Kosketusnäytön käyttö vaatii harjoittelua.
Kosketusnäytöt yleistyvät, mutta jatkokehitystä tarvitaan
Älypuhelimet ja tabletit ovat päivän sana teknologiamarkkinoilla, eikä kännykän ja tietokoneen välimuoto ole mitään ilman kosketusnäyttöä. Näpelöitävän näyttöpäätteen kanssa kikkailu ei kuitenkaan aina ole innovatiivisen ihanaa.
Vanhoja tieteiselokuvia katsoessa voi lähinnä hykerrellä sille, miten omaan aikaansa sitoutuneita kaikki ”keksinnöt” olivat. Niin avaruusolentojen kuin tulevaisuudessa asuvien ihmistenkin käyttämät laitteet olivat isoin valonappuloin varustettuja laatikoita. Tietokoneetkin olivat vain lootia, joissa oli vihreää tekstiä mustalla pohjalla.
Toista on tänä päivänä. Nykytulevaisuudessa pitää olla pikseleitä ja syvyysvaikutelmaa – ja nappuloiden sijaan laitetta komennetaan näppituntumalla.
Noviisi kosketusnäytön käytössä
Kosketusnäytöt ovat kiehtova innovaatio. En varmastikaan voi hahmottaa kaikkea sitä työtä, mitä sormella ohjastaminen on keksijöiltä vaatinut. Miten on mahdollista, että laite aistii vaikkapa sormen liikkeet, vaikka älypuhelimen näytön pinta on kovaa muovia?
Uskon, että seuraavaa puhelinta ostaessa valinta osuu jonkinlaiseen kosketusnäytölliseen apparaattiin (siksi tätäkin pohdintaa kirjoitan). Suhtaudun aiheeseen aavistuksen verran epäluuloisesti, ja ehkä toivonkin löytäväni laitteen, jossa on sekä kosketusnäyttö että perinteinen näppäimistö.
Työn ohessa olen päässyt kokeilemaan muutamaa näpylaitetta ihan itte: Nokian N8-puhelinta ja Applen iPad-tablet-konetta. Uusia innovaatioita on aina kiva päästä kokeilemaan ja näpräilemään, mutta kosketusnäyttökokemukset eivät ole erityisemmin innostaneet.
Tässä muutama kysymys älypuhelimen jatkuvasta käytöstä: meneekö älypuhelimen ruutu helposti rikki? Alkaako sormenpäätä aristaa samalla tavalla kuin läppäreiden ”hiirilevyjä” hiplatessa? Käytänkö kaiken hipelöinti-intoni mobiililaitteeseen kanssaihmisten hiplaamisen sijaan? Onko hygieenistä antaa muiden kosketella laitetta saastaisilla sormillaan? Continue reading →