Doom on kaikkien aikojen legendaarisin räiskintäpeli
Doomissa huijaaminen on hauskaa
Id Softwaren vuonna 1993 julkaisema PC-peli Doom on kaikkien aikojen legendaarisin räiskintäpeli.
Se ei ollut ensimmäinen pelihahmon näkökulmasta koettava 3D-seikkailu, mutta sen sulavasti toimiva pelimoottori lanseerasi First Person Shooter -formaatin valtavirtaan. Doom oli myös ensimmäisiä tietokonepelejä, jossa pelaajat voivat kamppailla toisiaan vastaan verkon välityksellä.
Ja mikä tärkeintä, se oli helvetin väkivaltainen.
Pelaajan tehtävänä on nimettömän sankarin roolissa selviytyä Marsin Phobos-kuulle rakennetun tutkimuslaitoksen vallanneiden hirviöiden hyökkäykseltä. Pelaaja saa käyttöönsä kaikenlaisia aseita konekivääristä moottorisahaan ja haulikosta laseriin. Yksi kuuluisimmista aseista on jättimäinen plasmatykki BFG 9000. Nimi on poliittisen korrekti lyhenne hyvin militaristiselta kuulostavasta termistä Big Fucking Gun.
Koska osa Doomin aseista ja muista lisävarusteista saattoi olla vaikea löytää, kehittäjät lisäsivät peliin nipun erityisiä koodeja, joista on vuosien saatossa tullut yhtä maineikkaita kuin konsolimaailmasta tutusta Konami-koodista. Kun heität ilmoille termin “IDDQD”, kuka tahansa 80-90-luvun nörtti tietää, mistä puhut. Mutta tietääkö hän merkityksen koodin takana?
Jos olet Marsissa, saat olla kuolematon
Pelin varrella vastaan tulee päättymätön lauma ulkoavaruuden ökkömönkiäisiä, jotka haluavat vain ja ainoastaan tappaa sankarimme. Vaikka vihollisten lahtaaminen on viihdyttävää ja sopivalla vaikeustasolla haastavaakin, on välillä hauskempaa turvautua huijaamiseen.
Syöttämällä koodin IDDQD yksinpelin aikana pelaajasta tulee immuuni vastustajien hyökkäyksille. Kirjainyhdistelmän alku tulee pelifirman nimestä, loppu taas koodaaja Dave Taylorin kavereineen perustamasta leikkimielisestä Delta-Q-Delta-veljeskunnasta. Q-kirjain tulee sanasta Quit – kesken jättäminen oli veljeskunnan tavoite jokaisella college-kurssilla.
Koodin IDKFA loppuosa tulee sanoista Keys and Full Ammo, ja koodin avulla pelaaja saa – yllätys yllätys – kaikki pelikentällä etenemiseen tarvittavat avaimet sekä täydet ammusvarastot aseisiinsa.
Huumoripitoisin Doom-koodi lienee kirjainyhdistelmä SPISPOPD. Lyhenne tulee eräältä peliin hurahtaneelta käyttäjältä, joka kommentoi verkkofoorumilla pelin nimen olevan liian eeppinen:
Listen up, ID Software! Next time you have an impending release of a much anticipated game, make sure its name is not so cool-sounding as DOOM and much longer to eliminate all of the casual “Where can I get xxx” posts. How about “Smashing Pumpkins Into Small Piles Of Putrid Debris” for the next game?
Kommentin nähtyään pelinkehittäjät inspiroituivat luomaan uuden koodin, jonka avulla pelaaja voi kävellä seinien, vihollisten ja esineiden läpi. Tästä vuorostaan innostui rock-yhtye The Smashing Pumpkins sämpläämään pelin ääniä kappaleessaan Where Boys Fear to Tread.
Tuomion jakaminen jatkuu
Vaikka Doomin grafiikat ja pelimekaniikka ovat auttamatta vanhentuneet verrattuna moderneihin FPS-peleihin, on se edelleen rakastettu klassikko.
Doom on yksi harvoista retropeleistä, joita on nautinnollista hakata myös moderneilla mobiililaitteilla. Siirto iPadille on huomattavasti onnistuneempi kuin niin ikään klassisen GTA III:n.
