Hurraakerkko.com

Tag: soundtrack

10 hyvää biisiä huonosta elokuvasta – katso lista

On aika listata lisää timanttisia biisejä surkeista elokuvista

Elokuvallinen floppikin voi tarjota musiikillista iloa

Vuosituhannen alussa musiikki oli vielä merkittävä osa elokuvan markkinointia. Jokaisella blockbusterilla oli hittiartistin levyttämä tunnusbiisinsä, joka saattoi nousta jopa suurempaan suosioon kuin itse elokuva.

Nykyään nekin harvat tunnarit, jotka tuotetaan elokuvaa varten, jäävät vähälle huomiolle, jos kyseessä ei ole Bond-elokuva.

Muutos johtunee suurilta osin mediatottumuksistamme. Olemme hajauttaneet huomiomme niin monen kanavan kesken, että harva elokuvajulkaisu on niin merkittävä tapaus, että se pakottaisi “kaikki” katsomaan.

Kenties taustalla on myös nyky-Hollywoodissa korostunut kustannustehokkuus. Omaperäisyyden sijaan panostetaan jaettuihin universumeihin ja klassikkoleffojen uusioversioihin. Soundtrackeillä kuullaan vain persoonatonta stock-musiikkia tai vanhoja hittejä. Ja kuka välittää radiosoitosta, kun kohdeyleisön tavoittaa varmemmin tykittämällä pre-rolleja somessa?

Film February jatkuu muistelemalla vanhoja hyviä aikoja – joskaan ei hyviä leffoja. Listasin pari vuotta sitten iskeviä biisejä kököistä elokuvista…

Lue myös Top 11 hyvää biisiä huonosta elokuvasta

… Joskaan en osaa sanoa, olivatko valinnat sittenkään ihan top-noteerauksen arvoisia. Nyt on kuitenkin luvassa 10 uutta biisivinkkiä odotukset alittaneesta leffasta (ja tällä kertaa satunnaisessa järjestyksessä).

10. Lara Fabian: The Dream Within (elokuvasta Final Fantasy)

Samannimiseen videopeliin perustuva Final Fantasy -animaatio on paikoin visuaalisesti vaikuttava ja ääninä esiintyy Hollywoodin kermaa. Mielenkiintoisista ideoista huolimatta tarina on kuitenkin turhan polveileva, eikä kytkeydy itse pelisarjaan millään tavalla.

Lopputeksteissä kuullaan Lara Fabianin kaunis balladi, joka olisi klassikkokamaa, jos se oli Disney-leffan tunnari.

Lue myös: 10 sykähdyttävää biisiä videopeleistä

9. John Parr: Restless Heart (elokuvasta The Running Man)

The Running Man kalpenee Arnold Schwarzeneggerin suosion huippukauden scifi-klassikoiden Predatorin ja The Terminatorin rinnalla.

Laadusta kertonee se, että yksi kohokohdista on lopputekstien ilmestyminen. Niitä luetaan nimittäin John Parrin Restless Heartin tahtiin. Kappale ei toki ole mikään Eye of the Tiger, mutta miellyttää AOR-fania.

Katso arvostelu elokuvasta The Running Man

8. Will Smith: Nod Ya Head (elokuvasta Men In Black 2)

Will Smithin tähdittämä ensimmäinen Men In Black oli omintakeinen yhdistelmä scifiä ja huumoria. Hitti-ilmiötä oli näemmä vaikea toisintaa.

Tylsästä elokuvasta huolimatta Smith julkaisi varsin iskevän sinkun markkinoinnin tueksi. Nod Ya Head (Black Suits Coming) korvaa ykkösosan tunnusbiisin soul-jamit energisellä rock-revittelyllä.

7. Come To Me (elokuvasta Fright Night)

The Terminatorista tuttu Brad Fiedel esittelee melodisempaa puoltaan Kauhun yön soundtrackillä, jonka kohokohta on kitara- ja synavetoinen instrumentaali Come To Me. Se viettelee mukaansa tenholla, joka on karkuteillä muusta elokuvasta.

Katso Kauhun yön arvostelu ja lue lisää aliarvostetuista Terminator-elokuvien soundtrackeistä

6. Jean Beauvoir: Feel the Heat (elokuvasta Cobra)

Väkivallalla herkutteleva Cobra on yksi Sylvester Stallonen ikonisimmista rooleista. Elokuva oli massiivinen hitti, mutta tätä nykyä se lähinnä huvittaa ryppyotsaisuudellaan sekä aukkoja ja action-leffakliseitä täynnä olevalla juonellaan. Soundtrack on kuitenkin täynnä vetävää kasarimusaa.

