200-sivuista julkaisua, joten tuskin bossaan koko hommaa – keravalaisilla on edelleen hyvä syy napata paikallishistoriallinen eepos kaupasta mukaan. Anyway, tässä maistiainen 18. Kotikaupunkini Kerava -julkaisusta. (more…)