Idillä ei ole aina käynyt hyvin siirtojen kanssa. Kun Doomia edeltänyttä Wolfenstein 3D:tä muokattiin sopivaksi Nintendo-konsoleille, pelin kehittäjät pettyivät huonoon siirtolaatuun ja sensuroituun väkivaltaan. Huhutaankin, että pelifirma antoi vitsillä Wolfensteinin lähdekoodin toiselle kehittäjälle, jotta tämä tuottaisi siitä uskonnollisella teemalla varustetun parodiaversion.
Kiitos mobiililaitteiden ja sosiaalisen median käytämme enemmän aikaa pelaamisen kuin koskaan. Toisinaan pelaamme jopa tietämättämme, Yhä harvemmin pelaamme palkitsevasti.
Pelaaminen on jo pitkään ollut myös aikuisten hommaa. Reilu 15 vuotta sitten konsolipelaamisen katsottiin vielä olevan lapsellista puuhastelua, eikä yläasteikäinen herkkä teini rohjennut myöntää rakkauttaan Nintendoa kohtaan ihan kelle tahansa – ei ainakaan vastakkaiselle sukupuolelle, jonka silmissä ei muutenkaan tullut näytettyä koulun cooleimmalta.
Sitten tuli Sony PlayStation, varmasti ensimmäinen konsoli, joka teki pelaamisesta aikuisten oikeasti hyväksyttävää myös aikuisten kesken.
Alkuperäisen Pleikkari-buumin jälkeen olemme alkaneet pelata konsolien lisäksi myös puhelimilla ja muilla mobiililaitteilla, ja Angry Birdseihin ja muihin hitteihin ovat koukussa kaikki junioreista senioreihin. Päivitykset uusine hahmoineen ja lisäkenttineen laajentavat pelikokemusta aivan uudella tavalla verrattuna vanhoihin harmaakuorisiin Nintendo-peleihin.
Mutta miten palkitsevaa nykyaikainen pelaaminen oikeastaan on?
Itseäni ainakin turhauttaa esimerkiksi Clash of Clansin tukikohdan rakentamiseen vaadittu aika. Hyökkäykset vastustajien tukikohtiin kestävät pari minuuttia, mutta joukkojen kouluttamiseen ja rakennusten laajennusten valmistumiseen voi tuhrautua jopa useampi päivä. Rakentajien ollessa varattuna ja joukkojesi vajaita et voi tehdä mitään.
Aika paljon pitää siis nähdä vaivaa saadakseen muutamaksi minuutiksi actionia. En tarvitse nonstop-räiskettä nauttiakseni pelistä, mutta miksi 90 prosenttia peliajasta pitää kuluttaa tuijottamalla ruutua passiivisena? Clash of Clans on taidolla tehty kokonaisuus, mutta ennemmin sen äärelle palaa hallinnoinnin pakosta kuin pelin nautinnollisuudesta. Erikoisominaisuudet, achievementit, hankitaan rahalla, ei ahkeralla pelaamisella.
Nykypelien motto: suorita paljon, saavuta vähän
Emme aina hoksaakaan, miten pelaaminen kuuluu muuallekin kuin video- tai mobiilipeleihin.
Monet sivustot ja sosiaalisen median palvelut palkitsevat aktiivisuudesta kunniamerkein tai pisteyttämällä toimintaamme. Pelillistämällä palvelun käyttäjä saadaan palaamaan sivustolle. Monissa tapauksissa, kuten lokaatiopalvelu Foursquaren kohdalla, kisa pisteistä on kuitenkin enemmän rasitteeksi kuin hyödyksi. Tekee ehkä mieli tehdä check-in, jottei aina olisi kaverilistan pahnanpohjimmaisena käyttäjänä – mutta toisaalta: mitä saan siitä, että kirjaudun kavereita ahkerammin sisään johonkin julkiseen kohteeseen? En mitään.
Vanhojen pelien iPad-versiot todistavat, miten konsolimaisuus ei toimi mobiilissa. Esimerkiksi GTA III:n iPad-versio on ihailtavan uskollinen originaalille teokselle, mutta pelaaminen ilman ehtaa ohjainta on luotaantyöntävän kömpelöä.
Mobiilipelien pitää olla yksinkertaisia jo siksikin, että niitä ohjataan kosketusnäytön avulla. Siitä huolimatta kaipaan jonkinlaista tarinaa, jonkinlaista kokemuksen tunnetta mobiilipeleihin.