Lue myös: Stallonen Cobra-elokuvan monet versiot

5. Sammy Hagar: Winner Takes It All (elokuvasta Over the Top)

Kuten jo olen aiemminkin todennut, Stallone-katalogista löytyy nippukaupalla hittejä. Niinpä listalle päätyy tupla-annos Sylttyä!

Winner Takes It All on testosteronintäyteinen rock-anthem. Machouden tasosta kertoo se, että Sammy Hagar peri biisin toiselta rock-laulajalta, koska alkuperäinen performanssi ei tuotantotiimin mielestä kuulostanut tarpeeksi häijyltä.

Niin Cobra kuin Over the Top ovat surullisenkuuluisan Cannon-studion tuotantoa ja niitä yhdistää yltiöpäinen äijäily, rock ja päätyminen internetin harrastelijakriitikoiden rajun rakkauden kohteeksi.

Lue myös: Top 10 biisiä Stallone-elokuvista

4. Destiny’s Child: Independent Women, Pt. 1 (elokuvasta Charlie’s Angels)

Independent Women on itse asiassa poikkeuksellinen biisi: harvan 90-luvun blockbusterin tunnarina kuultiin modernia R’n’B:tä.

Kappaleen sanoma sopii leffan teemaan, mutta on itse elokuvaa moninkertaisesti edistyksellisempi ja viihdyttävämpi. Nautin erityisesti tell me what you– ja question-kohdista. Näyttelijöiden namedroppaaminen tosin haittaa ajattomuutta.

3. Bobby Brown: On Our Own (elokuvasta Ghostbusters 2)

Ghostbusters 2 on yllättävän laiska yritys toistaa sarjan ykkösosan nokkeluutta. Bobby Brownin new jack swing -henkinen tunnari on kuitenkin raikas ja täynnä positiivisia viboja.

2. Ana Johnsson: We Are (elokuvasta Spider-Man 2)

Yhdistelmä Nickelback-soundia ja Natalie Imbruglia -musavideota (jonka ohjauksesta vastaa muuten suomalainen Antti Jokinen) ei riitä pelastamaan Sam Raimin Hämis-trilogiaa, jonka viihdearvo laskee vahvan startin jälkeen kuin lehmän häntä.

Biisi on auttamatta aikansa tuotos ja Ana Johnsson niin tuntematon nimi, ettei ihmekään, jos et muista kappaleen olemassaoloa. Erityispropsit siitä, miten vertauskuvallisesti lyriikat sitoutuvat elokuvan teemaan.

1. Levottomat (elokuvasta Levottomat)

Päätämme listan jokseenkin harvinaislaatuisesti suomalaiseen tuotantoon. Samuli Edelmannin ja Cata Mansikka-Ahon duetto Levottomat on todella tunnelmallinen tunnari raflaavalle seksisekoilulle, josta on romantiikka kaukana.

Elokuvan soundtrack on itse asiassa varsinainen vuosituhannen vaihteen pohjoismaisen musiikin aarreaitta. Kokoelmasta löytyy hittejä muun muassa Darudelta, Kentiltä, Ultra Bralta ja The Crashiltä.

Viimeksi Film February käsitteli Star Wars: Episode IX -huhuja.

18.2.2019
Terminatorin aliarvostetut soundtrackit

Terminator-elokuvien tunnusbiisiä hehkutetaan, mutta entä loput Brad Fiedelin scoresta?

Miltä kuulostaa koneen sydämenlyönti?

James Cameronin ohjaamat kaksi ensimmäistä Terminator-elokuvaa ovat toiminta- ja tieteiselokuvien moderneja klassikoita. Ne muistetaan melankolisesta tunnelmastaan, ikonisista one-linereista ja etenkin uraauurtavista erikoistehosteistaan. (more…)

25.2.2018
TOP 11 hyvää biisiä huonosta elokuvasta

Kauneus olkoon katsojan korvissa.

Huonostakin leffasta voi löytää paljon hyvää

Elokuva voi jäädä mieleen monesta syystä: yllättävästä juonenkäänteestä, ikimuistoisesta roolisuorituksesta – tai vaikka musiikistaan. Monien klassikoiden – kuten Hyvät, Pahat & Rumat, Blade Runner tai Star Wars – kohdalla musiikista tulee niin ikonista, että melodiat syöpyvät yleiseen pop-kulttuuritietoisuuteen.

Toisinaan soundtrack voi tarjota jopa enemmän kuin juoni. HurraaKerkko listaakin nyt kymmenen kappaletta, jotka ovat tuoneet enemmän iloa kuin leffat, joita varten ne on alun perin tuotettu.

