Raaka keikka on aliarvostettu rikosdraama
Arnold Schwarzeneggerin filmografiasta löytyy niin fanitettavaa kuin haukuttavaa. On kuitenkin eräs toimintatrilleri, joka jää usein turhan vähälle huomiolle, vaikka se julkaistiin Ison Arskan kultakaudella. On aika syventyä elokuvaan Raaka keikka (Raw Deal) vuodelta 1986.
Arnold esittää Mark Kaminskia, joka on päätynyt pikkukaupungin seriffiksi saatuaan potkut FBI:stä kyseenalaisin perustein. Vanha agenttikollega tarjoaa Kaminskille mahdollisuuden saada duuninsa takaisin, jos auttaa luvattomassa tehtävässä. Kaminskin on soluttauduttava Chicagon mafiaan voidakseen kostaa kollegan pojan kuoleman.
Paluu FBI:n riveihin auttaisi Kaminskia saamaan kunniansa takaisin ja sovittelemaan tulehtuneet välit vaimon kanssa, joten hän omaksuu rikollisen Joseph Brennerin roolin päästäkseen lähelle mafiapomo Patrovitaa.
Maanläheinen toimintajännäri
Raaka keikka perustuu Sergio Leonen luottokirjoittajien tarinaan, jonka Hollywoodiin ovat kääntäneet Gary DeVore ja Norman Wexler. Jälkimmäisen ansioluettelosta löytyy klassikoita kuten Lauantai-illan huumaa ja Oscar-ehdokkuus trilleristä Serpico.
Käsikirjoitus onkin yksi elokuvan ehdottomista vahvuuksista.
Olen nähnyt elokuvan vain muutaman kerran ja muistin aina, että se on korkeintaan kolmen tähden tusina-actionia. Tarina onkin melko suoraviivaista perushuttua, mutta dialogi on todellista one liner -tykitystä. Jokainen kohtaus vilisee nasevia sivalluksia toisensa perään, eikä se käy missään vaiheessa tylsäksi. On myös ilo huomata, ettei kaikkia heittoja laiteta kaavamaisesti Arnoldin suuhun, vaikka hänen materiaalinsa onkin usein sitä herkullisinta.
Eniten Arnoldin lokaa saa osakseen mafiapomon kätyri Max Keller, jota esittää 007 ja lupa tappaa -elokuvastakin tuttu Robert Davi. Hän suhtautuu alusta alkaen skeptisesti ylimieliseen tulokkaaseen. Keller ja Brennerinä esiintyvä Kaminski aukovat alituiseen päätä toisilleen. Lisää kitkaa aiheutuu, kun kilpakosijansa Kellerin harmiksi Kaminski lähentyy Patrovitan vaimon kanssa.
Arnold tunnetaan tietenkin överiksi vedetyistä action-revittelyistä. Raaka keikka on poikkeuksellisen maanläheinen, jopa 70-luvun tyylinen toimintatrilleri – ainakin loppuhuipennukseen saakka.
Kun rikolliset saavat selville Brennerin todellisen henkilöllisyyden, he virittävät tälle ansan. Kaminski kuskataan hautausmaalle tappamaan samainen FBI-agentti, joka rekrytoi hänet soluttautumistehtävään.
Kaminski ja agentti selviävät väijytyksestä, joten Kaminski lähtee vastahyökkäykseen.
Nyt suunnataan klassiselle Arnold-alueelle, kun Kaminski aseistautuu hampaisiin asti. Varustautumismontaasi on selvästi kopioitu vuotta aiemmin julkaistusta Commandosta, mutta toteutettu huomattavasti väsyneemmin.
Ensin Kaminski iskee soramonttuun, jota mafia käyttää huumetrafikoinnin kulissina. Hän huristelee ympäri teollisuusaluetta ja teloittaa liudan nimettömiä kätyreitä. Commandoon verrattuna Ammuskelu ei todellakaan ole jännittävimmästä tai hauskimmasta päästä. Sekvenssi on kuitenkin stilisoitu tyylillä, joka on kenties edellä aikaansa.
Tappokimaran taustalla soi nimittäin Rolling Stonesin klassikko Satisfaction, jonka rento svengi antaa toiminnalle ironisen säväyksen. Nykyäänhän samaa silmittömän väkivallan ja kauniin klassikon yhdistelmää viljellään jo trailereissakin ihan kyllästymiseen saakka, mutta 80-luvulla se oli hyvin omaperäistä. Tämä on aikaa ennen Tarantinoa.
Kaahailun jälkeen vuorossa on lisää räiskintää Patrovitan toimistolla, jossa Kaminski lahtaa mafian ydinpelaajat.
Kaminski kohtaa myös vanhan vihamiehensä. Kaminski pyydettiin peiteoperaatioon salaa, koska aiemmat kaksoisagentit ovat aina jääneet kiinni. Paljastuu, että tietovuotojen taustalla on korruptoinut yleinen syyttäjä, joka myös hankki Kaminskille potkut FBI:stä.
Rosoisen kostotarinan liisterinen loppu
Kun mafia on kukistettu, Kaminski palaa yhteen vaimonsa kanssa. Haluaisin tietää, miten Kaminski selitti poissaolonsa, sillä voidakseen operoida rauhassa Brennerinä, Kaminski lavasti kuolemansa.