Olen innokas pelaaja – pelaaminen on kausiluonteista, mutta aloittaessani jään myös helposti koukkuun. Haluan sopivasti haastetta ja ennen kaikkea sitä, että pelaaminen palkitsee; sitä, että olen aktiivinen tekijä ja aktiivinen onnistuja. Olen laiska pelaaja, joka vain haluaa nopeaa aivot narikkaan -viihdettä. En siis nauti siitä, että joudun odottamaan päivittymistä tai menettämään hermoni liian vaikean kentän takia. Pähkinänkuoressa paras peli on sellainen, jonka pääsee läpi.
Aito ja alkuperäinen mobiilipeli
Siskoni ilmoitti taannoin löytäneensä vanhan Game Boyni. Onneksi vuodet isovanhempiemme vanhan talon lämmittämättömässä kellarissa eivät olleet onnistuneet pilaamaan laitetta, vaan pystyn edelleen selättämään roistoja Turtlena tai RoboCopina. Löydöksen kunniaksi tuli tehtyä lyhyt videokin – saa nähdä teenkö jatkovideoita muista siskoni löytämistä GB-peleistä.
Joka tapauksessa, vanhoja Nintendo-pelejä hakkaillessa muistin vuosienkin tauon jälkeen, mikä teki noista peleistä niin nautinnollisia.
Uudet konsolipelit ovat suurempia kuin elokuvat ja yhdessä Angry Birds -kentässä on enemmän koodia kuin kokonaisessa NES-pelissä. Nykypelit voivat alustasta (konsoli, tietokone, mobiililaite) riippumatta olla häikäiseviä kokemuksia.
Grafiikat tai pelin pituus eivät kuitenkaan ole kaikki kaikessa. On nimittäin muutama ratkaiseva etu, jonka ansiosta edelleen jaksan liputtaa vanhojen konsolipelien puolesta: peliin pääsee heti sisään ja siinä on alku ja loppu, tarina, joka viedään pelaamalla päätökseen. Pelaaminen pysyy hauskana, koska haastetaso on kohdallaan, ohjaimet simppelit ja pelien ilme viihteellisen epärealistinen. Eteenpäin pääsee omalla ahkeroinnilla, ei maksamalla itseään sisään.
Bottom line: haluan mobiiliin palkitsevampaa pelaamista ja enemmän tarinoita.
Easter Egg: Suuri sankarini James Rolfe on palannut tekemään AVGN-videoita vaihtelevaan tahtiin. Taannoinen Tiger-peleille (joita oli suomalaisillakin lapsilla) omistettu jakso oli suuren viihdearvonsa lisäksi myös oivallinen bonus tähän Digilluusio-artikkeliin.
Videopelin sovittaminen elokuvaksi on vaikea laji. Mortal Kombat on yksi harvoista onnistujista.
Kun Mario-peleihin tottuneet pikkulapset saivat käsiinsä pelin, jossa veri suihkusi hahmojen repiessä toisiltaan päitä ja muita ruumiinosia irti, oli tunnelma huumautunut.
Supervoimilla kyllästetyt fotorealistiset pelihahmot kiehtoivat ja kuka tahansa pelaaja saattoi hetkessä oppia, miten hahmon saa tekemään erikoisliikkeitä. Hurmeella mässäily oli toki moraalisesti arveluttavaa, mutta väkivalta oli niin överiksi vedettyä, ettei sitä voinut ottaa vakavissaan.
1990-luvun puolivälissä taistelupelien faneja hemmoteltiin kahdella elokuvasovituksella. Vuonna ’94 julkaistu Street Fighter saattoi olla monille pettymys, mutta muistan ainakin pienenä tykänneeni elokuvasovituksesta. Pankin kuitenkin räjäytti vuonna ’95 julkaistu Mortal Kombat.
Sarjakuva- ja videopelifilmatisoinnit pääsevät harvoin kisaamaan Oscareista, mutta tekijöilleen ne ovat erittäin haastavia tuottaa. Lähdemateriaalissa ei välttämättä ole juonta kuin nimeksi, mutta silti pitäisi saada ängettyä leffaan liuta hahmoja. Samalla leffaversion pitäisi noudattaa lähdeteoksen tyyliä tai fanaattiset fanit hyökkäävät kimppuun.
Ensimmäinen Mortal Kombat onkin yksi harvoista onnistujista. Juoni pohjautuu näppärästi pelisarjan perusideaan, toimintaa on kylliksi ja tuotantoarvot korkealla.