Lista keskittyy pop-kappaleisiin – huonoja leffoja oivilla orchestral-musiikeilla löytyisi toinen mokoma. Jos artikkelissa haukutaan joku suosikkileffasi, on syytä muistaa, että biisin tai leffan “hyvyys” on subjektiivista.

Joka tapauksessa, tässä on Hurraakerkon top 10 hyvää biisiä huonosta elokuvasta.

PÄIVITYS: Tässä on uudet 10 hyvää biisiä huonosta leffasta

11. Faith Hill: There You’ll Be (elokuvasta Pearl Harbor, 2001)

Michael Bayn yritys toisintaa Titanicin menestys omalla rakkauselokuvan ja traagisiin tositapahtumiin perustuvalla tehoste-blockbusterilla jäi historiallisesti epätarkaksi kliseillä ratsastukseksi. Pearl Harborin pommituksesta kertova teos oli suutari, mutta Hans Zimmerin romanttiset teemat ja country-tähti Faith Hillin tunnusbiisi olivat vireessä.

10. Frank Stallone: Far From Over (elokuvasta Staying Alive, 1983)

Varmasti ohjaajan pallilla istuneen veljensä Sylvesterin auttamana Saturday Day Fever -diskoklassikon ei-niin-klassisen jatko-osan tunnarin purkittajaksi päässyt Frank Stallone uhoaa, ettei peli ole vielä menetetty. Myönnettäköön kuitenkin, että kerrankin musavideossa katsoo mieluummin pätkiä leffasta kuin artistista esiintymässä.

Hatunnosto siitä, että Staying Alive vaikuttaa musavideon perusteella varsin intensiiviseltä elokuvalta.

Lue myös: Top 10 biisiä Stallone-elokuvista

9. Steven McClintock: The Edge of a Dream (elokuvasta Space Mutiny, 1988)

Mystery Science Theaterkin irvailee, miten Space Mutinyn lopputekstien aikana kuultava kappale kuulostaa monen tunnetumman kasarock-biisin kopiolta. Jotain tunnelmallista ja kohtalokasta Steven McClintokin haaveilussa kuitenkin on.

8. The Smashing Pumpkins: The End Is the Beginning Is the End (elokuvasta Batman & Robin, 1997)

Ollakseen kenties kaikkien aikojen pahamaineisin supersankarielokuva, Batman & Robinin soundtrack on täynnä timanttia populäärimusiikkia. The Smashing Pumpkinsin “tunnari” on huomattavasti itse elokuvaa rosoisempi ja vauhdikkaampi.

7. Tuesday Knight: Nightmare (elokuvasta Nightmare on Elm Street 4: The Dream Master, 1988)

Kolmannessa Elm Streetissä Kristeniä esittänyt Patricia Arquette ei voinut uusia rooliaan raskauden vuoksi. Vaikka leffasarjojen näyttelijävaihdokset ovat usein häiritseviä, Tuesday Knight hoitaa homman kotiin ja ottaa lisäksi tuplaroolin tuotannossa esittämällä Renny Harlinin ohjaaman elokuvan aavemaisen tunnarin.

Katso myös arvostelu elokuvasta Painajainen Elm Streetillä 4: Unten valtias

6. Limp Bizkit: Take a Look Around / Metallica: I Disappear (elokuvasta Mission: Impossible 2, 2000)

Ethan Huntin toinen seikkailu jäi kauas saamastaan hehkutuksesta, mutta se oli vuoden suosituimpia elokuvia. Menestystä nautti myös leffan tunnari Take A Look Around, joka päivitti vanhan tunnusmelodian aggressiiviseksi numetal-revittelyksi.

Myös Metallican soundtrack-kontribuutio I Disappear on kelpo rock-ralli, vaikkei bändin suosituimman tuotannon tasolle ylläkään. Molemmissa musiikkivideoissa on huomionarvoista, miten bändin jäsenet heittäytyvät action-tähdiksi.

Lue myös: Miksi Emilio Estevez unohtui Vaarallisesta tehtävästä?

5. Will Smith feat. Kool Mo Dee, Dru Hill: Wild Wild West (elokuvasta Wild Wild West, 1999)

Varmasti Men In Black -tuplaosuman (hittileffa ja hittibiisi) innoittamana Will Smith purkitti myös lännenseikkailu Wild Wild Westin tunnarin. Elokuva sai kylmää kyytiä niin kriitikoilta kuin yleisöltä, mutta Stevie Wonder -samplen päälle tehtailtu tunnari polkee positiivisella vauhdilla. Harvinaista nähdä miespuoleinen rap-artisti tanssimassa pitkän koreografian tahtiin.

