Ridley Scott kasvattaa Alien-universumia entisestään
Ridley Scottin ohjaama Alien: Covenant pähkinänkuoressa: erinomaiset tehosteet, paljon tunnelmaa ja kenties Alien-elokuvasarjan parhaita chestbursting-kohtauksia. Elokuvan rakenne on kuitenkin epätasapainoinen, hahmogalleria tylsä ja liika dialogivetoisuus latistaa tunnelmaa.
Jos haluat perehtyä tarkemmin Alien-sarjan jatkoon, jatka lukemista. Varoitus: arvostelu sisältää yksityiskohtia Alien: Covenantin tapahtumista. Continue reading →
Aika polkaista Film February 2015 kunnolla käyntiin! Viidennen vuoden kunniaksi palaamme muutamien aiemmin käsiteltyjen aiheiden pariin, ja mikäpä olisi parempi tapa aloittaa kuin puhumalla muistoista – tarkalleen ottaen erään legendaarisen dekkarin muistoista.
Blade Runneria on tullut hehkutettua ja analysoitua useampaan otteeseen vuosien varrella, joten jätetään juonen ja metaforien pohdiskelu tällä kertaa väliin. Sen sijaan luvassa on jonkinlaista spoilerintynkää.
Yksi kuumeisimmista kysymyksistä elokuvaan (tarkemmin sen Director’s Cutiin) liittyen on se, onko päähenkilö Rick Deckard itsekin replikantti, keinotekoinen ihmisolento. Mielestäni on – mutta erästä asiaa Deckardin taustasta en ollut koskaan tullut miettineeksi.
Deckard rakastuu Rachaeliin, viattomaan replikanttiin, joka on niin huippuviritelty yksilö, ettei edes tiedä olevansa keinotekoinen. Huijauksen on mahdollistanut se, että Rachaelille on istutettu kehittäjänsä sukulaistytön muistot. Mutta jos myös Deckard – yksi suosikkielokuvasankareistani – on tietämättään replikantti, kenen muistot hänelle on istutettu? Katso oivaltava video, niin saatat tietää.
Hollywoodin tehtailtua kymmenisen vuoden ajan ties minkälaisia fantasiaseikkailuja on todella piristävää nähdä tieteiselokuvan palaavan valtavirtaan. John Carter ja tulevat Total Recall -uusioversio ja Alienin esiosa Prometheus ovat mahdollisesti vaihtelevasta onnistumisestaan huolimatta viemässä meidät jälleen uusiin maailmoihin avaruusalusten, tekoälyn ja muun teknologian avulla – ilman velhojen loitsuja ja keijujen runoiluja.
Muutama viikko sitten ensimmäistä kertaa näkemäni Prometheus-elokuvan traileri on yksi harvoista trailereista, joka oikeasti saa hinkumaan leffateatteriin pääsyä. Vastaavan innostuksen on saanut aikaan vain muutama traileri – kuten esimerkiksi ensimmäisen The Matrixin mainos ja parin vuoden takainen Inception.
Mutta mitä Prometheuksen mainospätkä kertoo itse elokuvasta? Ridley Scott, yksi lempiohjaajistani, palaa Alien-elokuvien pariin kertoakseen tarinan… no, enpä nyt käykään googlailemassa juonipaljastuksia liiaksi. Sen tiedän, että Alien-saagan maailmaan sijoittuvassa scifarissa tutkijaryhmä löytää avaruuden syövereistä vihjeitä ihmisen alkuperästä ja kohtaa koko ihmiskuntaa uhkaavan vaaran.Tapahtumat sijoittuvat aikaan ennen ensimmäistä Alien-elokuvaa.
Trailerissa tiedemiesten paljastetaan löytävän yhteneväisyyksiä muinaisten sivilisaatioiden merkistöistä. Porukka lähtee löytämänsä muinaisen kartan ohjastamalle tutkimusretkelle pääteltyään symbolien olevan jonkinlaisia kutsuja.
Tieteilijät löytävät tuntemattomalta planeetalta ihmishahmoisen muistomerkin, jonka ympärillä näyttäisi olevan kymmenittäin alieneiden munia. Jotain elämää planeetalta joka tapauksessa löytyy, ja ihanasti tiisaavan silmänräpäyksen ajan trailerissa nähdäänkin vilahdus aikuista Alien-hirviötä muistuttavan olennon alaraajoista.