Test your might
Mystinen velho Shang Tsung houkuttelee taistelijoita ympäri maailmaa osallistumaan turnaukseen, jossa päätetään maailman kohtalosta. Jos Tsung voittaa turnauksen vielä kerran, Ulkomaailman örvelöt pääsevät riehumaan Maan päälle.
Sankarimme ilmoittautuvat kisaan eri syistä: Liu Kang haluaa kostaa Tsungille veljensä kuoleman, Sonya Blade haluaa napata Kano-nimisen rikollisen, ja leffatähti Johnny Cage haluaa todistaa osaavansa oikeasti taistella.
Kolmikkoa turnauksen voittoon auttaa käheä-ääninen ukkosjumala Rayden. Tsungilla taasen on apureinaan nelikätinen mutantti Goro sekä pelisarjan cooleimmat hahmot Sub-Zero ja Scorpion.
Turnauksen lopuksi Tsung käyttää vilppiä houkutellakseen sankarit lopullista välienselvittelyä varten omaan, Ulkomaailmaksi kutsuttuun ulottuvuuteensa. Vastattuaan kaiken maailman haasteisiin Liu Kangin onnistuu selättää Shang Tsung. Maailma pelastuu, ja sankarit voivat palata kaikessa rauhassa omaan ulottuvuuteensa. Vai voivatko?
Finish him
Mikä tekee Mortal Kombatista onnistuneen elokuvan?
Juoni ei ole mitään Shakespearea, mutta se tosiaan vertautuu näppärästi pelien turnausideaan, mikä myös oikeuttaa jatkuvat taistelukohtaukset. Leffaan on saatu luontevasti ympättyä valtaosa ensimmäisen MK-pelin hahmoista Kanosta Kitanaan.
Halpisleffasta ei ole kysymys. tuotantosuunnittelu hahmoista lavasteisiin on paikoin jopa vaikuttavaa. Erityispropsit siitä, että Goro on animatronic-nukke eikä tietokoneella tehty hahmo.
Jos jotain epäkohtia halutaan kaivella, taistelukoreografiat eivät aina suju niin saumattomasti kuin toivoisi. Animoitu Reptile on naurettavan feikki. Monet ovat kritisoineet sitä, ettei elokuva ole yhtä yltiöverinen kuin sen lähdemateriaali. Vuodatus olisi kuitenkin helposti vetänyt leffan campin puolelle, kun taas tekijät ovat selvästi halunneet tehdä vakavasti otettavan – muttei haudanvakavan – elokuvan. Pelihahmojen erikoisliikkeet on kuitenkin huomioitu leffassa kiitettävästi, se riittää.
Toiminta- ja kauhuelokuvat tarvitsevat aina jonkun pitkän linjan näyttelijän tuomaan tuotannolle uskottavuutta ja syvyyttä.
Painajainen Elm Streetillä -elokuvassa kiintiöveteraanin roolissa nähdään John Saxon ja Street Fighterissa überviileä Raul Julia. Mortal Kombatiin dramatiikkaa tuo Shang Tsungin ylväs ja tummaääninen esittäjä Cary Hiroyugi-Tagawa. Kuivien naurujen kuninkaan Christopher Lambertin castaaminen käheä-ääniseksi Raydeniksi on myös nappivalinta.
Mortal Kombatia pitää kehua myös sen musiikista. Uhkaavat rummunpäristykset saattelevat Liu Kangin temppelilleen ja Reptilen muunnuttua ihmismuotoon alkaa aggressiivinen trancehehkutus. Eikä tietenkään sovi unohtaa leffan tunnusbiisiä, kaikkien aikojen tarttuvinta leffatunnaria, jota hyödynnetään hauskasti heti ensimmäisestä ruudusta lähtien.
Mortal Kombat on yllättävän toimiva ja sopivan suoraviivainen elokuva, jota vain pelien fanit jaksavat arvostaa. Komeine lavasteineen ja puvustuksineen, adrenaliinia nostattavine musiikkeineen ja uskollisuudellaan lähdemateriaalille se on kuitenkin genrensä Citizen Kane. Flawless victory!
Puolustettakoon samalla ohjaaja Paul W.S. Andersonin toista videopelielokuvasovitusta Resident Eviliä, joka sekin on aliarvostettu toimintaleffa.
Unohda C++ ja HTML5 – Konamilla on kaikkein aikojen koodi.