4. Duran Duran: A View To a Kill (elokuvasta 007 – Kuoleman katse, 1985)

Roger Mooren viimeinen 007-seikkailu on sekava ja tylsä, mutta biisi A View To a Kill on yhä ainoa Jenkkilän listaykköseksi noussut Bond-tunnari. Kyllä – edes Skyfall ei yltänyt samaan.

3. Kiss (elokuvasta Under the Cherry Moon, 1986)

It ain’t no Purple Rain.

Et ehkä tiennytkään, että tämä biisi on alun perin tuotettu elokuvaa varten? Artistin itsensä ohjaama musikaalidraama menestyi vain Golden Raspberry -gaalassa, mutta Kiss-kappaleesta on tullut yksi Princen suosituimmista biiseistä – varmasti osin kiitos Julia Robertsin ja Pretty Womanin.

2. Aaliyah: Try Again (elokuvasta Romeon on kuoltava, 2000)

22-vuotiaana menehtynyt laulajatar Aaliyah ehti kokeilla näyttelijänlahjojaan muutamassa flopanneessa Hollywood-tuotoksessa. Jytäävillä syntikoilla ja pehmeillä r’n’b-soundeilla pelaava Try Again on edelleen seksikäs biisi, Jet Lin läsnäolostakin huolimatta.

1. The Immortals: Techno Syndrome (elokuvasta Mortal Kombat, 1995)

Listan kärkeen nousee tiukka eurodance-tykitys porsaanreiän avulla. Techno Syndrome tuotettiin videopeliä varten vuonna ’93, mutta hitiksi se nousi vasta Mortal Kombat -filmatisoinnin myötä. Supertarttuvasta kappaleesta on tullut niin ikoninen, että sitä kutsutaankin yleisesti Mortal Kombat Themeksi.

Bonus: Hyvä biisi hyvästä leffasta – Anthony Hamiltonin Freedomia hehkutettiin myös Quentin Tarantinon musiikkivalintoja käsittelevässä Film February -artikkelissa

15.2.2016
Anakronistinen musiikki Quentin Tarantinon elokuvissa (+video)

Kunniattomat paskiaiset ja Django Unchained ovat malliesimerkkejä onnistuneesta anakronistisesta elokuvasoundtrackista

Olisin tavallaan halunnut lisätä erään henkilön taannoiseen elokuvasäveltäjäsuosikkilistaani, vaikkei hän itse säveltäjä olekaan. Ohjaaja Quentin Tarantino on kuitenkin elokuviinsa tekemillä musiikkivalinnoilla nostanut populaarimusiikkiin keskittyvän soundtrackin luomisen täysin uudelle tasolle.

Ohjaajan musavalinnat voivat vaikuttaa yhdeltä musiikilliselta tilkkutäkiltä, mutta yhdessä niistä syntyy omintakeinen, aina tarantinomaiseksi tunnistettava atmosfääri.

Soundtrack on Tarantinonkin mukaan merkittävä osa hänen luomisprosessiaan: usein käsikirjoitus rakentuu jo lähtökohtaisesti inspiroivien biisien ympärille.

Tarantinon tuoreimmat elokuvat sijoittuvat toiseen maailmansotaan ja Villiin Länteen, mistä huolimatta tapahtumien taustalla kuullaan ohjaajalle ominaiseen tyyliin modernia rockia ja soulia – musiikkia, jota eivät natsit poteroissaan saati lehmipojat saluunoissaan voineet kuulla.

Tällaista musiikkia, joka ei kuulu elokuvan kuvastamaan aikakauteen, kutsutaan anakronistiseksi musiikiksi.

Gladiaattorin soundtrack edustaa 1800-luvun romantiikkaa, vaikka elokuva sijoittuu antiikin Roomaan. Tuorein The Great Gatsby -filmatisointi on pullollaan 2000-lukulaista populaarimusiikkia. Avaruusseikkailu 2001 taas hyödyntää tulevaisuuteenkin sijoittuvissa kohtauksissa satoja vuosia vanhoja klassisia sävelmiä, vaikka avaruusmiesten luulisi ennemmin kuuntelevan electronicaa tai muuta futuristista musiikkia (noh, toki astronautit voisivat kuunnella kyseisiä klassikoita 2000-luvun alun innovaation Spotifyn avulla).