Tuon keskustelun sijaan näemme, kun Kaminski menee katsomaan hautausmaa-ammuskelun jälkeen pyörätuoliin joutunutta kollegaansa. Epilogi tuntuu päälle liimatulta, kenties uudelleenkuvaukselta ottaen huomioon, että Arnoldin hiusväri on muuttunut ja että tonaliteetti on muutenkin niin poikkeuksellinen.
Kaminski on onnensa kukkuloilla saatuaan FBI-duuninsa takaisin ja noh, palattuaan takaisin elävien kirjoihin. Hän on myös saanut soviteltua välit vaimon kanssa ja saattanut tämän raskaaksi. Kollega taas yrmyilee eikä syystä tai toisesta suostu kuntoutusterapiaan.
Kaminski alkaakin maanitella kaveriaan kokeilemaan kävelyä, koska haluaa tämän lapsensa kummiksi ja, kuten kaikki tiedämme, kummisedäthän jos ketkä tarvitsevat liikuntakykyä. Temppu onnistuu, kollega taapertaa pari askelta ja leffa loppuu liisteriseen pysäytyskuvaan ystävyksistä toistensa syleilyssä.
Arnold Schwarzenegger vastaan Patrick Swayze
Sivurooleissa nähdään liuta rautaisia luonnenäyttelijöitä, kuten Ed Lauter, joka on minulle parhaiten tuttu tässä sarjassa käsitellystä tanssielokuvasta Girls Just Want To Have Fun. Paul Shenar vetää tismalleen samanlaisen gangsteriroolin kuin muutamaa vuotta aiemmin Scarfacessa.
Heidän tukenaan on liuta kätyreitä ja kyttiä, jotka kaikki näyttävät poikkeuksellisen vanhoilta. Korkeampi ikähaarukka korostaa elokuvan rosoisuutta. Joskin täytyy sanoa, että Raw Deal on samalla todellinen sausage fest – puherooleja riittää ehkä kolmelle naiselle.
Arnold on mukana sopimussyistä. Raaka keikka tehtiin kompromissina, kun Arnold yritti päästä eroon monen elokuvan sopimuksestaan legendaarisen tuottajan Dino De Laurentiisin kanssa. De Laurentiis olisi halunnut Arnoldin kolmanteen Conan-leffaan, kun taas Arnoldia kiinnosti eräs toinen De Laurentiisin omistama projekti – tieteiselokuva nimeltä Total Recall. Dino oli kuitenkin jo kiinnittänyt päärooliin Patrick Swayzen.
Kaikki tietävät Arnoldin ja Sylvester Stallonen kilpailusta 80-luvulla, mutta kukaan ei puhu Arnoldista ja Swayzestä. He ovat kilpailleet muistakin rooleista, kuten toimintaseikkailussa The Running Man. On todella huvittavaa, miten samaan rooliin on ajateltu kahta kaikin puolin niin erilaista näyttelijää.
Katso myös arvostelu urheiludraamasta Rocky IV, jossa nyrkkeilijä saa vastaansa terminaattorimaisen neuvostoliittolaisen.
Arnold huippuvedossa
Vaikka Raaka keikka oli Arnoldille pakkopullaa, hän on kertonut nauttineensa elokuvan tekoprosessista. Erityisesti hän kehuu ohjaaja John Irviniä, jonka ansiosta Arnold koki kasvaneensa näyttelijänä. Kommentti ei yllätä, sillä kyseessä voi hyvinkin olla yksi Arnoldin parhaista roolisuorituksista.
Arnold on aivan liekeissä omaksuessaan laskelmoivan ja suulaan gangsteripersoonansa Joseph Brennerin, mutta hän eläytyy kiitettävästi myös dramaattisiin hetkiin.
Elokuvan alkupuolella Kaminski ajautuu riitaan vaimonsa kanssa, kun tämä turhautuu pikkukaupungissa kärvistelyyn. Arnoldin sovitteleva sävy on yllättävän hienovarainen. Lisäksi kohtaus loppuu aivan uskomattomaan onelineriin.
Raaka keikka paranee ajan myötä
Raaka keikka menestyi vaatimattomasti teattereissa, mikä osittain johti De Laurentiisin tuotantoyhtiön konkurssiin – mikä taas tarkoitti sitä, että Total Recallin oikeudet olivat vapaata riistaa.
Tuo Arnoldille räätälöity toimintaseikkailu on noussut moderniksi tieteisklassikoksi ja se oli yksi vuoden 1990 tuottoisimpia elokuvia – joskin, ironista kyllä, se hävisi Patrick Swayzen tähdittämälle elokuvalle Ghost.
Raw Dealin kädenlämpöinen vastaanotto ei ole sinänsä ihme. Vuonna 1986 se ei poikennut toimintaelokuvien tulvasta niin actionin, juonen kuin tehosteidenkaan puolesta. Näin vuosia myöhemmin, se erottuu kuitenkin positiivisesti Arnoldin tuotannosta maanläheisellä ja rosoisella tyylillään. Raw Deal on aliarvostettu rikosdraama.