The Konami Code on pelaajien sisäpiirin vitsi
Aina ei omat taidot riitä pelin selättämiseen, vaan on pakko turvautua pelaamista helpottavaan koodiin. Tämän tiesi myös legendaarisella pelinkehittäjällä Konamilla työskennellyt ohjelmoija Kazuhisa Hashimoto, jonka tehtävänä oli tehdä arcade-peli Gradiuksesta versio 8-bittiselle Nintendolle.
Kyllästyttyään pelin korkeaan vaikeustasoon Hashimoto ohjelmoi mukaan peliä helpottavan koodin voidakseen paremmin testata rakkaalle harmaalle laatikolle tehtyä versiota. Koodin syöttäminen pelin alussa antoi pelaajalle power-upeja tai käänteisesti naputettuna 30 extra lifea.
Koodin ei ollut alun perin tarkoitus olla mukana vuonna 1986 markkinoille julkaistussa Nintendo-pelissä, mutta Hashimoto ei tullut koskaan poistaneeksi koodia käytöstä. Niinpä omaksi huviksi tarkoitettu koodi jäi myös lopputuotteeseen.
On kuitenkin hämärän peitossa, miten Konami-koodiksi kutsuttu “cheatti” on levinnyt niin laajaan tietoisuuteen – kertoiko ohjelmoija itse kavereilleen vai sattuiko joku onnekas pelaaja vahingossa näppäilemään oikean koodin?
Väliäkö hällä; koodi on noussut vuosien varrella niin suosituksi, että Konamin ja myöhemmin muidenkin pelifirmojen koodaajat alkoivat käyttää koodia – vähän samaan tapaan kuin elokuvantekijät Wilhelm Screamiä. Koodista on hyötyä niin Contraa, Castlevaniaa kuin Half-Life 2:sta pelatessa. Jopa maailman suosituimmat verkkopalvelut Facebookista Googleen ovat käyttäneet koodia tempauksissaan.
Konami-koodit ja muut näppäinsarjat olivat kovassa huudossa Nintendon kulta-aikoina eli 8-bittisestä 64-bittiseen pelikoneeseen. Toki muillakin laitteilla oli koodeja osattava, esimerkiksi Mortal Kombatin kaltaisia tappelupelejä tai Doom-räiskintää pelatessa.
“All your base are belong to us” on kulttistatukseen noussut käännöskukkanen vuonna 1991 julkaistusta konsolipelistä Zero Wing.
Juppiaikakauden lapsille ja nuorille varhaiset tietokone- ja konsolipelit 1980-90-luvulta ovat varsinainen nostalgiatrippi. Pikselintäyteisiä interaktiivisia seikkailuja muistellaan lämmöllä – jopa Zero Wingin tapaisten kömmähdysten kohdalla aika kultaa muistot.
Mutta mikä siis on tuo Zero Wingin surullisenkuuluisa scifi-sepustus?
Sega Mega Drivelle julkaistun pelin alussa nähdään cut scene eli pelin tarinan käynnistävä animaatiokohtaus. Pelin päähenkilö, avaruussota-aluksen päällikkö, keskustelee vihollisjoukkojen johtajan kanssa.
Kohtauksen dramaattisen jännitteen torppaa järkyttävän surkea käännöstyö japanista englanniksi, jossa esimerkiksi lause “What’s going on?” onkin kirjoitettu muotoon “What happen?”
Tuo on kuitenkin vain pieni ohdake Zero Wingin käännöskukkasten joukossa, josta kuuluisin on pahiksen lausahdus “All your base are belong to us”. Vapaasti käännettynä lauseella tarkoitetaan ilmeisesti sanoa “We’ve taken command of all your bases”.
Hokemaksi muuttunut kulttiklassikko, “All your base are belong to us” pelistä Zero Wing.
Vuonna 1999 AYBABTU-lausahdus löydettiin uudelleen ja siitä on tullut lentävä lause netissä, jossa se leviää meemeissä, videoissa ja muualla. Enpä ole itse peliä koskaan pelannut, mutta lausahdus tuntuu silti sopivan oivallisesti arjessakin käytettäväksi vaikkapa silloin, kun joku tulee turhantärkeänä pätemään jostain aiheesta, mutta onnistutkin todistamaan hänen olevan väärässä.
Nörtti-ihmisten ihasteleman AYBABTU:n ohella toinen erittäin suosittu konsolipelihokema on Star Fox -pelistä tuttu heitto “Do A Barrel Roll”, joka on niin suosittu, että jos lauseen kirjoittaa Googleen, hakukone villiintyy.