Anakronistisen elokuvan tunnistaminen on vaikeutunut sinfonisen leffamusiikin suosion myötä. Tarkemmin ajateltuna valtaosa elokuvamusiikista on anakronistista, mutta tottumisen myötä hyväksymme klassista tyyliä edustavat sävelmät ajallisesta ristiriidasta huolimatta. Aikakauteen sopimattomat musiikkivalinnat auttavat katsojaa samastumaan elokuvan hahmojen vastoinkäymisiin. Gladiaattorin tapauksessa pelkkiin antiikin instrumentaatioihin sitoutuminen todennäköisesti haittaisi tätä sitoutumista.

Ilahduttavia musiikillisia paradokseja

Quentin Tarantino ei siis ole suoranainen innovaattori anakronistisen musiikin suhteen, mutta Kunniattomat Paskiaiset ja Django Unchained ovat malliesimerkkejä tyylikeinon erityisestä onnistumisesta.

Moulin Rougessa cover-revyy tuntuu ajoittain kornilta ja päälle liimatulta, mutta Tarantinon elokuvissa musiikki tunkeutuu tapahtumien ytimeen.

Paskiaisissa jopa funkahtavat 70-luvun musiikkivalinnat tuovat paradoksaalista huumoria maailmansodan vakavaan asetelmaan, kun taas Djangossa 2000-lukulainen R’n’B luo melankolisen alavireen tummaihoisten orjien vapaustaisteluun 1800-luvun Jenkkilässä.

Anakronistinen soundtrack ei aina toimi, mutta tietoinen riski kannattaa ottaa, jos taiten valitut biisit onnistuvat säväyttämään huomiota herättävällä tyylillään.

Vaikkei kyse olekaan anakronistisuudesta, tapahtumien ja musiikin välinen kontrasti on tuttua myös Tarantinon nykypäivään sijoittuvissa elokuvissa: Reservoir Dogsin poliisinkidutuskohtaus on entistä raaempi kun taustalla soi letkeä Stuck In The Middle With You.

Etenkin Django Unchained on täynnä loistavasti valikoitua musiikkia. Luis Bacalov ja Ennio Morricone ovat Tarantinolle tuttuun tapaan merkittävässä roolissa, minkä lisäksi mukana on muun muassa niinkin absurdi veto kuin Tupac Shakuria ja James Brownia yhdistävä Payback-miksaus.

Edes aavistuksen western-maailmaa lähempänä on balladi, jonka tunteikkuus inspiroi minut tekemään kaikkien aikojen ensimmäisen lyrical videoni. Kuuntele ja katso Anthony Hamiltonin ja Elayne Boyntonin duetto Freedom alla.

Tarantinon seuraavasta elokuvasta kiertää jo joitain huhuja, mutta saa nähdä esiintyykö Tarantino itse jälleen valkokankaalla. Yksi asia on kuitenkin varmaa: soundtrack tulee olemaan täyttä rautaa.

Oletko elokuvafani? Suosittelen tutustumaan leffa-arvostelusarjaani YouTubessa. Muista myös tilata kanava!

19.2.2014
TOP 10 elokuvasäveltäjää

Elokuva voi toimia ilman puhetta, mutta ilman ääniraitaa tarina menettää merkittävän osan tunnelmastaan. Jo elokuvahistorian alussa on ymmärretty tapahtumia korostavan musiikin päälle, eikä aitojen säveltäjien ja orkestraatioiden arvostus ole laskenut vaikka elokuvat itse olisivat kokonaan digitaalisia.

Niinpä Hurraakerkko nostaa hattua kymmenelle ansioituneelle elokuvasäveltäjälle.

10. Éric Serra

Ranskalainen Éric Serra oli kovimmassa vedossa 1980-90-luvulla tuottaessaan musiikkia moniin Luc Bessonin elokuviin (mm. Subway ja The Fifth Element). Rockia ja electronicaa sekoittava säveltäjä sorvasi myös yhden kaikkien aikojen persoonallisimmista Bond-soundtrackeistä, Kultaisen Silmän scoren.

9. Alan Silvestri

Silvestri on kynäillyt musiikkia muihinkin Robert Zemeckisin leffoihin, mutta pääsee listalle yksinomaan Paluu Tulevaisuuteen -elokuvien ansiosta. Jos lista käsittelisi tykeimpiä leffatunnareita, BTTF olisi ehdottomasti kärkikahinoissa. Melodiassa on niin paljon suureellista seikkailuhenkeä, että sen kuullessaan nörttipoika huutaa aina: “Fuck yeah!”

