Kesän merkit IX: Kesäruoka

Olen aina mieltänyt kesän ja talven eräänlaisiksi “päävuodenajoiksi”, kevät ja syksy ovat vain siirtymiä. Kunnon sesonkiin pitääkin voida yhdistää kunnon ruoat; talvella nautitaan joulukinkkua, rosollia ja laatikoita (joojoo, mä en syö kahta jälkimmäistä), tai vedetään laskiaispullia ja pipareita. Keväällä vain paastotaan pääsiäisen kunniaksi. Syksyllä sadekelit ja pimenevät illat v****tavat niin, että korkeintaa haluaa syödä suklaata… Continue reading Kesän merkit IX: Kesäruoka

Kesän merkit VIII: Muu maa mustikka

Vietimme 2.7. kihlauksemme vuosipäivää Marian kanssa. Tämän kunniaksi talouteemme kulkeutui Sinkkuelämää-dvd-boksi. Kaipa olen sarjan avoimeksi ystäväksi jo tunnustautunut – sarjasta, jossa neljä naista puhuvat päivät läpeensä pervoja, ei voi olla nauttimatta. Erikoista iloa tuottaa se, miten kyltymättömän itsekeskeisiä päähenkilöt – etenkin Carrie (Sarah Jessica Parker) – ovat. Nelikkohan vetää aamiaista, lounasta, drinksuja ja muuta milloin… Continue reading Kesän merkit VIII: Muu maa mustikka

Kesän merkit VII: Talviturkki

Vietettiin Marian, Inkun ja appivanhempien kanssa viikonloppu mökillä. Juhannuksena ei tänä vuonna ehditty, eikä tulevina kesäviikonloppuina todennäköisesti satu kohdalle sopivaa ajankohtaa Porin suunnalle suuntaamiseen. Perjantai-iltapäivänä lähdimme matkaan, ja road trip kesti muutamine varikkokäynteineen iltaan asti. Pääsin heti suomiäijäilemään, kun tehtäväkseni siunaantui nuotion sytyttäminen. Viime soolopyromaniasta onkin se kuutisen vuotta, joten oli jotenkin erittäin palkitsevaa saada… Continue reading Kesän merkit VII: Talviturkki

Kesän merkit VI: Kesäduuni

”Oh, I almost forgot, he paid me a thousand. I think his idea was that I kill you. But you know, the pity is when I'm paid, I always follow my job through.”

Jokin aika sitten tuli muisteltua Espanjaa, joka on eri syistä ollut mietinnän aiheena pitkin kulunutta vuotta. Lähipäivinä on kuitenkin herännyt haaveita Japanista. Isännöityään futiksen MM-kisoja joitain vuosia sitten saarivaltion oma joukkue on noussut “maailmanlaajuiseksi” lempparikseni; Italia on kyllä edelleen suosikkini eurooppalaisista maajoukkueista. Risto on muutamien legendaaristen Japanin reissujensa kautta saanut minut unelmoimaan matkasta nousevan auringon… Continue reading Kesän merkit VI: Kesäduuni

Kesän merkit V: Juhannus

Juhannus ei ole koskaan ollut erityisen lähellä sydäntä. Melkein aina on jotain enemmän tai vähemmän hienoa tullut tehtyä, mutta jostain syystä kesäjuhla ei vaan ole jaksanut inspata. On vaan ollut fiilis, että saapahan taas suomalaiset lisäsyyn ryypätä ja hukuttaa itsensä järveen kännipäissään. Virallisesti juhannus on vuoden valoisimman ajan juhla, jota vietetään kesäkuussa kesäpäivänseisauksen lähellä. Kirkko… Continue reading Kesän merkit V: Juhannus

Kesän merkit IV: Musiikki

Kesällä pitää aina kuunnella sesonkiin sopivaa musiikkia. Hyvä kesämusiikki on menevää, kuplivaa, positiivisella asenteella jytäävää – muttei kuitenkaan täysin turhapäiväistä tusinapoppia. Tänä vuonna tässä blogissa valitaan jo kolmatta vuotta peräkkäin Kerkon virallinen kesäbiisi, ja perinteitä noudattaen pyrkimyksenä on kunnioittaa hyvää musiikkia ja sen parantavaa, inspiroivaa voimaa. Ah, miten runollista. Suuri valintagaala järjestettäneen syyskuussa. Lukuisat ehdokkaat… Continue reading Kesän merkit IV: Musiikki

Kesän merkit III: Rähjääntyminen

Kaveri tilitti joskus pahassa krapulassa ollessaan siitä, miten hän juo alkoholia sekä iloon että suruun. Miehiseen kehityskaareen kuuluu se, että jossain vaiheessa pitää ainakin yrittää kasvattaa parta. Omat partasutini ovat yleensä liittyneet pinnan alla kytevään stressiin – esimerkiksi kesällä 2005 leukaani peitti karvoitus; projekti, johon puolitietoisesti keskitin erinäisistä syistä johtuvat paineet. Nykyään en kuitenkaan kasvata… Continue reading Kesän merkit III: Rähjääntyminen