Entä itse Zero Wing -peli? Ilmeisesti kyseessä on vuosikymmentenkin jälkeen viihdyttävä top-down-räiskintä. Sen suurin perintö on kuitenkin yksi meemien historian virstanpylväistä.
An epic sandbox style adventure game filled with over the top action and sinister humour.
The city of Los Cuervos isn’t as innocent as it looks – behind a shiny exterior lies a world ripe with crime, corruption and depravity. Toby LaJune is a former alderman who was framed for embezzling city budget reserves. Years later, it’s finally time to go home – to find the ones who framed him are now running the city. Enraged by the betrayal and the city’s overall decay, he sets out to avenge – and clean up the town.
You play the game as Toby LaJune, a former local politician sent to jail on bum charges. With the aid of your uncle 80 LaJune and your brother Tatum, you return to Los Cuervos to start your life all over again. You pick up odd jobs here and there, but ultimately your objective in this action adventure game is to wipe out the bad guys and become the mayor of Los Cuervos.
During the gameplay you complete missions to get money and fame – and most importantly – the means and connections to take over the city. But remember: though Los Cuervos may look like a small hick town, it’s ripe with possibilities – both legal and not – to make money and find items. Take your time to get to know the town and its inhabitants, and don’t shy away from taking on some extra missions. The game’s a sandbox title with myriad options, minigames, side quests, choices and ancillary encounters.
Main Cast of Characters
You’ll meet several characters on your way to vengeance. Some are there to help you in ousting the evil Mayor and his corrupt companions, and some are there to stop you. Here are some of the game’s main characters.
The LaJune Family Your uncle – nicknamed “80” for falling from the 80th floor of one of the city’s two sky scrapers and surviving – is a sarcastic old geezer who is something of a father figure to you and your brother. The LaJunes hook you up with your first apartment, car, job and other utilities. They help you along the way by connecting you to people who can get you close to the mayor, too.
Ralph Paquin Once one of your closest friends, your arch nemesis has taken over the city. He’s the puppet master of a town filled with corrupt politicians and cops.
GatoKurdishian The Mayor’s wife, who used to be your girlfriend before you were sent to prison.
Earl Eaves a local politician and media mogul who has tarnished your fame with falsified exposees published in the local newspaper he runs.
James Booth The chief of local law enforcement who tampered with the evidence to frame you. He runs many of the illegal business ventures with the Mayor, and has issued an order for his employees to make your life a living hell. So watch out for trigger happy cops who’ll bust you for any indiscretions they catch you doing.
Garry Salón never mind his speech impediment, he’s one of the biggest jefes of the Los Cuervos criminal underworld. But if you prove yourself worthy, he and his mobsters will aid you in raising hell.
Sandra Serrano local reporter and the president of the local history club Los Cuervos Society, she helps you in gathering evidence of the Mayor’s criminal ventures.
EJ Dicklady is a consultant at the Mayor’s office who doesn’t approve of his employer’s actions. He is someone who can get you close to the Mayor.
Tony “Laser” Capa the leader of the Upper Los Cuervos Gang. His thugs are in a gang war with the Lower Los Cuervos Gang, which may cause some disturbance around town.
The Classic A demented but seemingly harmless sculptor who’s hell-bent on creating a life-size statue depicting, according to his own words, his daughter who died as a child. He might ask you to get him some tools and whatnot, and he might give you clues about the city’s secrets.
Places of Interest
When you start playing, you’ll be given a place – a Home Base, if you will – where you can save your game between missions. Once you’ve made enough money, you’ll be able to move out from your studio apartment in the Gremio District ghetto and get a nicer place somewhere else in town.
Action in front of the Music School near the train station and the Andrew’s Store.
If you get caught while doing something illegal, the cops will chase you and arrest you. They’ll release you soon enough but take any weapon and ammo you might be carrying and a chunk of your money to pay for your fine.
Same thing goes for the local hospital – you respawn at the hospital if you’re killed during gameplay but they’re sure to take your weapons and some of your money.
During your spare time, feel free to hang out in the city’s bars & pubs (Cuban Gringo, Cosmopolitico or The Tin Pint Pub, just to name a few), shop in the malls or get nutricious food from the various restaurants and grills (such as Goofy Burger, The Merry Hen and the always crowded The Corner Cafe). Restore your health by getting food from a restaurant or by getting medication from either one of the city’s pharmacies. Get weapons and ammo from the LC Shooter store.