8. Basil Poledouris

Jatkamme sarjassamme “ikoniset tunnusmelodiat 80-luvulta”. Sankarillista järkähtämättömyyttä huokuvan RoboCop-tunnarin lisäksi tämä ehkä vähemmän tunnettu säveltäjä vastasi myös Conan Barbaarin machoepookista ja antoi musiikillaan B-luokan scifari Cherry 2000:lle paljon A-luokan loistoa.

7. Danny Elfman

Elfmanin tunnistettavan lennokas ja dramaattinen fantasiamusiikki on värittänyt useita mustalla huumorilla maustettuja aikuisten satuja, kuten Batman, Scrooged ja Army of Darkness.

Jos lista olisi laadittu vuosituhannen vaihteen tienoilla, Elfman olisi ehdottomasti ollut mitalisijoilla. Jossain vaiheessa säveltäjä tuntui kuitenkin vain kierrättävän samoja ideoita, minkä takia sijoitus listalla on verrattain matala.

6. Henry Mancini

Henry Mancini muistettaneen parhaiten Moon Riveristä ja Vaaleanpunaisesta Pantterista. Omalla kohdalla lämpimimpiä muistoja herättää aavikkoseikkailu Hatari!, jonka soundtrackilla on muitakin kohokohtia kuin legendaarinen Baby Elephant Walk.

Mancinin tyyli on jazzahtavaa, chilliä ja ajoittain kujeilevaa; muisto vanhan Hollywoodin kulta-ajan romantiikasta.

5. Hans Zimmer

Viime vuosien kovin soundtrack-säveltäjä tekee vaikutuksen mahtipontisilla testosteronitykityksillään, jotka säestävät niin Karibian merirosvojen kuin Yön Ritarin uusimpia seikkailuja.

Hans Zimmerille ominaista on toistaa teemoissaan yhtä tai kahta melodiaa, mahdollisesti eri voimakkuuksilla ja instrumenteilla soitettuna (puhaltimet ovat erityisesti säveltäjän mieleen). Henkilökohtaisia suosikkejani ovat patrioottinen The Rock, kaukoidän mystiikkaa huokuva The Last Samurai ja paineistavan melankolinen Inception.

4. Jerry Goldsmith

Yksi kaikkien aikojen menestyksekkäimmistä soundtrack-säveltäjistä saattaa olla myös listan “klassisin” – Goldsmith jätti rock-elementit muille ja luotti vanhan koulun orkestraatioihin.

Tuloksena on ylevää ja koskettavaa musiikkia, joka ottaa oppia vanhoista klassisista mestareista. Esimerkiksi Basic Instinctissä kuullaan paljon samaa salaperäisyyttä kuin Gustav Holstin Neptune The Mysticissä.

Kuuluisempien töiden (mm. First Blood, Star Trek – The Motion Picture ja Total Recall) ohella fiilistelen häpeilemättömän Indiana Jones -kopio Allan Quatermainin ja Sean Conneryn 70-luvulla tähdittämän Ransom-elokuvan tunnareita.

3. Ennio Morricone

Jos elokuvasi kaipaa kihelmöivää jännitystä ja nautinnollisen melodramaattista tunnelatausta, käänny Ennio Morriconen puoleen.

Kitaroita ja klassista orkesteria yhdistävät melodiat tunnetaan parhaiten Sergio Leonen spagettiwesterneistä, mutta uran varrelle mahtuu myös trillerimpää tuotantoa mm. elokuviin A Lizard in a Woman’s Skin ja The Thing.

Ennion sävelmät toimivat hyvin myös kierrätettynä: Quentin Tarantino on käyttänyt elokuvissaan Morriconen sävellyksiä, kuten L’Incontro Con La Figlia, Il Tramonto ja monia muita.

Lue myös: Anakronistinen musiikki Tarantino-elokuvissa

2. Bill Conti

Morriconen tapaan Bill Conti yhdistelee mielellään rock-comboa klassisiin instrumentteihin. Majesteettisine puhaltimineen ja revittelevine sähkökitaroineen Rocky-elokuvien musiikki on malliesimerkki Contin kyvystä sekoittaa genrejä.

Conti teki vaikuttavaa jälkeä myös fantasiasävytteisellä Masters of the Universe -soundtrackillä ja vastasi toisesta hyvin persoonallisesta Bond-soundtrackista: elokuvan For Your Eyes Only scorella diskohtavat synat yhdistyvät saumattomasti dynaamiseen torvisektioon.

Katso arvostelu: Rocky III

1. John Williams

Listan kärkinimi saattaa olla antikliimaksi niille, jotka tietävät Star Wars -faniudestani. Eli kaikille tämän sivuston lukijoille.