Perinteikkään 2.30-mittaisen trailerin about puolivälissä tapahtuu hieno tunnelmallinen siirtymä perustieteisseikkailutunnelmista kauhutrillerimpään suuntaan. Musiikki on atmokseltaan selkäpiitä karmivaa horroria ”kasvavine” jousineen ja ihmisen kirkumista muistuttavine tehostelooppeineen. Porukat friikkailevat pelosta, jonka aiheuttajaa näytetään vain viitteellisesti. Hektinen leikkaus ja ahdistava musiikki nostavat katsojan sykkeen kattoon. Todella intensiivinen loppunostatus.
Hatunnostoja Alienille
Alkuperäisen Alienin trailerin tapaan Prometheuksen traileri on todella kiusoitteleva: se rakentaa jännitystä mehuttamalla päähenkilöiden ahdistustiloja, muttei lopulta paljasta mitään liikaa. Alienin trailerissahan ei näytetä oikeastaan mitään.
Prometheus esittelee juonen peruskuviota huomattavasti enemmän, vaikka salamyhkäinen sekin on. Prometheus pokkaa muutamalla muullakin kikalla Scottin ensimmäiseen alienointiin päin käyttämällä kirkumislooppia musiikin osana, ja Iron Sky -näytöksessä esitetyssä trailerissa elokuvan otsikko ilmestyy hiljaksiin ruudulle samalla tyylillä kuin vuoden 1979 trailerissa ja itse elokuvassakin.
Traileri saa todella innostumaan elokuvasta, vaikken alun perin ollut siitä sen kummemmin kiinnostunut. Ainoana miinuksena voisin mainita trailerin paljastaman teknologian kehityksen nurinkurisuuden, joka vaivasi myös Star Warsin esiosatrilogiaa: laitteet vaikuttavat paljon sofistikoituneemmilta kuin mitä myöhemmissä Alien-elokuvissa nähdään.
Joka tapauksessa pisteet kotiin todella tyylikkäästä trailerista – ja ylipäänsä siitä, että Scott palaa genren pariin. Tehosteet näyttävät hienoilta ja casting tuntuu myös olevan kohdallaan: mukana ovat muun Charlize Theron ja yksi tämän hetken viileimmistä miehistä, Michael Fassbender.
Ripley ja Renny
Yleensä en hypi innosta prequel-elokuvien kohdalla, koska niistä vähän tietää, miten hommassa lopulta käy. Prometheuksen kohdalla homma voi kääntyä eduksi – en olisi kiinnostunut ”jälleen kerran” Sigourney Weaverin tähdittämästä Alien-jatko-osasta.
Trailerin inspiroimana katsoin vuoden -79 Alienin käytännössä ensimmäistä kertaa. Jatko-osa Aliensin olen nähnyt jonkun sata kertaa, mutta sen rinnalla ykkönen tuntui joskus nuorempana todella unettavalta. Häpeäkseni katsoin leffan pääosin pikakelauksella, minkä johdosta leffa ei tosiaan ekalla kertaa säväyttänyt.
Revanssin myötä elokuva toimii nyt paljon paremmin, vaikkeivät tehosteet välttämättä yhtä hyviä kuin myöhemmissä osissa olekaan. Itse Alienin ympärille rakentuu mystiikkaa, koska sitä näytetään varsin säästeliäästi. Näyttelijäntyö on rautaa. Pakko myös antaa propsit Nostromo-aluksesta, joka näyttää oikeasti kuluneelta ja käytännöllisyyteen keskittyvältä avaruusalukselta, eikä miltään supersiistiltä kiiturilta. Elokuva etenee myös sopivan napakkaan tahtiin, ja kyllä tutkimusmatka Alienin avaruusalukseen jännittää.
Muutama hoopous leffasta löytyy. Mother-tietokoneelle esitetään muutama turhan filosofinen kysymys, jotta konetta voisi pitää realistisena. Aliens-elokuvassa, joka on vähän toimintapainotteisempi mutta erittäin onnistunut jatko-osa, taas vähän ihmetyttää seikkailun lähtötilanne: Ripleyn ajelehdittua 80 vuotta avaruudessa planeetalle, jolla tämä Alienin kohtasi, on saanut asutusta, mutta sattumalta vasta Ripleyn löydyttyä planeetan uudisraivaajat kohtaavat samaisen hirviörodun ensimmäistä kertaa. Varsin mukavasti ajoitettu kohtaaminen, jotta Ripley pääsee tutkimaan ja hutkimaan.
BTW: tiesitkö, että Alien III:n ohjaajan pallille harkittiin yhdessä vaiheessa Renny Harlinia? Tiettävästi aikataulut eivät kuitenkaan käyneet yksiin, ja lopulta elokuvan ohjaksissa oli David Fincher. Voi olla, että mielipiteeni myös Alien 3:sta muuttuisi jos sen nyt uudelleen katsoisin, mutta eipä kummemmin inspaa.