If you’re looking for a new outfit, try the Andrew’s Store or Kiwi for some slick urban style clothing, or LessMann if you’re more into suits and other more traditional apparel. New haircut? Head on over to Rhi-No near the railway station or FlameHair near the other end of the Champán Tunnel.
Catch a flick at the movie theater which is, strangely enough, located in the Carpenter High School premises. Then there’s the city library – or maybe you want to catch a play performed by the Campo Nuevo Actors at the Champán District Theater. Hit the various gyms or the La Ronda Malo skate park for exercise.
The city is relatively small, but if you do get lost, navigate with your smartphone’s GPS and map – and feel free to listen to the local radio stations on your phone while you’re at it.
The Story
Toby LaJune is all set to start a new life after prison but is unable to so properly before having his revenge on his supposed friends who set him up.
Through connecting with different elements of the Los Cuervos community by completing various missions, he manages to gather a whole network of people who help him in
Gather money to get a bigger home, perhaps on well-reputed areas such as Craneville or the Sombrero District..
creating anarchy all throughout the city. Gaining the locals’ trust is key, but connecting all the elements of the Los Cuervos society is no easy task. Toby has a challenging quest ahead of him…
Amidst the chaos Toby gains access to the Mayor’s secret files. Toby exposes the criminal schemes (among them smuggling, money laundering, manifacturing narcotics – all done in secret at the desolate Alexander’s Mall) Paquin and his cohorts are up to. But those aren’t the only secrets Toby unravels during his quest of revenge…
Having exposed the Mayor’s evil-doings Toby is finally able to clear his name – and become the new Mayor of Los Cuervos. But not without a bloody and dramatic face-off with everyone who betrayed him.It’s time for a revolution!
Side Missions
Strangers and supporting characters are likely to give you some side quests, the completion of which is voluntary but worth the while.
You can make extra money by driving a cab or collecting empty bottles or seeking local relics for Sandra’s collection. Go to the old market place in the evening and challenge other drivers to race from the market place to the railway station. The stakes are high, but he who wins, wins big.
You also get rewards (money, respect) for completing particular challenges such as seeking local relics for Sandra’s collection, competing with the local sports hero Biggie “Marathon Man” Hollows in track & field events, aiding gangs in expanding their turfs or robbing someone right in front of the Police Station.
You can also deliver fast food from the city’s restaurants to paying clients. But choose carefully: the city’s Chinese restaurants, both run by Tom Lin Dom, are in serious competition against the Turkish restaurants which are run by Akeem Bass. Neither chain of restaurants takes kindly to competitors, and they won’t shy away from sabotaging your assignments.
Get slick new outfits by shopping or completing missions.
Main Missions (examples): Topsy-Turvy Train Trouble: You’ve just arrived in town and started building a life for yourself, when all of a sudden you get a phone call from – who else – the Mayor himself. You agree to meet him on the bridge above the train station. But it was all a hoax: the bridge is rigged with explosives and – well, explodes once you’ve reached the spot you agreed to meet at. You survive the trap, but all railway traffic is effectively impossible after the collapse.
Bank Go Boom: Tony Capa agrees to help you out on one condition – you have pay him a s***load of money. You take his gang to rob the Northern Bank. You blast through the guards, hack into the vault, take the money – only to find that tens of cops have surrounded the premises. You and your gang now have to fight your way out and escape the police. What ensues is an exhillarating chase across town.
Barbershop Beat’Em-Up: You learn that the chief of police is getting a haircut and you figure that’s your golden opportunity to strike. You confront him off guard and give him a cut he won’t be happy about.
Mayoral Masquerade: After securing your fake ID, you masquerade as an employee of City Hall and break into the Mayor’s office. This is where you find all the evidence you need to clear your name.
The Trouble With Garlic: The people of Los Cuervos love their garlic – and those local criminals sure like to smuggle drugs by stashing them inside garlic transporting trucks. Salón wants you to take a truck loaded with garlic and cocaine from his factory to his dealers around town. But look out for cops and rivaling gangs.