John Williams on tuottanut ikimuistoista musiikkia klassikkoelokuviin Tappajahaista Indiana Jonesiin. Hän on erittäin muuntautumiskykyinen säveltäjä – Schindlerin Lista kuulostaa aivan erilaiselta kuin Jurassic Park.

Williams haluaa aina musiikillaan mukailla elokuvan tapahtumia, ei viedä siltä fokusta. Silti musiikin onnistuu elää omaa elämäänsä, joka on täynnä tunteiden vuoristorataa. Kuuden Tähtien sota -elokuvan lisäksi suosittelen Tuomion temppelin scorea, jossa on tarjolla kosolti kiperiä vaaratilanteita ja kauhistuttavia kulttimenoja.

Lue myös Top 40 Star Wars -kohtausta ja katso paras järjestys katsoa Star Wars -elokuvat.

Original score

Ehdokkaiden rankkaaminen (ja karsiminen) oli kovaa hommaa, mutta vielä vaikeampaa olisi valita lempparisoundtrackit. Ehkä kasaan sellaisen listan joskus, mutta pitää kypsytellä.

Säveltäjälistalta pudotettiin suuruuksia, kuten James Newton Howard ja Lalo Schifrin, ja ovathan yhtyeet Daft Punk ja Queenkin tehneet vaikuttavaa jälkeä säveltäjäpestissä.

Samoin ilman sijoitusta oli jätettävä eräs ohjaaja, vaikka hän musiikkivalinnoillaan onkin onnistunut mullistamaan, miten soundtrackeja luodaan. Hänen tarinansa kerrotaan lähiaikoina, kun Hurraakerkon Film February jatkuu…

13.2.2014
6 kovaa cover-biisiä, jotka on purkitettu leffasoundtrackille

Kyllä kelpaa Frankin ja Rachelin tanssia näiden biisien tahtiin.

Film Februaryn ajan HurraaKerkko sukeltaa leffamusiikin maailmaan

Soundtrackin luominen – käytettiin elokuvassa sitten originaalia score-musiikkia tai jo tunnettuja pop-timantteja – on oma taiteenlajinsa. Musiikin tehtävänä on korostaa kohtausten tunnelmaa, joten tuottajien ja säveltäjien on löydettävä taustalle juuri sopiva melodia. Sama haaste asetetaan pop-artisteille, jotka pyydetään levyttämään esimerkiksi elokuvan tunnusbiisi. Mikä on teoksen ydinsanoma, jota haluan tuoda esille omassa tuotoksessani?

Maailma on kuitenkin musiikkia täynnä, joten aina ei ole pakko nyhjäistä tyhjästä. Silloin tällöin löydetäänkin jo tunnettu kappale, joka voidaan tulkita uudelleen kuvastamaan elokuvan tarinaa ja atmosfääriä. Film Februaryn kunniaksi HurraaKerkko nostaakin hattua kuudelle onnistuneelle cover-biisille, joita on käytetty elokuvissa.

6. Jos sä tahdot niin (elokuvasta ‘Jos rakastat’, 2010)

Yksi Suomen suosituimmista näyttelijöistä on myös yksi maan suosituimmista laulajista, joka on purkittanut tunnareita useampaankin leffaan. Samuli Edelmann ei ehkä ruukaa yleensäkään kovasti revitellä äänellään, mutta etenkin nyt vähäeleisyys toimii erinomaisesti. Isommat propsit kuuluu kuitenkin antaa Jipulle, joka hänkin osaa kerrankin olla kiehnäämättä ja vetämättä ihan melodraamaksi. Alla Hectorin alkuperäisversio.

5. Love Is All Around (elokuvasta ‘Neljät häät ja yhdet hautajaiset’, 1994)

The Troggsin alkuperäinen veto on 60-lukulaisen letkeä, kun taas Wet Wet Wet tavoittaa omassa tulkinnassaan jotain intiimimpää – originaali on maailmaarakastavaa hippimenoa, cover taas käsittelee romanttista rakkautta. Wet Wet Wet on yksi niistä monista 90-luvun bändeistä, jotka ovat kadonneet maailmankartalta ainoan kunnon hittinsä jälkeen, vaikka biisi dominoi niin radiota kuin MTV-kanavaa.

