Suomalainen some-yleisö on viimein kasvanut aikuiseksi
Suomi on aina tullut teknologisesti jälkijunassa. Televisiot yleistyivät aikanaan hitaasti ja vasta viimeisen muutaman vuoden aikana kanavat ovat kunnolla skarpanneet ja ostaneet ulkomaisten hittisarjojen uusimmat jaksot nähtäväksi napapiirillä vain muutaman päivän viiveellä ensiesityksestä. Matkapuhelininnovaattori Nokiakin heräsi liian myöhään skabaamaan älypuhelinmarkkinoiden herruudesta.
Päivitys 04/2017: Digilluusio paljastaa kuvituksena käytetyn Batman-meemin taustat
Samoin on ”modernin” sosiaalisen median kanssa. Olemme hyvin pitkälti ulkomaisten palveluntarjoajien armoilla, emmekä omaksu palveluita yhtä massiivisin joukoin kuin muualla. Pitkään tyydyimme vain kopioimaan ulkomaisia Dos Equis- tai Keep Calm -tyylisiä meemejä sen kummemmin ilmiöiden syntyperästä välittämättä.
Suomalainen somekulttuuri on jo pitkään ollut erittäin happening, eikä tarkoitus ole väittää, että somen käyttö olisi jotenkin uusi juttu. Mutta vasta viimeisen vuoden aikana meistä tuntuu sukeutuneen omavarainen some-kansa, joka luo itse omat ilmiönsä. Continue reading →
Rakas iso tyttömme on ehtinyt jo kolmen vuoden ikään. Uskomatonta! Synttäreitä juhlittiin viikonloppuna isovanhempien ja kummien kanssa, ja totuttuun tapaan luvassa oli myös audiovisuaalista viihdettä. Teimme jälleen kulunutta vuotta kuvaavan videospektaakkelin, josta yksi osa tuossa näytteenä.
Videon tekeminen sujui tänä vuonna mahdollisesti sujuvammin kuin koskaan. Avaimena ”menestykseen” oli ennakkoduuni, johon kuului kuvien muokkaamista ja käsikirjoittamista, sekä filkan kokoaminen osissa. Ennen kaikki materiaali oli samassa projektissa mutta tällä kertaa eri osiot tehtiin…noh, osissa. Tämä teki editoinnista paljon ketterämpää, kun kone ei jumitellut eikä yhtä asiaa korjatakseen tarvinnut siirrellä sataa komponenttia.
Winnie Productionsin luomat synttärivideot, joita on nyt kolme, sisältävät paljon viittauksia toisiinsa tekstien, tehosteiden ja äänten osalta. On montaaseja, eri kehitysasteiden mehutusta jii-än-ee. Tällä kertaa jäi käyttämättä Danny ElfmaninIce Dance -sävelmää, mutta viime vuodesta tutulla tavalla mukana on omaa musaa ja Daft Punkiakin. 50 CentinIn Da Clubin ensimmäisiä tahteja loopataan lopputeksteissä jo kolmatta vuotta peräkkäin.
Samalla tuli kokeiltua uusiakin kikkoja, kuten esimerkiksi tietyn kuvaobjektin irrottamista taustasta ja siihen zoomaamista. Esimerkiksi leffan alussa näytetään Taikan kuvaa, josta Taika itse tuntuu pompsahtavan kohti katsojaa samalla, kun valokuvan tausta pysyy staattisena paikallaan. Facebook-tutut löytävät koko videon Facebookista, jos selitys ei ihan visiota mieleen maalaa.
Sivistyneemmillä editointiohjelmilla efektin voisi ehkä tehdä toisin, mutta itse tein sen photaamalla kuvan kahdeksi erilliseksi kuvaksi, joista toisessa on vain Taika ilman taustaa. Laitoin sitten nämä kuvat ”päällekkäin” editointiohjelman aikajanalle ja pistin taustattomaan Taikaan vähän zoom-efektiä mukaan. Boom, I’m awesome!
Videosta viis – tärkeintähän on se, että päivänsankarilla itsellään on juhlissa hauskaa. Taika onkin nauttinut juhlakaluna olemisestaan täysin rinnoin niin kotona kuin päiväkodissakin. Kyseessä on kuitenkin ensimmäinen kerta, kun Taika oikeasti ymmärtää juhlan syyn.
Taika kasvaa ja kasvaa, ja edelleen löytyy aina vaan uusia juttuja ihasteltavaksi ja ihmeteltäväksi – siis sekä kolmevuotiaalla kuin tämän vanhemmillakin. Taika on…ihana. Onnea kolmevuotiaalle Taikalle (ja ennakkopahoittelut 16-vuotiaalle Taikalle, joka joskus tulevaisuudessa kuitenkin löytää ja teiniangsteissaan häpeää lässyisän lässytyksiä nettiholosfäärissä).
PS: Sini-kummi teki jälleen kerran fantastisen mittatilauskakun synttärijuhliin. Kiitos! KakkuKaunis-blogista löytyy lisää taidonnäytteitä.
Muutaman päivän kuluttua blogissa julkaistaan 10-vuotisversio vuoden 2002 kulttimaineeseen nousseesta abileffasta Hiipivä Kerkko Piilotettu Valkama. Kyseessä on uudistettu versio korjaillun ääniraidoin, uusin efektein ja huolellisemmin leikattuna.
Suuri osa juhlaversion työstä tehtiin kuitenkin jo vuonna 2008, jolloin sain siirrettyä VHS-kopion tietokoneelle. Vuoden 2008 The New Cut sisälsi paljon uudistuksia originaaliin verrattuna, ja pian blogissa julkaistava synttäriversio jatkaa remix-työtä.
Äidyin HPKV:n ensi-iltaan valmistautuessani lueskelemaan vanhoja blogikirjoituksiani, sillä muistin joskus kirjoittaneeni tuotantopäiväkirjaa abileffan tekemisestä – retroaktiivisesti vaivaiset neljä vuotta kuvausten jälkeen. Pölyttyneitä kirjoituksia selatessa sainkin huomata, että tulin haaveilleeksi uudesta leikkauksesta useampaankin otteeseen julkisesti. Nyt on siis haaveita tehty myös todeksi pariinkin otteeseen.
Jätin vuoden 2008 version julkaisematta nettiin, mutta samaan syssyyn tekemäni teaser-videon tulin YouTubeen ladanneeksi. Mehutetaanpa siis tulevaa ensi-iltaa kaivamalla vanha lyhäri arkistosta. Tuotantomuisteloa luvassa ensi-illan yhteydessä. Stay tuned!
Suomalainen some-yleisö on viimein kasvanut aikuiseksi