Cat On A Hot Tin Roof: Feeling sorry for leaving you all those years ago, Gato comes to meet you at the Sunny Hill recreational park, wishing she could make amends. One of Paquin’s thugs sees you and tries to take you out with his friends. You have to protect Gato from the attackers. After a narrow but successful escape Gato confesses that she’s still in love with you. At first you think it’s just a trick, but then you give in to your feelings, too…
A Dictator Dethroned: Paquin’s thugs have informed their boss abour your encounter with Gato, so Paquin, desperate and enraged after having been exposed as a criminal, resorts to kidnapping his wife. You of course go after Paquin who tries to escape in his helicopter. You shoot your way through Paquin’s thugs and confront your nemesis on the roof of City Hall. You destroy the helicopter before Paquin manages to board with his hostage, but he escapes. You chase him around town guns blazing, and catch up to him eventually. You resolve your animosities with a duel on a secluded Los Cuervos riverbank.
And in the aftermath, you marry Gato and get elected mayor, who will rebuild the city. Peace is restored in Los Cuervos, but only for a little while…
COMING SOON: “GTA Los Cuervos II – The Undead Are A Girl’s Best Friend”. In this sequel, The Classic is finally ready with his statue, which unleashes a curse on the town and its residents. The Mayor races against time in this horrific action adventure to unravel the mystery of the undead…
Isänpäivän juhlinnat hoidettiin viikonloppuna kunnialla, ja hauskaa oli sekä juhlakaluna että juhlayleisönä.
Kesällä tulin kirjoittaneeksi omistamieni konsolien katoamisesta: SNES katosi siskon ullakolta, NES isän hyllystä. Tapaukset harmittivat, vaikka viimeksi on tullut pelailtua vuosia sitten. Nuo harmaat laatikot sattuvat olemaan sopivan rahanarvoisia tänä päivänä, ja mikä tärkeämpää, ne ovat osa lapsuutemme kulttuuria. Niitä pelattiin tuntikausia porukalla: isä osasi ampua kaikki lentävät ankat lonkalta; pompittiin samaan tahtiin Marion kanssa; kaikki suurta bittimyrskyä. Nintendo ruled the world!
It’s a-mee, Maario! Kasibittisiä toivonkipinöitä.
Tulin tosiaan tajunneeksi pelikoneiden tunnearvon turhan myöhään. Oman isän luona sunnuntaina käydessä löytyi kuitenkin syvältä sisimmästäni uusi toivonkipinä: Sinatran hyllystä löytyi pölyttynyt kolmikko 8-bittisiä pelikasetteja: Super Mario Bros/Duck Hunt, Blades Of Steel ja SMB3. Kunnon klassikoita kaikki tyynni.
Toivoa siis elää edelleen. Jospa jostain sitten joskus hankkisi jonkinlaisen rakkineen. Nettikauppojen, kuten Amazon ja eBay, kautta saisi vaikka millaisia NES-SNES-yhdistelmiä, mutta ne saattavat pyörittää vain NTSC-pelejä, kun taas Euroopassa suositaan/suosittiin PAL-versioita. Eiköhän Huuto.netistä löytäisi PAL-koneen, kun vaan kävisi tsekkaamassa, ja kyllähän toploader-malliset Nintendo-koneet pyörittävät molempia versioita.
The removal of the 10NES chip also allows the system to play games that are unlicensed and/or from different regions such as Europe. (Wikipedia)
Vaikka hyllystä kasa pelejä löytyykin, jos pitäisi valita vain yksi kone, olisi se Super Nintendo. Vaikkei sellaista itsellä lapsena ollutkaan (ostin koneen kaverilta käytettynä joskus yläasteen lopulla), olivat pelit tietyllä tavalla parhaimmillaan juuri tuolla 16-bittisellä hirmulla. Värit olivat kauniita, pelimekaniikka perusnipaa monella tavalla monipuolisempi, musiikit iskeviä ja niin editse päin. Ylipäänsä pelaaminen oli huomattavasti hauskempaa kuin nykykonsolien päiväkausia vievät peliepookit.
Jos siis laitteen itselleni jostain jälleen löytäisin, toivoisin samalla bongaavani ainakin joitain seuraavista SNES-peleistä:
Super Mario World
F-Zero
Donkey Kong Country
Super Castlevania IV
Turtles In Time
Etenkin aina joulun lähestyessä sieltä täältä bongaa erilaisia retropelikoneita, jotka niputtavat esimerkiksi 50 Commodore-peliä tai kahdeksan Sega Mega Drive -peliä yhteen laitteeseen. Miksei Nintendo hyppää samaan junaan ja julkaise uusioversioita vanhoista bittiklassikoistaan?
Ehkä jonain päivänä ostan perinteisen koneen nettikaupasta, ja painan Retry.