4. Too Lost In You (elokuvasta ‘Rakkautta vain’, 2003)

Jatkamme coverilla toisesta Richard Curtisin ohjaamasta romcomista. Too Lost In You kuulosti aina niin tutulta, että oli pakko selvitellä biisin alkuperää, ja tosiaan: kyseessä on cover Patricia Kaasin biisistä. Niin originaali kuin coverikin tavoittavat jotain kaihoisaa ja käsittelevät ihmisen viattomuutta omalla tavallaan. Yleensä kevyitä pop-ralleja sinkkuina julkaisevat Sugababesit laulavat rakkauden tukahduttavasta katkeransuloisuudesta riisutun elegantisti. Ihan en hoksaa, miten musavideon lentokenttä ja bondage-leikkifläsärit liittyvät toisiinsa, mutta mitäpä siitä.

3. Girl You’ll Be A Woman Soon (‘elokuvasta Pulp Fiction’, 1994)

Urge Overkillin versio Neil Diamondin vanhasta biisistä on yksi monista Pulp Fictionin ikimuistoisista musiikkivalinnoista. Vaikka originaali on mielestäni coveria tunnelmallisempi, oli se aika lailla unholaan jäänyt rock-biisi ennen suureen suosioon noussutta uusioversiota.

2. Mad World (elokuvasta ‘Donnie Darko’, 2001)

En ole koskaan nähnyt elokuvaa Donnie Darko, mutta Michael Andrewsin ja Gary Julesin pianovetoinen cover Tears For Fearsin originaalista iski heti ensimmäisellä kuuntelukerralla. Listan biiseistä tässä on radikaalein ero versioiden välillä.

1. I Will Always Love You (elokuvasta Bodyguard, 1992)

Whitney Houston ei ole koskaan oikein kolahtanut musiikillisesti, mutta Bodyguardin soundtrackille levytetyt biisit ovat kautta linjan rautaa. Huvittavaa kyllä, itse elokuvassa hahmot tuntuvat dissaavan I Will Always Love Youn imelyyttä kuullessaan sen baarissa (varsin diegeettisesti upotettu leffatunnari itse elokuvaan). Älä kuitenkaan anna motkotuksen hämätä: cover Dolly Partonin country-balladista on elämää suurempi ylistys rakkaudelle, eikä ikuista rakkautta vannoessa ääntä säästellä.

Original Soundtrack

Cover-biisin levyttäminen on aina vähän riskaabelia hommaa, ja harvoin löytyy originaalia vetovoimaisempia uudelleentulkintoja. Vielä harvinaisempaa on löytää sellaisia elokuvien soundtrackeiltä, mutta osoittakoon tämä lista bongaamisen olevan mahdollista. Tuleeko sinulle mieleen muita onnistuneita vetoja?

Film February jatkuu pian äänekkäissä tunnelmissa, kun vuorossa on TOP10-lista HurraaKerkon suosikkielokuvasäveltäjistä. Pysy kuulolla!

11.2.2014
Kuukauden Digilluusio: Diegeesin paluu

HurraaKerkko esittelee lisää hetkiä, joissa elokuvan hahmo antautuu musiikin vietäväksi.

Sana ‘diegeesi’ on musiikkia elokuvahahmon korville

Elokuvien maailmassa on kahdenlaista audiota: diegeettistä ja ekstradiegeettistä. Ensimmäisellä termillä viitataan elokuvan kerronnalliseen tilaan liittyviin ääniin eli ääniin, joiden lähde näkyy kuvassa. Esimerkiksi siis hahmon kuuntelema autoradio ja toisen hahmon kanssa käytävä dialogi ovat diegeettistä ääntä. Elokuvahahmot siis kokevat diegeettisen äänen osana omaa maailmaansa.

Ekstradiegeettinen tai ei-diegeettinen ääni taas on ääntä, jota hahmot eivät kuule tai muutoin koe: mahdollinen kertojanääni tai toimintaa ryydittävä soundtrack-musiikki. Ekstradiegeettiset elementit välittyvät siis vain katsojalle. Vaikka hahmot eivät ekstradiegeettistä ääntä maailmassaan havaitse, ekstradiegeettisyydet voivat reagoida elokuvamaailman toimintaan: kohtauksen tunnelman muuttuessa myös musiikin tunnelma muuttuu.

Musiikin diegeesiä käsiteltiin jo parin vuoden takaisessa Digilluusiossa, mutta HurraaKerkon elokuvakuukauden myötä katsomme lisää klassikkokohtauksia, joissa musiikki on osa hahmojen aistimaailmaa. Tälläkin kertaa pyrimme välttämään musikaaleja, jottei homma kävisi liian helpoksi.

Päivitys: Aiheeseen palattiin vuoden 2017 Digilluusio-artikkelissa ‘Diegeettisen elokuvamusiikin kosto‘.
(more…)

27.2.2013